Pitkästä aikaa täällä. Pari vuotta näköjään mennyt ja niin on tämä nainenkin. Kaikenlaista on ollut: omaishoitajana, omia kriisejä, suhdesoppaa..mutta myös hyviä asioita tietty! 

Nyt, kun asiat ovat jotensakkin asettuneet uomiinsa, toistaiseksi, on aikaa itselleen. Vaikkakin, vähän väärässä järjestyksessähän tuossa mennään, oma itsensä pitäisi ottaa aika alkupäässä huomioon, ennenkuin mitään muuta suunnittelee. 

Miksi en siis ole näin tehnyt? Sitä olen ihmetellyt tässä jonkin aikaa jo. Treenaan nykyään kovaa ja korkealta, en fitnessiä vaan ah, raakoja painoja valmentajan silmän alla. Olen ihan älyttömän tyytyväinen, että sain karistettua sellaiset -20kg pois painoa ja lihasta tullut tilalle. Näin siksi, että suvussa on aika pahana tuo sydän- ja verisuonihommeli ja ajattelin, jos muutaman lisävuoden saisi. Siitä se oikeastaan alkoi ja nyt rakkaus painoihin on kasvanut siinämäärin että olemme saaneet aikaiseksi kotisalin. 

 

Mutta silti en halunnut katsoa itseäni peilistä. Vaikkakin kroppa muutti ja muuttaa muotoaan niin silmiin en katsonut itseäni. Tänään hoksasin: hahaa! Mulla on keski-ikä ja pieni kriisi.

En olisi aiemmin uskinut, että sellainen iskee minuun. Vaan iski kumminkin, Aiemmin olin tyytyväinen, että nassu näytti nuorekkaalta mutta kroppa ei tyydyttänyt. Nyt ehken vähän tyytyväinen kroppaan mutta piru vie, mistä nuo rypyt tulivat? 

On päiviä, kun jopa vähän tykkään niistä, eletystä elämästä ja sitten niitä päiviä, kun suunnittelen klinikalle menoa. Siis jonnekkin leikkaukseen. Vaikka en oikeasti uskaltaisi, mutta mielessäni ehken,

Eli jokseenkin tuossa välimaastossa nyt "hengailen" ja opettelen sekä hyväksymään itseni. Osa syistä, jotka ovat johtaneet tuohon en tykkää- fiilikseen tulee nuoruudesta. Joitakin ajatuksia, mielipiteitä ja sanoja jäänyt mieleeni ja niitä sitten kantanut mukanani, turhaan. Nyt voin jo sanoa noin, mutta menee hetki, kun saan tuon sanan- turhaan- vielä käytäntöön ihan oikeasti ajatuksiini. 

Osa taas tulee puhtaasti iän tuomista muutoksista ulkoisesti, mutta myös sisäisesti. Ne sisäiset eivät välttämättä ole huono juttu :). 

 

Mutta näitä asioita tulen pohtimaan blogissa enemmänkin, ja pyrin kirjoittamaan rehellisesti fiiliksistä, sillä on tämä kyllä aika matka itseensä! Keski- ikä...huh huh! Ja Cliniquen ryppyvoidehyllylle matkani vie. 

 

Ihanaa päivää kaikille!

xox

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee keski- iän saavuttanut nainen, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla. Vaikkakin tuota ikää on tullut jo 47vuotta ja lisää tulee pian, niin missään nimessä en suostu olemaan kategoriassa "keski- ikäisen naisen pitää".Tuolla tarkoitan vaatteita, meikkejä tahi mitään muutakaan sellaista, joka ei vaan ole omaan ajatusmaailmaan sopivaa. Itse rakastan eri tyylisiä ihmisiä ja oma vahvuuteni tässä maailmassa on olla oma itseni. Peukutan aina rohkeudelle toteuttaa itseään sekä sille, että uskaltaa näyttää oman persoonansa valtavirran kommeneista huolimatta. 

Yksi asia, mitä haluaisin toivottaa aina aamulla: Ihanaa päivää kaikille! 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

Kategoriat