Kirjoitukset avainsanalla laihdutus

Hahaa, olenkin jo ajoissa liikenteessä! Yleensä se suurin laihdutus-vimma ajoittuu uudenvuoden jälkeen ja salit täyttyvät uudenvuoden lupauksista: nyt sen aloitan! Liikunnan meinaan. Kirjoitin jo tuossa tekstissä Keski- ikä ja liikunnan vaikutuksia miksi liikunta on tärkeää. Nyt ajattelin kirjoittaa vähän motivaatiosta, esteistä ja onnistumisesta. 

 

Tässä pitää heti sanoa, että jos on jokin terveydellinen este, niin niihin en voi ottaa kantaa, kun ei ole omaa kokemusta eikä koulutusta.. Ajatukset ja neuvot ovat ihan perusterveille, ilman lääketieteellistä estettä. 

 

 

Laihdutus.

 

Sanana jo kovin vaativa, suunnittelua vaativa ja niin vaivalloinen. Ei vaan pysty! Vai pystyykö? 

Monessa mediassa on annettu kuva, että joko se on ydinfysiikkaa tahi sitten syö vaan tätä ja laihdut. Mielestäni ja kokemuksestani se ei ole näin vaikeaa eikä näin simppeliä. Ihminen on kokonaisuus ja kroppa toimii kokonaisuutena. 

Elikkäs: jos on ylipainoa reippaasti, niin kahden liikkeen ja 3minuutin treeni tuskin tuo toivottua tulosta. Psykkeelle toki hyvä, tein sen! Mutta se rasvanpoltto, se vaatii valitettavasti enemmän. 

Pikadiettejä on netti pullollaan ja itsekin koklasin sellaista aikoinaan: kroppa meni sekaisin ja kilot paukkasivat takaisin niin että puntari ei pysynyt perässä. 

 

Mikä sitten on järkevä tapa toimia?

 

Pitkäjänteisyys, suunnitelmallisuus ja ehdottomasti terveellisyys. Itse tein sen, että palkkasin valmentajan, jonka kanssa teen vieläkin töitä. Seuraavan linkin takaa löytyy hänen bloginsa sekä infoa ilmaiseksi vaikka kuinka ja paljon: Protrainer Markku Tikka. Itseäni helpotti se, että vain toteutin ohjeita.

Mutta, voi sitä itsekin tehdä ohjelmia että suunitelmia! Sulamon kalorilaskurissa hintaa on vähän ja infoa sekä tulea paljon. Siellä voi rakentaa oman ohjelman, ja aika pitkälti se ehdottaa järkevää ratkaisua jo valmiiksi ja itselle jää se toteuttaminen taasen. 

 

Pohjana on siis järkevä ruokavalio, joka ei ole liian niukka sekä sisältää fiksusti maalaisjärjellä ajateltuja osa- alueita, Kroppa tarvitsee rasvaa, hiilaria että proteiinia toimiakseen hyvin. 

 

Siitä on siis hyvä aloittaa: ruokavalion laatiminen että siinä pysyminen. Tuo pysyminen on se, jossa se "selkäranka" mitataan. Ja eihän se nyt tarkoita, ettei voi mitään herkkuja nauttia! Ei, vaan kun syöminen on muuten kunnossa niin sinne kyllä mahtuu herkkujakin, aina välillä. 

 

Tässä välissä on hyvä kysyä itseltään: mitä haluan? Eli mikä on se tavoitteeni ja ne omat sudenkuoppani homman edetessä. Aika monasti se on se oma mieli. 

 

 

Itselläni tavoite on saada se viiemiset 5kg pois, kiinteyttää ja kasvattaa voimaa että lihasta ja silti pitää rasvaprossa normaalina. Alle 30 ja yli 25. Pittee olla vähän sentään muotojakin, omaan makuun siis. Sekä varsinkin tässä iässä liian alhainen rasvaprosentti sekoittaa onnistuneesti muutoinkin sekaisin menevän hormonitoiminnan, joten....ei tiukkaa kondista täällä! ;D 

 

 

Liikunta.

 

Tämä vasta voi sanana olla plaah! Se tarkoittaa tekemistä, menemistä ajankäytön hallitsemista ja hikeä kerä seuraavan päivän kolotuksen. Ainakin alkuun. Mutta, laihdutuksessä sekä painonhallinnassa ihan avainasemassa. Aerobinen, sali ja painot...mikä nyt sitten kenellekkin sopii...liikunnan vaikutus on moninaisempi kuin pelkkä laihdutus.

 

Se on terveydelle ihan ykkösjuttu ja parhaimmillaan melkein ilmaista. Melkein, siis ehken jotkut lenkkikengät ovat hyvät mutta toki alkuun pääsee ihan normi kengissä. Aika monen pururadan tms varrella on puistovoimailujuttuja (en muista sitä oikeaa nimeä nyt) ja niillä saa jo ihan kivan treenin aikaiseksi. Samoin omalla vastuksella kotona. Kuminauhoilla, vesipulloilla...keinoja on monia ja netti täynnä hyviä jumppavidoita! Eli... aika usein tässäkin...se oma mieli.

 

Itselläni se toitotti alkuun: isku siinä sohvalla, sulla on  tosi hyvä syyt siihen "sitten kun"- esteeseen: aika, väsy, pipi, velvollisuudet, huomenna sitten, jos nyt vähän facea....oikeastaan siis ei sellaisia oikeita syitä ollenkaan. Nuo jutut olivat ihan soviteltavissa arkeen. Meillä mamma oli omaishoidossa meidän vastuulla, 3- vuorotyö, eläimet jne. Siinä piti raa´asti raivata tunti/pvä tilaa itselleen ja omalle hyvinvoinnilleen. Piti välillä sanoa kamuille, että ei nyt, treenit odottavat. Totaalinen muutos mielelle että kropalle. 

 

 

Kun mieli ja kroppa sopeutuivat uuteen, siitä tuli jo osa niitä päivittäisiä rutiineja. Pakko kyllä myöntää, että eihän se alkuun ollut niin kivaa ja niitä syitä olisi keksinyt laivalasteittain, miksi en tänään tekisi treeniä. Mutta, toisessa vaakakupissa oli se tärkein: oma terveys. Joten kirjaimellisesti niskasta kiinni ja treenaamaan. 

  • Aineenvaihdunta tykkää
  • Painonhallinta tykkää
  • Verenkierto tykkää
  • Sydän tykkää
  • Mieli tykkää 
  • Jaksaminen vahvistuu
  • Piristyy
  • Kroppa vahvistuu kokonaisuudessaan

Noin niinkun nopeasti sanottuna. 

 

 

 

Painonhallinta.

 

Kun edellämanitut on suoritettu ja haluttu lopputulos saavutettu niin avot! Vanhat tavat kunniaan? Ei...sehän on tuon painonhallinnan sudenkuoppa. Eli siis ne uudet tavat kunniaan ja osaksi sitä päivittäistä elämää! Tämä on tärkeää, varsinkin jos on taipuvainen keräämään kiloja pelkän suklaapaketin näkemisellä, niinkuin minä.

Se voi kuulostaa tosi tylsältä ja mälsältä, varsinkin kun Joulun lähestyessä lehdet pursuavat kaikkien ihanien herkkujen reseptejä. Mutta kun pitää perusjutut kunnossa muutoin, niin sinne väliin sopii silloin vähän niitä herkkujakin! Eli se perustekeminen on se avain. 

 

 

 

Vihasin ennen selkääni, ja tuo kuulostaa oudolta :D siis en voinut sietää nuita makkaroita siellä, enkä muutoinkaan rasvan määrää. Ajattelin, etten vaan enää voi saada niitä pois, aivan liikaa rasvaa jo! Mutta pitkäjänteisyys ja tekeminen = onnistuminen. Nyt jo vähän tykkäänkin selästäni :). 

 

 

Tässä tällainen oma pähkinänkuori- ajattelu liikunnasta, terveellisestä elämästä ja painonhallinnasta.

Onko siellä liikunta mukana arjessa? Haaveissa, että olisi vai plaah koko homma?

 

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

 

xoxo

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kolme vuotta takaperin en voinut sietää peilikuvaani. Vaikkakin mediaan alkoi ilmestymään #bodypositive- kampanjaa, joka on ihan älyttömän hyvä homma, paras olisi kun sitä ei edes tarvitsisi ollenkaan. Itselläni on ajatuksena että asenteena: olet kaunis juuri noin, jos itse tunnet niin- kalliissa hepenissä tahi jätesäkki vaatteena. Kokosi on aivan sama, olet ihana ihminen. 

Itselleni en noin puhunut. Tässä vaiheessa otin oikeuden olla tyytymätön itseeni, sillä en tuntenut itseäni itsekseni nahoissani. 

Painoa oli tullut alkuun ihan vaan pikkuhiljaa napostelemalla, mutta suurin rysäys tuli, kun teloin nilkkani ja puoli vuotta aika pitkälti ilman liikuntaa. Siihen tuli "harrastettua" sitten tunnesyömistä, ja pettyneenä omaan itseeni söin sitten vähän lisää. 

 

Eräänä talvisena iltana kokeilin taasen erllaisia vaatteita (ah, rakastan niitä pirulaisia!) ja katoin peiliin: tuo en ole minä. Tuo on jokin versio minusta ja haluan siitä eroon. Löysin jopa kuvat, joita otin juuri ennen "kilahtamista" itselleni. 

 

 

Eipä tuo ilme kasvoillani kovin tyytyväinen ole. Sisältäni olin toki sama ihminen samoine tunteineni, mutta en voinut sietää tuota kuvatusta. Itse asiassa olin vältellyt peilejä jo jonkin aikaa ja ostellut vaatteita tyyliin: hyvä jos mahtuu, perfect. Nyt, kun katson tuota naista niin eihän tuo ruma ole. Vaikkakin kiloja on paljon enemmän kun olin tottunut niin laittamalla ja kantamalla itseni kauniisti ihan ok. Mutta se näkyy, kun ei ole tyytyväinen itseensä. 

 

Katselin vanhoja mallikuviani ja ajattelin, etten ikinä pääse edes sinnepäin oleviin mittoihin. EN ikinä. Jotenkin mielessäni ajattelin, että ikä yms pistävät jo vastaan ja ja seli seli....

 

Noiden kuvien ottamisen jälkeen suutuin tilanteeseeni ja valituksiini. Omaan itseeni ja masennukseen. Parasta, mitä voin tehdä itselleni välillä, on suuttua kunnolla! Sen voimalla sain kuntoutumisen aikoinaan alkuun pahasta paniikkihäiriöstä, sen kiemuroista ja nousin voittajaksi jopa niin, että lääkärit pitivät sitä suoraan sanottuna ihmeenä.Samalla tavalla lopetin tupakan 20v sitten, poltettuani 23vuotta ja kaksi askia päivässä. Suuttuminen on mun tie voittoon!

Nappasin käsiini Pro Body- lehden, jossa olin nähnyt erään valmentajan mainoksen. Laitoin sähköpostia ja pelkäsin kuollakseni, notta nauraahan tuo minut pihalle tästä ideasta! Hän kun on todella ammattilanen sekä valmentajana että itsekkin kilpaillut pitkään. 

Naurua ei tullut. Ymmärrystä sitäkin enemmän.

Muutama sähköposti tuli vaihdettua, varmistettiin että en ole ihan ummikko salilla tahi liikunnassa muutenkaan. Tuo siksi, että suoritin kotona liikunnan, välimatkojen takia. 

 

Pahin hetki tuli, kun piti laittaa aloituskuva hänelle. Bikini tms yllä ja apua. En ollut oikein oman miehenikään seurassa kehdannut vähissä vaatteissa hengailla pitkään aikaan ja nyt pitäisi kuvia kropastani henkilölle, joka työskentelee fitness- piireissä ja on itsekkin täysin tikissä? APUA. Tuossakin muuten menin metsään ihan täysin. Eipä nuo ihmiset olekkaan niin pahoja kun olin kuvitellut. Oman pääni sisällä olin jo valmiiksi kuvitellut kaikki niin negatiivisena ja mollannut itseni maan rakoon. 

 

Ei muuta kun bikinit päälle ja räps, äkkiä koneelle ja enter, etten alkaisi perääntymään koko hommasta. Mutta sen sanon, että kaiken henkisen kapasiteetin vei tuo yksi hetki, kun painoin enteriä. Ja todella pelkäsin palautetta. 

 

Päättäväinen, pelokas ja ehken asteen toiveikas. Siinähän tuo pyöri, 90kg nurkilla paino. Ja pituutta kun on valtavat 161cm niin tuntuihan tuo. Myös iso pelko liittyi sukuperimäämme. Isän puolelta suurin osa on mennyt massiiviseen sydäninfartiin, isä mukaanlukien, joten en voisi kuin voittaa tässä prokkiksessa. Lisävuosia, helpompaa liikkumista, kivempaa oloa omissa nahoissaan.

 

Siitä se alkoi, tämä projekti. Pelkäsin, että mahtaako olla niinkuin superdietti, jota koklasin pari kuukautta. Ihan hirmu rajoitettua ja aika pienillä kaloreilla nopeaa laihduttamista. Onneksi ei. Järkevällä pohjalla mentiin, pikkuhiljaa ja kunnon ruoalla. Treeniohjeet ja aerobinen, kerran viikkoon palaute ja paino. Alkuun kroppa kiukutteli ja taisin olla täynnä kortisolia mutta kun vauhtiin pääsi niin avot! Kilot alkoivat sulamaan hyvin ja työkin näkymään kropassa. 

 

Tuossa sellaisen puolen vuoden rasvanpolton seuraus. Ehken vähän enemmänkin aikaa välissä. 

 

Ideana tosiaan oli pelkkä rasvanpoltto, vaikkakin kinusin lihaksia ja painonnostoa. Mutta kun tuo aineenvaihdunta hidastuu tietyssä iässä ja tuosta massasta ei järkevästi olisi millään saanut lihaksia aikaiseksi niin asia kerrallaan. 

 

Nyt? Ensi kuussa tulee se kolme vuotta täyteen valmennuksessa ja voin sanoa, että hommia olen tehnyt! Pääsimme kääntämään homman vihdoinkin tuohon lihas-, ja painonnostopuoleen ja sillä tiellä olen nyt. Halusin jatkaa valmennusta vielä, kun rakastan sitä fiilistä jolloin lihakseni saavat töitä. Mielellään pidän näin alkuun ammattilaisen siinä apuna, ennenkuin olen siinä määrin valmis, että osaan itsekkin jotain. Enää en treenaa oman painon takia, itseasiassa vaakakin on kaapissa ollut jo jonkin aikaa. Nyt treenaan rakkaudesta lajiin, jota en olisi uskonut, kun aloitin tämän tien. 

 

Olenko muuttunut ihmisenä jotenkin, kun laihduin? EN sen takia. Ei se tehnyt minusta onnellisempaa tahi sisin jotenkin muuttunut. Toki, rakastan taas koklailla omia, välillä älyttömiäkin tyylejääni vaatteiden kanssa ja on paljon helpompi olla, terveydellisesti. Yksi asia muuttui kyllä: pystyn kaikkeen, mihin haluan. Sellaista voimaa luottaa itseensä tuli enemmän. Pystyin ja pystyn. 

 

Voisin sanoa pikemminkin: löysin itseni uudestaan. Sama vanha minä, mutta voimakkaampi. Hmm., ei huono muutos tuo. 

 

Ruokapuoli on niin, että syön kun hevonen ja välillä herkkujakin. Liika rajoittaminen on ainakin itselleni se pahin: varmaan kapinoin! 

 

Ujopiimän saliselfie :D. Vaan nyt tuossa kunnossa ja toivoakseni saan muutaman lisävuoden sekä vähän taas lisää laittaa rautaa seuraavalle viikolle. 

 

Tämän kirjoituksen punainen lanka on se, että usko itseesi. Jos haluat muutosta niin jollei muuta: hae jeesiä. Jos jos olet tyytyväinen niin ihanaa! Hieno homma! Itse en vaan ollut.

Oma elämä on niin arvokas, että jokainen ansaitsee olla sellainen kun haluaa. Itse hain apua, tein töitä ja löysin uuden rakkauden salin muodossa.

Itseasiassa meillä on oma kotisali pihalla sijaitsevassa aitassa. :) Ei ole matkaa kun 10m ja ilmatkaan eivät pidättele minua. Aikaa säästyy, kun ei tarvitse täältä keskeltä metsää suhailla lähimmälle salille, joka taitaa sijaita noin 40km päässä. Siitä sitten toiset 40km takaisin, treenit, ilmat.. voi olla, etten tällä intensiteetillä saisi treenattua ilman tuota ihanaa hikikoppia pihalla. 

 

Ja...joskus kuulen sanottavan notta olet liian vanha tuohon tai tähän. "Kirosana"! Et varmana ole! Ei se ikä määritä sitä, mitä voit tehdä. Tämä on nyt itselleni aiheellinen muistutus, kun oikeasti ei ole enää kun neljä vuotta siihen viisikymppiseen. OMG! Kuulostaa vaan niin hurjalta, ja oudoin homma on se, että kuitenkaan...niin monessa asiassa en tunne itseäni edes tämän ikäiseksi. Niinkuin aiemmin kirjoitin, hengailen jossain välimaastossa ja yritän tottua tähän ikään. Oikeastaan, ryppyihin. Aika myllerrystä ja silti se sisäinen Peter Pan muistuttaa olemassaolostaan! Ollakko ns. aikuinen vai ei? Riippuu asiasta, luulisin. On asioita, jotka on pakko hoitaa aikuismaisesti ja iästä riippumatta tahdikkaasti. Muut ihmiset, talous, koti, perhe..mutta sitten se, missä päästän irti: pukeutuminen ja meikit! Autolla suhailu metsäteitä. Musiikki. Olemalla oma itseni. Rakkaus luontoon ja siellä mylläämiseen mudassa. Ah, noista kirjoittelen lisää myöhemmin, oma juttunsa jo! 

 

Nyt puuron keittoon, toivottelen ihanaa lauantaita kaikille!

 

xoxo

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjoittelee 47v nainen, jonka focus on voimanostossa ja yleisessä hyvinvoinnissa.

Keittiöpuuhat, lähinnä kokkailu on iso osa arkea myöskin, sillä omaan elämäntapaani kuuluu treenien ohella järkevähkö syöminen. Ilman ruokaa ei kertakaikkiaan vaan jaksa! :)

Uusi etappi elämässäni on harjoitella vieläkin kovempaa, että kehtaapi voimanostokisoihin lähteä. 

Ikä ei ole edes hidaste! 

 

Yhteydenotot sujuvat parhaiten:

maarit.uittamo1@gmail.com

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram