Kirjoitukset avainsanalla aikuinen nainen

Apua ja aargh! Mulla on kasvanut jo pidempään jotain antipatioita lauseeseen: Aikuinen nainen. Sinänsä siis siinä ei ole mitään vikaa olla aikuinen ja nainen, ehken jopa suotavaakin ihan yleisesti elämässä.  Se tarkoittaa, että on ottanut vastuun elämästään. Iästä huolimatta.

Mutta se, millaisen viitan ja markkinat sitä kohtaa sen jälkeen. 

 

Se viitta, kun asetetaan hartioille tietyssä iässä niin sen viitan myötä pitäisi loppua hassuttelu ja vakavoitua. Pitäisi suunnata vaateostoksille aikuisen naisen osastolle, joka itselleni on ihan äärettömän tylsä paikka! Ja nyt en tarkoita, että kukaan ei ikinä saisi mennä ja siinä olisi jotain väärää, mutta jospa enemmän on vaan kyse omasta tyylimausta? Eikä se ole ikäriippuvainen?

 

Viittaan kuuluu myös se, että pitäisi olla aktiivinen aikuisille naisille suunnatuissa ohjelmissa. Eli, kun tulee mainos jossa on ns. aikuinen nainen. Mitä ne yleensä ovat? Hmm... jep. Vitamiineja ja nivelille tarkoitettuja juttuja. Puhetta vaihdevuosista ja tenoista. Kyllä nuo ovat omasta mielestänikin tärkeitä, mutta missä on loput? Hauskat jutut, innostavat, piristävät ja villiinnyttävät asiat? 

 Toki, jokainen tykkää eri asioista ja on ihanaa, kun on ihmisiä, jotka tekevät itse montaa lajia ja innostuvat käsitöistä. Se on ikäriippumaton juttu!

Itse tunnen olevani vähän outsider, väliinputoaja, kun en innostu tekemään kotona kaikkea kivaa. Kaipaan enempi mainoksia, jossa voisi olla vaikka ihan aikuinen nainen ja bailata vaikkapa rock- festareilla? Miksi ei! Hurautella autolla auringonlaskuun. Ajaa prätkällä Suomen halki. Kun tuollaisisita puhuukin  niin vastaus: mitä sinä tuollaisia nyt, aikuinen nainen! 

 

Mietin, miten se sana aikuinen siinä pois sulkee sellaisen sponttaanin, sen sisäisen palon joka on meillä kaikilla omanlaisensa. 

 

Niiden vaihdevuosien ja jossain välissä tulevien tenojen lisäksi on tässä nyt sentään jotain pöhinää vielä sisälläkin. Ei ole sellainen pystyynkuollut olo ja valmiina ottamaan sitä raskasta viittaa harteilleen, jolla pitäsi sitten jo rauhottua ja sopeutua tiettyyn lokerikkoon: aikuinen, keski- ikäinen nainen. Aht!

 

 

 

 

Olen tietty ylpeästi sen ikäinen kun olen, mutta en voi missään nimessä laittaa sen piikkiin tiettyjä asioita.

 

Olen ja tulen aina olemaan villi, kaksimielisen huumorin omaava oman tien kulkija ja meinasin jo hävittää tuon ihmisen yrittäessäni liikaa olla se aikuinen nainen. Kunnes hoksasin, että aikuinen voi olla myös muutakin, mitä tuo lause antaa ymmärtää. Oikeasti, mitä tulee mieleen itsellesi lauseesta: aikuinen nainen keski- iässä?

Mistä tuo assosisaatio tiettyyn kuvaan juontaa juurensa että stereotypiansa? Jep, meistä ihmisistä. Odotuksista ja olettamuksista.

 

 

 

Joten on aika karistaa tuo viitta ja miettiä, mitä oikeasti haluaa tehdä ja olla. Aikuisten oikeasti.

 

Ja jos on jo löytänyt sen polkunsa niin hienoa! :)

Jos et, niin ei hätää! Ainakin yksi kulkee kanssasi ikuisen opettelun ja pienten, tahi suurempien kompastumisten tietä.

Minä. :)

 

Ihan mielettömän hyvää perjantaita kaikille!

 

xoxo

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuuntelun taito on arvokas lahja. Aika usein sitä kuuntelee ystävää, puolisoa, kaveria, naapuria...mutta entä sitä yhtä tärkeää? Itseään? Liian vähän.

Itselläni meni pari vuotta...ehken enemmänkin.. kun yritin vain olla niin kuin muut. Miksi? Kun se oli "sopivaa". Telkkarista tapitin pikadiettejä ja muodonmuutosohjelmia ajatellen että minunkin pitää muuttua noin. Nopeasti ja radikaalisti. Lyhentää tässä iässä jo itselleni sopivat hiukset, ei pidempiä voi vaan pitää. Olla aikuinen. Hitto, se oli tylsää!

Hieno kampaus, jonka leikkautin ei tuntunut omalta. Vaatteet, jotka puin.. ei ollut ihan itseni. Tyylikkäitä kyllä, mutta eivät minua.

Yritin siis väkisin ängetä itseäni johonkin kaavaan.. muottiin.. jossa en viihtynyt. Ja taasen, miksi? Uskoin muita, uskoin mediaa. Pitää olla näin kun ikääkin on tuon verran. Ja kruununa luin listaa, mitä pitäisi olla jo valmiina tässä iässä! Ei ole. Ei mulla ole kiire vanhentua. En ole valmis siihen vielä.

 

Tämä ei tarkoita sitä, että huuhailisin baareissa etsien villiä elämää, ei. Itseasiassa en käytä alkoholia ollenkaan ja viihdyn (nykyään) kotona. Mutta mitä se tarkoittaa? Sitä, että olen ulkoisesti sitä, miksi tunnen itseni sisältäkin. Rikkinäiset farkut, tukka sekaisin, nauru herkässä. Välillä väärässä paikassa, usein itsellenikin nauraen.

Syksyn lehdissä kahlaamista, keväällä ei muta haittaa.

 

On asioita, joita on vain pakko tietty ottaa vakavasti ja hoitaa aikuismaisesti. Ei kaikkea voi millään heittää lekkeriksi. Mutta välillä..se sisäinen Peter Pan on pakko päästää irti. Muutoin tuntee kuolevansa pystyyn, ainakin minä tunnen niin.

Nyt tämä Peter Pan kohtaa hetkeksi vakavuuden ja sitten lähtee taas etsimään varjoaan jostakin!

Ihanaa päivää kaikille!

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee nainen 47vee, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla.

Kahvin jälkeen keskityn perheeseen, elämään, koiriin ja kissoihin, hyvinvointiin sekä kauneuteen. Koko elämä ja sen valinnat ovat yhteydessä toisiinsa, ja tätäkautta taasen yhteydessä hyvinvointiimme joten pohdinkin näitä valintojani täällä. 

Haluan olla paras versio itsestäni ja varsinkin, kun se biologinen ikä (ei mielen ikä) on mitä on, niin omilla valinnoillani haluan varmistaa oman itseni hyvinvoinnin kokonaisuudessaan. 

Tavoitteenani on olla viisikymppisenä timanttisessa kunnossa! Sekä henkisesti mutta myös fyysisesti. 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

 

Ps. Maallikkona matkustan itsekin näissä asioissa, eli aina kandee miettiä ne omat voimavarat ja tarkistaa ammattilaiselta!

Nämä ovat omia havaintojani ja oman valmentajani rakentamia asioita minun kunnon mukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat