Palaan usein ihaniin lapsuusmuistoihin, joita ajatellessa tunnen edelleen suurta kiitollisuutta ja arvostusta. 

Vietin lapsuudessa paljon aikaa isäni äidin eli mummin luona. Mummilla oli aina aikaa ja muistan monet kerrat, kun kävelimme ulkona ilman oleellista päämäärää. Olimme mummin kanssa tiivis kaksikko ja hän halusi ottaa minut usein mukaan kaikkialle. Muistan usean kerran olleeni mummin kanssa Stockmannilla ja varsin parhaassa paikassa, nimittäin lelu- ja karkkiosastolla. Tiesinhän minä aina, että saisin jotain kotiin vietäväksi. Mummilla oli kaunis koti, joka oli sisustettu arvokkailla esineillä. Myös hänen tyylitajunsa oli todella naisellinen. Sain usein kokeilla mummin ihania korkokenkiä ja laittaa hyviä tuoksuja. Olin todella mummin pieni prinsessa. 

Mummi oli määrätietoinen ja positiivinen ihminen. Hän oli nainen, joka arvosti itseään ja piti huolta myös muista. Mummi näytti välittämisen halaamalla ja silittämällä. Kun itkin, mummi piti tiukasti sylissä ja kertoi viisaita sanoja. Mummi osoitti suurta rakkautta kaikkia kohtaan.

"Välitä muista niin, kuin haluaisit itsestäsi välitettävän."

Opin mummin kautta tuntemaan, mitä on syvä rakkaus. Opin arvostamaan muita sellaisena, kuin he ovat. Hyväksyin myös itseni sellaisenaan.

Palaan usein näihin lapsuuden aikoihin takaisin ja olen ottanut muistoista välillä oppia, millainen vanhempi haluan omille lapsilleni olla? Toivon sydämestä, että se suuri rakkaus ja välittäminen, mikä mummista huokui, huokuisi nyt minussa ja voisin mummin hyvillä elämänohjeilla ohjata lapsiani hyvään, arvokkaaseen ja normaaliin elämään. 


Tällaisen kauniin runon mummi kirjoitti ennen, kuin nukkui pois. 

Muistot ovat jääneet elämään ja rohkaisevat minua monissa erilaisissa tilanteissa. Muistot ovat osa elämääni ja siksi niitä on kiva joskus muistella. Olen kirjoittanut aikasemmin blogi tekstin En unohda koskaan. Tässä kirjoituksessa on myös minulle tärkeitä muistoja, joita usein hyvällä muistelen. 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Täällä kirjoittaa 30- vuotias avarakatseinen terveydenhuollon ammattilainen ja kolmen lapsen äiti. Intohimona on katsella maailmaa positiivisin silmin ja tarjota lukijoille piristäviä ajattelemisen aiheita elämästä. Haluan vaalia myönteisiä ajatuksia, vaikka elämä ei sellaista joka hetki olisikaan. Erilaiset hiuskampaukset ovat vahvuuksiani ja joskus blogissani myös leivotaan. 

Blogiarkisto

2018