Olotilani sunnuntai-iltana tasan kaksi viikkoa sitten oli seuraavanlainen: päänsärkyä, uupumusta,voimattomuutta, lievää yskää ja nuhaa, hieman lämpöä. Olin kahden vaiheilla, ilmoitanko töihin seuraavan päivän sairauspoissaolosta vai en.

En mielelläni ole poissa töistä. Opettajan sijaisia on vaikea saada lyhyellä varoitusajalla, ja pahimmassa tapauksessa työtoverit joutuvat hoitamaan oppitunnit omien töidensä ohessa. Lisäksi jokainen tunti on suunniteltava valmiiksi ja suunnitelmat pitää lähettää sijaisille Wilman kautta, olipa millaisessa kuumetokkurassa tahansa.

Eikä tässäkään vielä kaikki: olin sopinut seuraavaksi aamuksi arviointikeskustelun valvontaluokkani oppilaan ja tämän huoltajan kanssa. Keskustelua oli jo kertaalleen siirretty oppilaan sairastumisen takia.

Eipä sitten muuta kuin taisteluun flunssaoireita vastaan. Olin jo aiemmin päivällä kokeillut vanhoja hyviä flunssan nitistyskeinoja eli inkivääriteetä ja raakaa valkosipulia.

Illalla muistin, mitä yrttipoimijakurssilla (Hortoilijan blogi 27.5.2018) oli puhuttu kuusenkerkistä. Niistä voi tehdä yskänlääkettä, sillä ne edistävät liman eritystä. Tämän lisäksi ne sisältävät C-vitamiinia ja antioksidantteja sekä alentavat kehon tulehdustilaa.

Pakastimessa oli vielä pari rasiaa alkukesästä poimimiani kuusenkerkkiä. Kesäkuussa tein kerkistä likööriä (Hortoilijan blogi 2.6.2018) ja uutenavuotena maustoin niillä juhladrinkin (blogipäivitys 31.12.2018).

Pakastetut kerkät olivat vielä vihreitä ja hyväkuntoisia. Ensin tein niistä teetä:

1. Laitoin teesiivilään noin kaksi ruokalusikallista kerkkiä.

2. Kaadoin mukiin siivilän läpi kiehuvaa vettä.

3. Annoin kerkkien hautua noin viiden minuutin ajan.

Kun tee oli valmista, muistin mitä eräs viimekeväisen yrttipoimijakurssin osallistuja oli kertonut: hän sanoi laittavansa kuusenkerkkiä kirkkaaseen viinaan ja juovansa sitä yskää lievittääkseen.

Niinpä kaadoin kerkkäteen isompaan mukiin ja kaadoin joukkoon ehkä noin 20 cl Leijona-viinaa. Koska arvelin teen olevan aika vahvan makuista, lisäsin mukiin juoksevaa hunajaa. Juoma maistui yllättävän miedolta. Siihen saattoi tietysti olla syynä sekin, että flunssa heikensi makuaistimusta.

Seuraavana aamuna olo oli parempi. Lisäksi tunsin, miten kurkusta irtosi limaa ilman, että olisin yskinyt. Pystyin lähtemään töihin ja hoitamaan sekä oppitunnit että arviointikeskustelun. Täysin terveeksi en itseäni kuitenkaan tuntenut.

Maanantai-iltana jätin jumpan väliin ja tein uuden satsin terästettyä kuusenkerkkäteetä. Parina seuraavanakin iltana join kerkistä tehtyä teetä, tosin ilman terästystä.

Keskiviikkona tunsin oloni jotakuinkin normaaliksi.

En osaa sanoa, oliko paranemiseni pelkästään kuusenkerkkäjuoman ansiota. Mikä osuus inkivääriteellä tai raa'alla valkosipulilla oli tervehtymiseeni?

Sen nyt kuitenkin voin sanoa, että tuskin kuusenkerkkäjuomasta mitään haittaakaan oli. Luulenpa, että tulen kokeilemaan sitä uudestaankin flunssan tehdessä tuloaan.

Kaunista (ja flunssatonta) kevättalvea kaikille!

 

 

Kaksi ylintä kuvaa: Pixabay

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat