Onko sinulle jäänyt joskus sellainen tunne, että et ole ollut tervetullut johonkin yhteisöön tai jäänyt sellainen olo, että muu porukka ei ota sinua huomioon?

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta, joka on koskettanut minua ja joka on mielestäni aina ajankohtainen. Olen nuorena joutunut tekemään jos jonkinmoisia yrityksiä, että minut otetaan huomioon erilaisissa yhteisössä. Silti olen saattanut jäädä nuolemaan ns. näppejäni, kun en ole saanut ääntäni porukassa kuulolle. Ihan kuin olisin ollut se näkymätön Ninni muumeista, kukaan ei kuule eikä näe. Nyt aikuisiässä ymmärrän paremmin, että jos minua ei ole "huolittu" mukaan johonkin yhteisöön se ei ole johtunut minusta, vaan yhteisön keskinäisistä ongelmista. 

Surullista, mutta totta. Tällaista tapahtuu joka päivä jossakin työyhteisössä, harrastuksessa, illanistujaisissa... ihan missä tahansa, missä yhteisöjä on olemassa. 

Mutta, minkä takia tällaista tapahtuu?

Kirjoitin omat faktani siitä, mitkä saattavat olla niitä todellisia syitä siihen, minkä takia joku tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Oletko samaa mieltä?

  1. Pelätään oman paikkansa puolesta
  2. Kateutta ilmassa
  3. Ajatellaan, että mitä jos uusi tulokas onkin pätevämpi
  4. Ei ole aikaa tutustua uuteen ihmiseen syvemmin, joka johtaa välinpitämättömyyteen
  5. Käytetään vääränlaista valtaa, joka todellisuudessa rikkoo yhteishenkeä 

Jos nämä viisi ajatusta uudesta tulokkaasta tai yhteisön jäsenestä luotaisiin uudelleen positiivisessa valossa, tulisi siitä toivottavasti tällaista. 

  1. Tervetuloa uusi ihminen
  2. Onpa ilo saada sinut tänne 
  3. Autamme sinua uusissa tehtävissä ja olemme tukena
  4. Hei! Haluaisin esitellä itseni ja yhteisömme
  5. Yhteisömme on erittäin lämminhenkinen ja olemme otettuja, että saimme sinut mukaan.

Intohimona on katsella elämää positiivisin silmin ja aiheeni ovat sen mukaisia. Näet uusimmat kirjoitukseni Facebookista Hymyillään blogissa tästä linkistä

Kommentit (15)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Huomaan itekin, että en lähe tieten tahtoen vieraan porukan kanssa viettämään esim. iltaa, mut toisaalta vois kyllä ottaa sellasen ennakkoluulottoman asenteen ja nähdä uusia yhteisöjä ja ihmisiä 😊

Helena Peltokangas

Annukka V

Olen ollut myös tilanteissa, joissa on kokenut ulkopuoliseksi jäämistä, mutta tunne on kantautunut henkilön omista kokemuksista, eikä ryhmä ollut ajatellut jättävänsä kyseistä henkilöä ulkopuolelle. Avoin keskustelu selvensi tilannetta, mutta henkilökemiat eivät kohdanneet niin, että tästä henkilöstä olisi tullut lopulta osa ryhmää. Lopulta hän jäi ulkopuolelle ns. luonnostaan. Tuskin hänenkään olisi ollut mukava olla ryhmässä, jonka kemia ei olisi toiminut hänelle.

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Huippu juttu, että kommentoit oman näkemyksen sillä tuo mun näkemys on, vain niitä omia kokemuksia ja ajatuksia 😊. Ryhmäytyminen ei siis ole aina ihan yksoikosta.

Helena Peltokangas

Niina /Kuiskauksiablogi

Nämä on tosi ikäviä tilanteita ja kokemuksia ja usein juuri ulkopuolinen melko varmasti kokee olevansa "syyllinen". Aloin pohtimaan tekstiäsi ja miettimään, että toivottavasti en itse syyllisty samaan, vaan otan uudet ihmiset avoimin mielin vastaan. :)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Mullekin tuli sellainen tunne tätä kirjottaessa, että mitenhän sitä itse toimii, kun uusia ihmisiä tulee työpaikalle tms? Bloggaaminen avaa kyllä omia silmiä ja näkee asiat monella eri tapaa. Ei meistä kukaan varmasti "puhdas pulmunen" ole ja väärinymmärryksiä saattaa tapahtua, mutta jos olis sellainen perus hyvä asenne muita kohtaan ja se huomioiminen on hurjan tärkeetä.

Helena Peltokangas

Vierailija

Kysyisinkin neuvoa päästäänkö irti vai roikunko velvollisuudesta vaikka olo on aina ikävän surullinen saan osakseni sarkastista ihailua😪

Anne/Kivun kahdet kasvot-blogi

kiitos tuosta aina ajankohtaisesta ja hienosta postauksesta:) Koskettaa tavalla tai toisella aivan jokaista! Kipukroonikkona olen joutunut kohtaamaan ulkopuolisuuden tunteita monet monet kerrat, koska en kykene samoihin asioihin kuin muut. Onneksi olen saanut sittemmin vierelleni ihmisia ,joiden kanssa voin kokea olevani samalla viivalla ja kuuluvani porukkaan. Se on vaatinut tosin senkin etten ole kaikkien samojen ihmisten seurassa, kuin aiemmin. Ainakaan niin tiiviisti! Kannustaisin kaikkia siis etsimaan seuraa, mihin voi kokea samaistuvansa ja kuuluvansa!

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Olen otettu viestistäsi :). Aivan totta, tuota en tullutkaan ajatelleeksi tätä postausta kirjoittaessa, kiitos siis sinulle!

Helena Peltokangas

Seuraa 

Täällä kirjoittaa 30- vuotias avarakatseinen terveydenhuollon ammattilainen ja kolmen lapsen äiti. Intohimona on katsella maailmaa positiivisin silmin ja tarjota lukijoille piristäviä ajattelemisen aiheita elämästä. Hiuskampaukset ovat vahvuuksiani ja esittelen usein erilaisia vinkkejä niihin liittyen. Hiusalanyritys myös kehitteillä.  

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat