Eilen oli taas se tärkeä päivä vuodesta, jolloin neljän hengen ystäväporukkamme kokoontui meillä "tyttöjen" pikkujoulujen merkeissä.

Pikkujoulujen teemana oli - yllätys, yllätys - villiyrtit. Suunnittelin illan ruokalistan niin, että voisin hyödyntää sekä kuivattuja että pakastettuja villivihanneksia. Alkupalana tarjosin tomaattikeittoa ja nokkossämpylöitä. Pääruoaksi valmistin uunibataatteja, voikukannnuppuja ja lohinyyttejä. Luonnollisesti myös salaattia oli tarjolla. Jälkiruokana oli villivadelmista ja mustikoista tehtyä rahkaa.

Tässä yhteydessä lienee hyvä huomauttaa, että ystäväni eivät ole mitään eilisen teeren tyttöjä, kun villiyrteistä on kyse. Kesäisten grillijuhlien yhteydessä villivihanneksia on hyvinkin saattanut löytyä salaateista, ja joskus tarjolla on ollut nokkos-voikukanlehtipestoa ja hortapiirakkaa.

Aloitimme pikkujoulut kuohuviinillä. Ruokajuomana toimi valkoviini, joka tuntuu sopivan punaviiniä paremmin yhteen villivihannesten kanssa.

Tomaattikeiton pohjana oli valmiiksi maustettu tomaattimurska, mutta siitä huolimatta mausteita (suolaa, basilikaa, timjamia) sai lisätä reilusti. Villiyrttejä pääsi edustamaan pakastettu vuohenputkisilppu, joka korvasi mainiosti persiljan.

Sämpylät tein jauhopussin kyljessä olevan tuttuakin tutumman reseptin mukaan, mutta ennen jauhojen alustamista lisäsin veteen kuivattua, hienoksi muserrettua nokkosta. Levitteen valmistin maustamattomasta tuorejuustosta, johon sekoitin vähän suolaa, sitruunasta puserrettua mehua ja pakastettua vuohenputkea. Tämän lisäksi pöydässä oli tyttöjen tuomia ihania juustoja, nam.

Bataattilohkojen päälle tulin laittaneeksi sen verran paljon kaapista löytyneitä yrttejä, etten enää viitsinyt lisätä niihin villivihanneksia. Tokko niiden maku olisi enää erottunutkaan kaikkien muiden yrttien joukosta?

Voikukannuput paistoin pannussa oliiviöljyllä. Jahka pakastetut nuput olivat sulaneet ja lämmenneet, lisäsin niihin suolaa ja sitruunasta pusertamaani mehua. En ole aiemmin tarjonnut voikukannuppuja vieraille, joten kieltämättä vähän jännitti, mitä tytöt mahtaisivat niistä tuumata. Ystäväni maistelivat nuppuja ennakkoluulottomasti ja kehuivat niiden makua. Kieltämättä ne maistuivat itsellenikin parin kuukauden tauon jälkeen.

Lohinyytit sen sijaan eivät olleet kovin maukkaita, ja siitä syytän kaupan valmiita voitaikinataskuja (jääköön tuotemerkki mainitsematta). Ne olivat liian paksuja, eikä täyte (sitruunatuorejuusto,voikukanlehdet, lohi, paprika) päässyt oikeuksiinsa. Suosittelenkin käyttämään niiden sijaan vaikkapa voitaikinalevyjä, joita voi halutessaan kaulita ohuemmiksi.

Villivadelmista ja mustikoista sekoitettu rahka oli sokerin lisäämisestä huolimatta vähän kirpeää. Ehkä olisi kannattanut käyttää valmiiksi maustettua rahkaa? Onneksi tytöt olivat tuoneet paljon suklaata, joten suut saatiin makeiksi... 😊

Olen nyt kirjoittanut vain ruokatarjoiluista ja villiyrteistä, mutta tärkeintä eilisessä illassa oli kuitenkin se, että näimme toisemme (liian) pitkän tauon jäljeen. Mennyt syksy on ollut meille kaikille neljälle raskas - tai ainakin erilainen kuin aiemmat. Yhdellä oli stressiä vaativan työn takia, yhdellä sairaalajakso ja iso leikkaus, yhdellä vaikeuksia löytää koulutustaan vastaavaa työtä. Itse totuttelin opiskeluun monen työvuoden jälkeen.

Söimme, juttelimme, nauroimme, vähän ehkä itkimmekin, ja kyllä, joimme viiniä... Ihanaa! Yhtä ihania iltoja ystävien kanssa toivottelen kaikille muillekin - joko villiyrteillä tai ilman. 😊

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat