Voikukkalikööri on nyt pullotettu (lue: kaadettu kahden desin vetoiseen muovipulloon).

Kerroin voikukkaliköörin tekemisestä blogipäivityksessäni 16.6.2018. Kolmisen viikkoa sitten sekoitin lasipurkissa 1,5 dl voikukan keltaisia lehtiä, 2 dl kirkasta viinaa, desin  sokeria ja (pienen) sitruunan puolikkaasta puserretun mehun. Laitoin juoman jääkaappiin tekeytymään.

Lasipurkkia ei voinut pitää varsinaisena silmänilona. Ihan rehellisesti sanottuna aina, kun avasin jääkaapin oven, minulle tuli mieleen ajatus, että joku oli käynyt ujuttamassa hyllylle erään tietyn näytteen - jääköön mainitsematta, minkä. Kaiken hyvän lisäksi tämä salakähmäinen tyyppi oli unohtanut näytteeseen sukkahousunsa...

Ajattelin kuitenkin, että voikukkalikööriä ei saa tuomita ulkonäön (tai ehkä pikemminkin sen säilytysastian ulkonäön) perusteella. Ehkäpä likööri maistuisikin ihan erityisen hyvältä?

Ikävä myöntää, mutta ei maistunut.  Olin kuvitellut, että voikukkaliköörin maku muistuttaisi voikukkamehua, mutta jouduin pettymään. Jotenkin vain se kirkas viina tuli taas liian voimakkaasti esiin. Voikukan maku ei mielestäni päässyt oikeuksiinsa viinan rinnalla. Kuka tietää, ehkä asiaan vaikutti myös se, että olin laittanut juomaan sitruunamehua reilusti enemmän, kuin ohje määräsi.

Jos vertaan voikukkalikööriä aiemmin tekemääni kuusenkerkkälikööriin, viimeksi mainittu vie ehdottomasti voiton.

Nyt voikukkalikööri jatkaa tekeytymistään jääkaapissa. Pullo otetaan esiin vasta tyttöjen grilli-illassa, jolloin leidit saavat antaa omat arvionsa juoman ulkonäöstä, tuoksusta ja mausta.

Laskujeni mukaan jokainen meistä  saa maisteltavakseen kokonaiset puoli desiä voikukkalikööriä. Niin ruhtinaallisella määrällä luulisi jo arvioita irtoavan. 😂

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat