Podetko huonoa omatuntoa jos lähdet viettämään omaa aikaa? Tuntuuko ettei oikein osaa nauttia, kun miettii mitä kotiin kuuluu? 

Kuulostaako tämä tutulta? Ystävä soitti ja kysyi mitä minulle kuuluu? Vastasin:

Hyvää kiitos. Yöllä heräsin pari kertaa. Ei se haittaa, koska ajattelin ottaa pienet päiväunet päivällä jos kerkeän. Aamulla lapsia vähän kiukutti herätessä, mutta ovat ne kyllä niin äidin rakkaita.Ajattelin juuri aloittaa ruoan laiton ja pesin juuri kaksi koneellista pyykkiä. Kohta pitäisi imuroida, kun tulee tuota pölyä niin paljon ja tässä juuri laitan astioita koneeseen. Pienin meni juuri päiväunille ja hetki omaa aikaa, joka siis menee näissä kotitöissä. Muuten onpa ihana ilma ulkona. Voisin kohta lähteä vaunu lenkille ja ennen, kun kerkesin kertoa tämän mielenkiintoisen kuulumisen, ystävä pyysi lähtemään kanssaan ulos ensi viikonloppuna. Vastasin etten oikein pääse, kun tässä on nyt kaikenlaista hommaa ja aika menee perheen kanssa touhutessa.

Tuosta ylemmästä tekstistä varmaan huomasit, että olen äiti. Äiti joka tekee perheen eteen paljon.

Äiti = supersankari vai luulenko itsestäni ihan liikoja?

Jos totta puhutaan minun elämäni poikkeaa nykyään tuosta kaavasta. Siis kyllä toki olen suurimman osan ajastani perheeni kanssa, mutta arvostan paljon omaa aikaa, joka tarkoittaa sitä, että KYLLÄ käyn ystävien kanssa ulkona tanssimassa aina silloin tällöin ja teen omia juttuja mistä saan hyvää mieltä. Välillä olen kotoa pois pari tuntia ja joskus enemmän. Oma aika saa minut arvostamaan äitiyttä enemmän ja näkemään asiat eri tavalla, vaikka olen äiti olen myös paljon muuta. En tunne itseäni huonoksi äidiksi jos lähden viettämään omaa aikaa, koska minulla on aivan uskomattoman upea puoliso, joka on on yhtä hyvä vanhempi, kuin minä ja super isä. Saatan joskus miettiä mitä kotiin kuuluu, mutta en anna koti asioiden vaikuttaa liikaa, koska arvostan yksin oloa niin paljon. Hetken hengähdettyäni huomaan, miten rentoutunut ja tyytyväinen olen. Olen saanut ladattua akkuja ja olen, kuin uusi ihminen. Lapset ovat olleet aina tyytyväisiä tullessani kotiin, joka kertoo sen, että he kyllä pärjäävät ilman minun kokoaikaista läsnäoloa. 

Eli ei muuta, kuin korkkarit kattoon!

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Täällä kirjoittaa 30- vuotias avarakatseinen terveydenhuollon ammattilainen ja kolmen lapsen äiti. Intohimona on katsella maailmaa positiivisin silmin ja tarjota lukijoille piristäviä ajattelemisen aiheita elämästä. Hiuskampaukset ovat vahvuuksiani ja esittelen usein erilaisia vinkkejä niihin liittyen. Hiusalan yritys myös kehitteillä.  

Blogiarkisto

2018