Haastan välillä itseäni ja viime päivinä olen ollut erityisen tiukka itseäni kohtaan. Olen oikein kiusannut mieltäni, koska huomaan, että jokin asia kaihertaa, mutta en saa tätä tunnetilaa ulos itsestäni niin, että tiedostaisin mikä nyt vaivaa? Voisin kuvailla tunnetilaani hieman ärtyneeksi. Olotila ei ole pysyvästi ärtynyt ja päivän mittaan laantuu, mutta koska tällaista tunnetilaa on kestänyt jo jonkin aikaa, haluan löytää siihen vastauksen.  

Onkohan tunteilla jokin viesti minulle kerrottavana? 

Tiedän että minulla on tällä hetkellä aika haastava elämänvaihe menossa niin hyvässä, kuin pahassa. Olen suurten asioiden äärellä. Läheisen ihmisen vakasti sairastuttua huomaan, että ajatukseni ovat usein läheisen luona ennemmin, kuin omassa elämässä. Huolehdinko liikaa läheisestäni ja olen unohtanut itseni kokonaan? Kuitenkin samalla innokkaasti aherran meidän tulevia häitä ja suunnittelen melkein joka päivä jotain uutta juhliin. Tässä on jo kaksi isoa asiaa, joihin käytän paljon energiaa.

Eilen havahduin ihmettelemään, kun pystyin pitkästä aikaa elämään, vain tätä hetkeä. Hyvä kun en hyppinyt tasajalkaa, kun elämä tuntui niin hyvältä. Tällaista tunnetta haluan lisää kiitos. 

Sen tiedän, että tunteen tulevat ja menevät, mutta mieliala voi olla pidempikestoinen tila. Joten voisiko tällä hetkellä mielialani olla, vain vähän allapäin? Jos kaikki asiat ovat hetkittäin kasaantuneet ja ärsyttävä fiilis haluaakin kertoa, että on ihan ok tuntea myös tällaista tunnetta. 

Kielteiset tunteet ovat siis yhtälailla tärkeitä tunteita, kuin myönteiset kokemani tunteet.  Eli saan olla ärsyyntynyt ilman, että siitä pitäisi potea huonoa omaatuntoa. Täytyy olla itseänsä kohtaa siis armollisempi. Hyvä minä, kun en kuitenkaan purkaa tätä ikävää oloa muihin. Onneksi se ei ole edes tapaistani.   

Kirjottaminen tekee kyllä hyvää! Ymmärsin nimittäin, että voin arvostaa itseäni ja tunteitani, vaikka tunteet eivät aina olisikaan myönteisiä. 

Oma näkemykseni avartuu joka kerta, kun pääsen jakamaan ajatuksiani kirjoittamalla. 

Kiitos sinulle, kun luet Hymyillään blogia 

❤: Helena 

 

 

 

 

Kommentit (2)

Henna | Pölyä Pinnoilla

Hyvää pohdintaa 😊

Ehdottomasti myös kielteisetkin ja ne ei niin kivat tunteet kuuluvat elämään. Onkin oma lukunsa, miten niitä osaa käsitellä ja miten paljon antaa armoa itselleen. Tässä asiassa itselläni on paljon opeteltavaa.

Kirjoittaminen toimii myös minulla tietynlaisena terapiana. Blogin kirjoittamisen myötä olen oppinut paljon itsestäni sekä muista.

Jatketaan samaan malliin 😊

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Tunsin tänään suurta onnistumisen iloa, kun annoin itselleni luvan tuntea niin, kuin tunnen. Kyllä kaikki tunteet täytyy hyväksyä ja ajatella, että mikä tunne tahansa voi olla mahdollisuus johonkin ja avartaa maailmaa. Syvällistä itsetutkintaa. Kiitos viestistä ja tsempit meille 😊

Helena Peltokangas

Seuraa 

Täällä kirjoittaa 30- vuotias avarakatseinen terveydenhuollon ammattilainen ja kolmen lapsen äiti. Intohimona on katsella maailmaa positiivisin silmin ja tarjota lukijoille piristäviä ajattelemisen aiheita elämästä. Hiuskampaukset ovat vahvuuksiani ja esittelen usein erilaisia vinkkejä niihin liittyen. Hiusalanyritys myös kehitteillä.  

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat