Tämä ajatustulva lähti liikkeelle, kun luin päivalehdestä naisista Bangkokin seksi-, ja ihmiskaupassa. Oikeastaan ajatustulva on niin suuri, että koitan saada sen jotenkin järkevasti tähän. Ja kirjoitin äsken puoli tuntia tätä juttua, kunnes läppärini teki jonkin oudon liikkeen ja kosahti siihen paikkaan. Arvatkaa, olinko tallentanut välillä? Noup. 

 

Mutta, ajatuksissa esim. sukupuolineutraalius. Mielestäni on ihan mahtaa tuossa se, että täällä ollaan kuitenkin jo siinä vaiheessa että tuollaista käydään läpi että pystytään puhumaan asiasta. Oma lempipaikkani oli nuoruudessa Dont tell mama ja sen tunnelma, ihanan avoita ja parhaat bileet! 

Mutta mikä itselläni on takaraivossa usein, kun luen aiheesta... muiden maiden naiset ja heidän olemattomat oikeudet. Itselläni on pari omakohtaista kokemusta toisenlaisesta kohtelusta, tai pikemminkin siis todistajana. Matkustelu avartaa, sanovat. Ja näinhän se tekee. Ehken tässä on se syy, miksi välillä vetäsen pukeutumisessakin kunnolla seksikkyyden puolelle sen sen sensuellin sijasta: mä voin tehdä niin. Suomessa olen kuitenkin niin turvassa ja olen vapaa, itsenäinen nainen jolla on oma päätösvalta. Tiedän, että on niitä kurjia kohtaloitakin ja muutaman olen itsekin käynyt läpi. Mutta yleisesti ottaen.

 

Ensimmäinen herättely oli nuorelle Maaritille vuonna -89 kun hän matkusti Dubaihin. Ei ollut kovin paljoa vielä turisteja nähty ja minähän pamahdin paikalle sitten minihameessa. Kun ei ollut parempaa tietoa eikä nettiä, josta tsekkailla enempi. Itseasiassa, en tiennyt paikallisesta uskonnosta oikein mitään, joten tottakai minihame, kun lämpöä on +45! Siinä se avainsana, tottakai. Mutta kuten paikapäällä jouduin toteamaan, että ei sittenkään tottakai. Itseasiassa vähän pelkäsin, että kohta lentää soppakauhat yms minuun, kun olimme eräänä iltana syömässä ulkona. Sheikki kera kymmenen vaimonsa täysissä burkhissaan tuli paikalle ja minä siinä onnettomassa minarissa.

Syy tuohonkin ole se, että enpä ollut pakkaillut paljon mitään kun päätin vartissa lähdöstä. Ja ajattelin, että ostan sitten paikanpäällä lisää...tuohon aikaan ainoa, mitä pystyi ostamaan oli kankaita. Puuttui vain ompelukone! Toistaalta, olin ottanut mukaani vanhan ompelukoneen kotelon toimittamaan matkalaukun virkaa, joten aika läheltä liippasi. Ihana reissu oli ja paljon hyvää, mutta kääntöpuolensa kaikella sillä loistolla ja rikkaudellakin oli. Minut yritettiin ihan tosissaan ostaa pariin otteeseen. Siis niinkuin koiran tahi muun lemmikin! Ensimmäinen tarjous oli timanttinen Rolex kera kolmenkymmenen kamelin. Eivät mahtuneet Finnairin koneeseen, joten kauppa jäi siihen. Ei vaan, tämä sheikki oli ihan tosissaan ja kysyessään tätä kysymystä perhetuttavaltamme hän ohitti minut keskustelussa tyyliin : nainen, hiljaa. Enpä ollut moiseen tottunut!

 

Toinen kerta tapahtui kultakadulla, jossa sijaitsivat suurin osa kultakaupoista. Menimme erääseen kauppaan ajatuksena ostaa vähän kultakoruja, kun halvempaa siellä. Siinä ihmetellessämme suomalais- seurueen kera myyjä meinasi, että annan tuosta ison läjän kultaa ja seteleitä niin myytäisikö minut hänen haaremiin ykkösvaimoksi? Hieno titteli varmaan tuolla siihen aikaan, mutta naisena kyllä loukkasi, taas. 

 

Toinen, karumpi esimerkki tulee lähempänä tätä aikaa. Vuonna 2004 lähdin Bangladeshiin lomalle. En ole ikinä ollut oikein turistirysä- matkailija vaan enempi sellainen omatoiminen matkailija. Niin olin nytkin ja maahan on tunnettu turvallisuudestaan. Hyvä Maarit. Otin motellin jostakin Bangladeshin keskustasta netin kautta ja ei kun matkaan. Monen vaiheen ja tunnin jälkeen saavuin paikan päälle ja siellä odotti riksa. Minä, laukkuni ja hintelä mies polki. Menimme läpi sellaisen pahvilaatikkokylän, jossa asui heitä, joilla ei ollut yhtään mitään. Vieläkin verkkokalvoillani näen sen hökkelikylän ja ne ihmiset! Eräs tapahtuma kuitenkin jäi eniten mieleeni. Riksakuski joutui pysähtymään hetkeksi risteykseen ja viereemme tuli aivan ylisuloinen pikkutyttö. Todella kaunis, hento pieni tyttö. Hänellä oli punainen kukka kädessään, josta puuttui pari terälehteä. En ymmärtänyt kieltä, mutta hoksasin että hän on myymässä tuota kukkaa. Ajattelin, että tottakai ostan, hänen perheensä saisi ehken ruokaa! Mutta tämä kuski, hän töni todella kovakouraisesti tytön pois ja jatkoi matkaamme. En voinut asialle mitään, sillä tiesin ettei ole ehken muutenkaan turvallista olla juuri siinä, minunkaan. Mutta ne silmät jäivät mieleeni ikuisesti, kuten koko tyttö. Silloin ymmärsin sen, miten hyvin itselläni oli asiat täällä suomessa. Loppui turhat rutinat pienemmistä asioista, 

 

Muutenkin oleiluni oli hiukka vaarallista, sillä kun oli ei turistirysässä niin arvatkaas, kuinka monta "valkoista" naista olivat mieheet nähneet tuolla kaduilla? Yep. Yksi länsimaalainen siellä oli hetken, samassa motellissa ja hän oli uutiskuvaaja. "Pieni" mellakka oli tuolloin alkamassa ja minunkin piti sieltä terassilta häippästä, kun yleensä notkuin siellä juoden teetä tai kookosmaitoa. Sain heti ensimmäisenä päivänä bakteerin, kun söin kanaleivän. VIeläkään en ole varma, mitä lihaa se oli ja tuskin hygieenia hallussa. Pari viikkoa Hyksissä takaisin tullessa korjasi tuo jutun, mutta oli pikkaisen tuskaa pari viikkoa. 

Yritettiin siellä kerran raiskatakin, kun joku motellin pojista avasi huoneeni oven. Onneksi Suomi- neidon voimat riittivät viskaamaan tuon iljetyksen pois ja motellin johtaja otti kunnia- asiakseen pitää minut turvassa. Olin lähempänä kuninkaalista näin länsimaisena, ja ehken heidän mittapuidensa mukaan rikkaana. 

Naiset olivat tuolla aivan alinta kastia, kauppatavaraa ja valitettavasti tämä näkyi sen ainoan naisen silmistä jonka tapasin, hetken verran. Hän tuli istumaan hetkeksi tuolle samalle terassille ja ne silmät! Taas silmät, mutta ne totisesti ovat sielun peili. 

 

Hetkelllinen kohtaaminen. Kuvat ovat kärsineet muuttojen yhteydessä ja elämää nähneenä, mutta tunnelmakin oli suht karu paikan päällä. Oli siellä kauniitakin hetkiä ja kauneutta, tottakai! Niistä saisi omat tarinansa, vaan tähän en laita kun tuo pointti on naisten asema. Ja käsi sattuu, uudestaan rustaan :D

 

Motellihuoneeni sänky.

 

Ja näkymä terassilta, kun ei uskaltanut muualle lähteä. 

 

Haluaisin jakaa kaikille naisille sen vapuden tunteen, että voin olla vaikka sukupuolineutraali jos siltä tuntuu.

 

Mutta ihan ensimmäiseksi, olla nainen ilman pelkoa. 

Kaikille. 

Ihanaa sunnutaita kaikille!

xoxo

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee keski- iän saavuttanut nainen, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla. Vaikkakin tuota ikää on tullut jo 47vuotta ja lisää tulee pian, niin missään nimessä en suostu olemaan kategoriassa "keski- ikäisen naisen pitää".Tuolla tarkoitan vaatteita, meikkejä tahi mitään muutakaan sellaista, joka ei vaan ole omaan ajatusmaailmaan sopivaa. Itse rakastan eri tyylisiä ihmisiä ja oma vahvuuteni tässä maailmassa on olla oma itseni. Peukutan aina rohkeudelle toteuttaa itseään sekä sille, että uskaltaa näyttää oman persoonansa valtavirran kommeneista huolimatta. 

Yksi asia, mitä haluaisin toivottaa aina aamulla: Ihanaa päivää kaikille! 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

Kategoriat