Nyt kirjuutan puhelimella, joten kädet ristissä toivon että tulee ok tänne teksit yms. 

Heräsin viimeyönä tunteeseen, joka ilmenee silloin kun sekä pää että kroppa on liian kovilla: järkky mahakipu ja närästys. Mahakipu on sen verran voimakas että säteilee selän puolelle. Samoin sellainen apaattisuus, jaksamattomuus ja innostumisen puute liittyvät tuohon remmiin.

Aivan varmaan on ollut jo merkkejä tästä aiemminkin, mutta olen ohittanut ne autuaasti. Nyt kun mietin, niin isoin on ruokahaluttomuus... Hyvä minä! Noh, tänään päätin parin tunnin unien jälkeen tuskissani jättää kaiken, melkein siis, velvollisuuksien ja muun niin järkevän toiminnan. Päätin olla ja tehdä niinkuin parhaaksi näin.

Eläimet toki pakko hoitaa, mutta muuten röhnötin sellaisessa pienessä itsesäälin oloisessa fiiliksessä iltapäivään asti, vasta sitten pesulle ja kotivaatteet päälle. 

Söin monta kupillista muroja, ruokapöydässä luin Aku Ankkaa, syöpöttelin Saarioisten äitien tekemää makaronilaatikkoa kera kunnon sokeripommijaffan. 

Koklasin uuden sohvan eri kohtia missä olisi parhaat feng shuit.

Joulutorttuja piparimuotilla tehtynä, pelasin hävyttömän paljon uutta Call of duty WW2 ja chillasin ensin Pulmusten parissa, jatkoa otin Kauniista ja Rohkeista.

En ajatellut yhtään politiikkaa, yhteiskunnallisia asioita tahi mitään tärkeitä kampanjoita. Oikeastaan yritin olla ajattelematta ollenkaan, sillä juurikin tuo yliajattelu ja miettiminen on pitkälti tämän olon takana. 

UA-54332162-3

Tiskikone, plaah antaa olla. Ei mitään tapahdu, vaikka se olisi päivän käymättä!

Samoin jäi imurointi, pyykkikone ja muut vispilät.

Nyt kello on 1.52 yöllä ja maha voisi antaa näköjään jo mennä unillekkin. Eli järjetön päivä jolla oli kuitenkin parantavaa voimaa. Joskus parasta terapiaa nämä päivät!

Nyt ihania unia toi toivotellen ja voimia palautellen punkan puolelle mars!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee keski- iän saavuttanut nainen, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla. Vaikkakin tuota ikää on tullut jo 47vuotta ja lisää tulee pian, niin missään nimessä en suostu olemaan kategoriassa "keski- ikäisen naisen pitää".Tuolla tarkoitan vaatteita, meikkejä tahi mitään muutakaan sellaista, joka ei vaan ole omaan ajatusmaailmaan sopivaa. Itse rakastan eri tyylisiä ihmisiä ja oma vahvuuteni tässä maailmassa on olla oma itseni. Peukutan aina rohkeudelle toteuttaa itseään sekä sille, että uskaltaa näyttää oman persoonansa valtavirran kommeneista huolimatta. 

Yksi asia, mitä haluaisin toivottaa aina aamulla: Ihanaa päivää kaikille! 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

Kategoriat