Onko kevät saanut sinussa aikaan villiintymistä? 

havahduin pari päivää sitten itse tunteeseen, jota en ollut hetkeen tuntenut. Ei ollut huolia, ei murheita. Pitkästä aikaa olo oli hyvin levollinen ja sanoin kuvailemattoman kevyt. "Huh vihdoinkin suuri taakka oli laskeutunut hartioilta", ajattelin. Kyllä tässä oltiinkin pitkään ikävien asioiden äärellä. 

Usein sanotaan, että jokin tunne kestää aina oman aikansa ja että anna itsellesi aikaa murehtia. En kuitenkaan olisi uskonut, että ikävien asioiden murehtimiseen meni noinkin pitkään. Siksi välillä ajattelin, että noh tällaista tunnetta tulen varmaan tuntemaan niin pitkään, kun läheiseni voi huonosti, vaan eipä asiat menneet niin. Tunne hävisi, kun olin tarpeeksi käsitellyt asioita itseni ja läheisteni kanssa. 

Noh se siitä ikävästä tuneesta, koska nyt olo on ihan toinen. Ihan kuin olisin jotenkin uudistunut minä, sitä oloa on vaikea kuvailla, mutta tunne on, kuin villiintyneellä hevosella, kun se päästetään pitkästä aikaa kesälaitumille kirmaamaan. 

"Täällä sitä ollaan ihan villinä.

On keväinen aurinko ja uusi eheä minä.

Olen kääntänyt elämässä uuden sivun. On vain minusta kiinni, miten haluan sivuani värittää.

Haluan kevein askelin kirmata luonnossa ja nauttia tästä tunteesta.

Olkoon tunne merkkinä siitä, että on aika elää itseäni ja perhettä varten. Elää ja nauttia villinä, rakastuneena ja pitkästä aikaa huolettomana."

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Täällä kirjoittaa 30- vuotias avarakatseinen terveydenhuollon ammattilainen ja kolmen lapsen äiti. Intohimona on katsella maailmaa positiivisin silmin ja tarjota lukijoille piristäviä ajattelemisen aiheita elämästä. Innostun kaikesta leipomiseen liittyvästä ja erilaiset hiuskampaukset ovat vahvuuksiani.

Blogiarkisto

2018