Vappupäivän sää ei taaskaan yllättänyt: ainakin täällä Keski-Suomessa taivaalta tulee vettä ja lämpöä on viitisen astetta. Mikä ihme siinä on, että olipa kyseessä mikä tahansa juhlapäivä, ulos ei ole asiaa ilman pilkkihaalareita ja kumppareita?

Kevät on myöhässä, enkä ole vielä päässyt keräilemään villiyrttejä. Vähän harmittaa, sillä sekä kuivatut että pakastetut yrtit ovat lopussa. Viimeiset voikukannuput käytin viime viikolla, teeainekset puolestaan loppuivat jo helmikuussa.

Leskenlehti näyttää kyllä kukkivan, mutta koska bongaamani yksilöt kasvavat liikennöityjen teiden varrella, en ole uskaltautunut niitä poimimaan. 

Viime päivien läheisin kosketukseni luontoon onkin ollut sekopäinen talitintti, joka käy nakuttelemassa talomme ulkoseinää. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun tipu aloittaa raivokkaan naputuksensa melkein heti auringon noustua. Eli siis aikaisin. Tiedän kauniimpiakin ääniä, joihon kukonlaulun aikaan voisi herätä. Mitä tuo tintti seinästä etsii (ja ilmeisesti myös löytää), en halua edes ajatella.

Onneksi elämä ei ole kulunut pelkästään raivopäistä talitinttiä kuunnellessa. Ystäväni Tuija täytti muutama päivä takaperin pyöreitä vuosia, ja mikä parasta, järjesti ikimuistoiset synttärijuhlat.

Osallistuin yhteisen syntymäpäivälahjan hankintaan, mutta olin jo puolukkalikööriä tehdessäni miettinyt, että myös se voisi sopia lahjaksi ystävälleni. Tässä yhteydessä korostettakoon, että ajattelin vain ja ainoastaan puolukan myyttisiä ulottuvuuksia (en siis missään nimessä juoman alkoholipitoisuutta...).

Niistä myyttisistä ulottuvuuksista, ajatelkaapa vaikka, mitä esimerkiksi Kalevalassa tapahtuu: Marjatta tulee puolukasta raskaaksi. (Se onkin yksi Kalevalan tapahtumista, jonka avulla yhdeksäsluokkalaiset saa takuuvarmasti kihertämään naurua kesken äidinkielen tunnin.) Ei siis todellakaan mikään turha marja!

Niinpä sitten löysin itseni koristelemasta tyhjää pulloa etiketillä ja tarroilla. Vaikka koristelu oli äärimmäisen yksinkertainen tyyliin "naapurin Mustikin osaisi tehdä tämän toisella käpälällään silmät sidottuina", ärräpäiltä ei vältytty. Jälkikasvu seurasi operaatiota naureskellen. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen - tällainen tumpelo kun satun olemaan.

Talvella suunnittelin, että kokeilen kesän aikana liköörin valmistamista myös voikukista. Saa nähdä, miten käy. Juhlien jälkeen näet mikään, mikä edes jollain tavalla liittyy alkoholiin, ei ole voinut vähempää kiinnostaa.

Tästäkin huolimatta mukavia vappuillan rippeitä kaikille!

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

Kategoriat