Pitkästä aikaa täällä. Pari vuotta näköjään mennyt ja niin on tämä nainenkin. Kaikenlaista on ollut: omaishoitajana, omia kriisejä, suhdesoppaa..mutta myös hyviä asioita tietty! 

Nyt, kun asiat ovat jotensakkin asettuneet uomiinsa, toistaiseksi, on aikaa itselleen. Vaikkakin, vähän väärässä järjestyksessähän tuossa mennään, oma itsensä pitäisi ottaa aika alkupäässä huomioon, ennenkuin mitään muuta suunnittelee. 

Miksi en siis ole näin tehnyt? Sitä olen ihmetellyt tässä jonkin aikaa jo. Treenaan nykyään kovaa ja korkealta, en fitnessiä vaan ah, raakoja painoja valmentajan silmän alla. Olen ihan älyttömän tyytyväinen, että sain karistettua sellaiset -20kg pois painoa ja lihasta tullut tilalle. Näin siksi, että suvussa on aika pahana tuo sydän- ja verisuonihommeli ja ajattelin, jos muutaman lisävuoden saisi. Siitä se oikeastaan alkoi ja nyt rakkaus painoihin on kasvanut siinämäärin että olemme saaneet aikaiseksi kotisalin. 

 

Mutta silti en halunnut katsoa itseäni peilistä. Vaikkakin kroppa muutti ja muuttaa muotoaan niin silmiin en katsonut itseäni. Tänään hoksasin: hahaa! Mulla on keski-ikä ja pieni kriisi.

En olisi aiemmin uskinut, että sellainen iskee minuun. Vaan iski kumminkin, Aiemmin olin tyytyväinen, että nassu näytti nuorekkaalta mutta kroppa ei tyydyttänyt. Nyt ehken vähän tyytyväinen kroppaan mutta piru vie, mistä nuo rypyt tulivat? 

On päiviä, kun jopa vähän tykkään niistä, eletystä elämästä ja sitten niitä päiviä, kun suunnittelen klinikalle menoa. Siis jonnekkin leikkaukseen. Vaikka en oikeasti uskaltaisi, mutta mielessäni ehken,

Eli jokseenkin tuossa välimaastossa nyt "hengailen" ja opettelen sekä hyväksymään itseni. Osa syistä, jotka ovat johtaneet tuohon en tykkää- fiilikseen tulee nuoruudesta. Joitakin ajatuksia, mielipiteitä ja sanoja jäänyt mieleeni ja niitä sitten kantanut mukanani, turhaan. Nyt voin jo sanoa noin, mutta menee hetki, kun saan tuon sanan- turhaan- vielä käytäntöön ihan oikeasti ajatuksiini. 

Osa taas tulee puhtaasti iän tuomista muutoksista ulkoisesti, mutta myös sisäisesti. Ne sisäiset eivät välttämättä ole huono juttu :). 

 

Mutta näitä asioita tulen pohtimaan blogissa enemmänkin, ja pyrin kirjoittamaan rehellisesti fiiliksistä, sillä on tämä kyllä aika matka itseensä! Keski- ikä...huh huh! Ja Cliniquen ryppyvoidehyllylle matkani vie. 

 

Ihanaa päivää kaikille!

xox

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Täällä kirjoittelee 47v nainen, jonka focus on voimanostossa ja yleisessä hyvinvoinnissa.

Keittiöpuuhat, lähinnä kokkailu on iso osa arkea myöskin, sillä omaan elämäntapaani kuuluu treenien ohella järkevähkö syöminen. Ilman ruokaa ei kertakaikkiaan vaan jaksa! :)

Uusi etappi elämässäni on harjoitella vieläkin kovempaa, että kehtaapi voimanostokisoihin lähteä. 

Ikä ei ole edes hidaste! 

 

Yhteydenotot sujuvat parhaiten:

maarit.uittamo1@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram