Muistuttelin edellisessä päivityksessäni, kuinka helposti voikukan nupuista saa hyvää syötävää. Myös voikukan keltaisista kukinnoista voi tehdä yhtä jos toistakin suuhunpantavaa.

Olen valmistanut voikukan terälehdistä mehua (blogipäivitys Kolmas keittokerta toden sanoo, 18.6.2017) ja likööriä (päivitykset 16.6. ja 5.7.2018). Viime kesänä tein voikukan terälehdistä myös leipää (päivitys 10.6.2018).

Viime viikonloppuna kokeilin, miten minulta luonnistuisi voikukkamarmeladin valmistaminen. Sopivan tuntuisen ohjeen löysin Maistuis varmaan sullekin -blogista. Sen mukaan voikukkamarmeladin tekemiseen tarvitaan 5 dl voikukan terälehtiä, 4 dl vettä, 2 rkl sitruunamehua ja 1 pkt (330 g) hillo-marmeladisokeria. Puolitin ohjeen suosiolla.

Näin toimin:

1. Poimin voikukan keltaisia kukintoja 2.5 dl. Poistin niistä vihreät osat jo ulkona, jotta keittiö pysyisi siistimpänä.

2. Huuhtelin terälehdet kylmällä vedellä.

3. Laitoin kukinnot kattilaan ja lisäsin 2 dl vettä.

4. Kiehautin veden ja kukinnot, minkä jälkeen keitin niitä 15 minuuttia.

5. Siivilöin kukat pois sukkahousuja apuna käyttäen. Pusersin kukinnoista talteen kaiken nesteen.

6. Kaadoin nesteen takaisin kattilaan.

7. Lisäsin liemeen 1 rkl:n sitruunasta pusertamaani mehua ja puolet hillo-marmeladisokeripakkauksesta.

8. Kiehautin liemen ja keitin parin minuutin ajan.

9. Tämän jälkeen jäähdytin seoksen ja laitoin sen puhtaaseen lasipurkkiin.

Millaista voikukkamarmeladista tuli? Kivikovaa. Tein valmistusvaiheessa sen alkeellisen virheen, etten viitsinyt mitata hillo-marmeladisokeria ennen voikukkaliemeen lisäämistä vaan kaadoin sokerin suoraan paketista. Ihan liikaahan sitä pääsi livahtamaan.

Miltä "marmeladi" maistui? Hillo-marmeladisokerilta. Jääkaapissa "marmeladi" jähmettyi niin kovaksi, että lusikka juuttui siihen kiinni. Hukkaan kivikova seos ei kuitenkaan mennyt: sitä pystyi lisäämään muun muassa teehen ja puuroon, joissa se suli nopeasti.

Seuraavana päivänä kokeilin marmeladin valmistamista uudelleen. Laitoin hillo-marmeladisokeria vain 1 dl:n verran, jolloin seoksesta tuli juoksevaa. Tällainen juokseva "voikukkamarmeladi" näytti ihan hunajalta. Maku oli ihana, jopa liiankin ihana; purkki tyhjeni ennätysajassa.

Kolmanteen satsiin lisäsin hillo-marmeladisokeria 1,5 dl. Nyt seos on oikeasti sitä, mitä sen pitikin olla: marmeladia. Se maistuu hyvältä ja sopii loistavasti vaikkapa jälkiruokalettusten tai -pannukakun lisukkeeksi.

Maun puolesta pidin kuitenkin eniten juoksevasta, hunajaisesta "marmeladista". Sitä aion tehdä lisää, jos vain keltaisena kukkivia voikukkia vielä löytyy.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat