Pitkästä aikaa täällä. Pari vuotta näköjään mennyt ja niin on tämä nainenkin. Kaikenlaista on ollut: omaishoitajana, omia kriisejä, suhdesoppaa..mutta myös hyviä asioita tietty! 

Nyt, kun asiat ovat jotensakkin asettuneet uomiinsa, toistaiseksi, on aikaa itselleen. Vaikkakin, vähän väärässä järjestyksessähän tuossa mennään, oma itsensä pitäisi ottaa aika alkupäässä huomioon, ennenkuin mitään muuta suunnittelee. 

Miksi en siis ole näin tehnyt? Sitä olen ihmetellyt tässä jonkin aikaa jo. Treenaan nykyään kovaa ja korkealta, en fitnessiä vaan ah, raakoja painoja valmentajan silmän alla. Olen ihan älyttömän tyytyväinen, että sain karistettua sellaiset -20kg pois painoa ja lihasta tullut tilalle. Näin siksi, että suvussa on aika pahana tuo sydän- ja verisuonihommeli ja ajattelin, jos muutaman lisävuoden saisi. Siitä se oikeastaan alkoi ja nyt rakkaus painoihin on kasvanut siinämäärin että olemme saaneet aikaiseksi kotisalin. 

 

Mutta silti en halunnut katsoa itseäni peilistä. Vaikkakin kroppa muutti ja muuttaa muotoaan niin silmiin en katsonut itseäni. Tänään hoksasin: hahaa! Mulla on keski-ikä ja pieni kriisi.

En olisi aiemmin uskinut, että sellainen iskee minuun. Vaan iski kumminkin, Aiemmin olin tyytyväinen, että nassu näytti nuorekkaalta mutta kroppa ei tyydyttänyt. Nyt ehken vähän tyytyväinen kroppaan mutta piru vie, mistä nuo rypyt tulivat? 

On päiviä, kun jopa vähän tykkään niistä, eletystä elämästä ja sitten niitä päiviä, kun suunnittelen klinikalle menoa. Siis jonnekkin leikkaukseen. Vaikka en oikeasti uskaltaisi, mutta mielessäni ehken,

Eli jokseenkin tuossa välimaastossa nyt "hengailen" ja opettelen sekä hyväksymään itseni. Osa syistä, jotka ovat johtaneet tuohon en tykkää- fiilikseen tulee nuoruudesta. Joitakin ajatuksia, mielipiteitä ja sanoja jäänyt mieleeni ja niitä sitten kantanut mukanani, turhaan. Nyt voin jo sanoa noin, mutta menee hetki, kun saan tuon sanan- turhaan- vielä käytäntöön ihan oikeasti ajatuksiini. 

Osa taas tulee puhtaasti iän tuomista muutoksista ulkoisesti, mutta myös sisäisesti. Ne sisäiset eivät välttämättä ole huono juttu :). 

 

Mutta näitä asioita tulen pohtimaan blogissa enemmänkin, ja pyrin kirjoittamaan rehellisesti fiiliksistä, sillä on tämä kyllä aika matka itseensä! Keski- ikä...huh huh! Ja Cliniquen ryppyvoidehyllylle matkani vie. 

 

Ihanaa päivää kaikille!

xox

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee nainen 47vee, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla.

Kahvin jälkeen keskityn perheeseen, elämään, koiriin ja kissoihin, hyvinvointiin sekä kauneuteen. Koko elämä ja sen valinnat ovat yhteydessä toisiinsa, ja tätäkautta taasen yhteydessä hyvinvointiimme joten pohdinkin näitä valintojani täällä. 

Haluan olla paras versio itsestäni ja varsinkin, kun se biologinen ikä (ei mielen ikä) on mitä on, niin omilla valinnoillani haluan varmistaa oman itseni hyvinvoinnin kokonaisuudessaan. 

Tavoitteenani on olla viisikymppisenä timanttisessa kunnossa! Sekä henkisesti mutta myös fyysisesti. 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

 

Ps. Maallikkona matkustan itsekin näissä asioissa, eli aina kandee miettiä ne omat voimavarat ja tarkistaa ammattilaiselta!

Nämä ovat omia havaintojani ja oman valmentajani rakentamia asioita minun kunnon mukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat