Kirjoitukset avainsanalla eläimet

On ne vaan ihania, koirat. :) Niiden ottaminen on helppoa, mutta siitä eteenpäin vastuuta ja hommia. Se vaatii paljon ihmiseltä: aikaa, rahaa, voimia, hermoja, luovia ratkaisuja, jämäkkyyttä, herkkyyttä ja kykyä lukea niitä. Antaa: rakkautta, iloa, luottamusta, turvaa, totaalisesti sydämmensä, tottelevaisuutta, itsensä kokonaan! Eli oikeastaan enempää ei voi elävä olento toiselle antaa. 
 
Miten kaikki nämä saadaan hallintaan ja toimimaan on pitkäjänteisen puuhailun tulosta ja kun koiria on enemmän kuin yksi, niin vielä vähän enemmän hommia. 
 
Tuossa alla olevalla videolla on tiivistettynä meidän päiväleikkituokio, joka kestää sellaiset 10min ja sen jälkeen on pennut tattis moro ja kops. Hauska seurata, kun vipeltävät ja sitten se akku alkaa loppumaan, niin about siihen paikkaan sitten tipahtaakin. 
 
Siellä näkyy myös meidän kissoja ja muut koirulit, sillä itselleni on äärimmäisen tärkeää, että kaikki tulee toimeen toistensa kanssa. Yksi väylä tähän on kertakaikkiaan totuttaa heti tilanteeseen jokainen osapuoli. Sekin jeesaa, kun muutoinkin meillä kissat ja koiran "hengaavat" yhdessä, niin ei mitään uutta miltään rintamalta kitekattien osalta.
 
 
 
 

Kun ovat nuo pennut nyt vasta pikkasen yli 3vkoa, niin ollaan vielä päästy vähän helpommalla. Oikeastaan tuo iski tajuntaani aamulla ja myös se, että nyt se työ omalta osaltani vasta alkaakin!

Tähän saakka on mamma pitänyt pennut siisteinä & ruoassa, pesän siistinä ja ollut turvana. Pikkuhiljaa alkaa hän niitä pikkuisia tökkimään eteenpäin ja vierottamaan maidosta. Tämä tarkoittaa, että enempi kiinteää ruokaa tullaan antamaan (opeteltu vähän raejuustolla jo) ja sitten opettelemaan pissa- alustoille hätiä tekemään. Moppihommia siis tiedossa!

 

Myös ajankohtaista on kaikenlaiseen uuteen totutteleminen pikkuhiljaa. Sosiaalisoiminen, pölynimurit, äänet, maastot, kaikki. Aika ihanaa olla mukana näin alusta ja samalla suuri vastuu!

 

Olen pistänyt merkille, että jonkin verran roikutaan jo pentulaatikon reunoilla, joten yksi suuri operaatio taasen pitää tehdä: paikat turvallisiksi. Sähköjohdot, pienet esineet, apua kaikki! :D 

(Edit. äsken tuli ensimmäinen pentu jo yli reunan, joten toimenpiteet aloitettu!)

 

 

Voih, tuntuu, kun tästä kuvasta olisi jo niin kauan aikaa! Ovat veijarit juuri syntyneitä, ja luonto on ihmeellinen: heti syömään!

 

Nyt nautin vielä hetkistä, joissa juon kahvini rauhassa ja juurikin tällä hetkellä kaikki nukkuu. Tiedän, että tulen nauttimaan myös niistä oppimisen ihanuus- hetkistä ja kohelluksesta täysillä! Mutta kokemuksesta myös tiedän, että rauhaisat kaffehetket vähenevät pikkuhiljaa ja palautuvat tuossa vuoden kuluttua :D. 

 

Ajattelin kertoa täällä meidän menoa ja kehitystä säännöllisesti. Jos kiinnostaa Veijon ja Veeran (+ Vilma, Veikko, Väinö ja kissat: Aatu, Tuikku, Reetu ja Tahvo) seikkailut, niin teretulemas! No ok, seikkailen minäkin aina jossain välissä jollain tavalla :). 

 

Ihanaa päivää kaikille!

 

xoxo

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tein päätöksen jonkin aikaa sitten, että yritän elää mahdollisimman kiireetöntä elämää. Hyppäsin pois oravanpyörästä ja aloin tekemään kaikkea aivan muuta. Rakennan päivät juuri niin kuin haluan ja ah, nautin. Sitten se mutta. Viimeiset viikot olen ollut kiireisempi kuin vuosiin!

Erona on se, että olen saanut valita suurimman osan kiireiden aiheuttajista. Joitakin asioita ei vain voi valita, esimerkkinä läheisen sairaus. Mutta kerran on mahdollista auttaa ja olla tukena, niin tietty olen.

Juuri nyt istun läppäri sylissäni sohvatuolilla, kahvimuki toisessa kädessä ja katson lattialle. Perus meininkiä. Mies makaa lattialla kera koirien. Ja en ole häntä siis sinne pyytänyt! Ei, vaan hän ikään kuin meditoi ennen matkaa keittiöön hakemaan kahvia lisää. Ympärillään hänellä on meidän koirat, Veikko ja Vilma. Veikossa on osa Suomen pystykorvaa, ja se nalkutus on aika lähellä aita pystistä.... Vilma on Laika, aika ajoin hiljaisempi.

Sitten kaksi vanhempaa kissaa, Reetu ja Tuikku, juoksee mattoja ryttyyn, Reetu- kolli ottaa koko elopainonsa käyttöön ja driftaa talon toisesta päästä tähän päähän. Koko matkalta matot solmussa. Kaksi nuorinta pentua, Aatu ja Tahvo, nyt 14viikoa, yrittävät perässä. Aika hentoisia ovat, joten tulos on vain kova meno ja meteli.

 

Huokaisen ja suljen silmäni. On nämä rauhalliset ja hiljaiset aamut vaan niin ihania! ;)

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee nainen 47vee, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla.

Kahvin jälkeen keskityn perheeseen, elämään, koiriin ja kissoihin, hyvinvointiin sekä kauneuteen. Koko elämä ja sen valinnat ovat yhteydessä toisiinsa, ja tätäkautta taasen yhteydessä hyvinvointiimme joten pohdinkin näitä valintojani täällä. 

Haluan olla paras versio itsestäni ja varsinkin, kun se biologinen ikä (ei mielen ikä) on mitä on, niin omilla valinnoillani haluan varmistaa oman itseni hyvinvoinnin kokonaisuudessaan. 

Tavoitteenani on olla viisikymppisenä timanttisessa kunnossa! Sekä henkisesti mutta myös fyysisesti. 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

 

Ps. Maallikkona matkustan itsekin näissä asioissa, eli aina kandee miettiä ne omat voimavarat ja tarkistaa ammattilaiselta!

Nämä ovat omia havaintojani ja oman valmentajani rakentamia asioita minun kunnon mukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat