Moni on varmasti jo ennen vappua tehnyt havaintoja kevään ensimmäisistä ampiaisista. Ne ovat kuningattaria, jotka ovat viettäneet pitkän talven horroksessa ja etsivät nyt innolla pesäpaikkaa. Tulevaa pesää ei ole suinkaan tarkoitettu vain urokselle ja muutamalle pikkuampparille vaan jättimäiselle yhdyskunnalle, jota kuningatar hallinnoi.

Miksi olen yhtäkkiä näin kiinnostunut noista raidallisista pörriäisistä? Kiinnostus johtuu viime kesän - tai pikemminkin alkusyksyn - tapahtumista. Asumme vanhassa rintamamiestalossa, ja elokuussa meille selvisi, että jossain ulko- ja sisäseinän välissä on ampiaispesä.

Kesällä rinnakkaiselomme sujui hyvin; enhän edes tajunnut pesän olemassaoloa. Rappukäytävän seinän takaa kuului kyllä jotain pientä ääntä, johon kissat reagoivat, mutta ainahan vanhan puutalon rakenteista jonkinlaista rapinaa kuuluu.

Elokuussa ampiaisia alkoi tunkea seinänrakosista sisälle taloon. Ilmeisesti kuningatar oli jättänyt pesän ja toimettomat työläiset etsivät puuhastelua ja suuhunpantavaa. Parhaimpina (tai pahimpina) päivinä sisätiloihin tunki parisenkymmentä kiukkuista ampparia.

Yritin kaikkia mahdollisia keinoja pitääkseni pörriäiset pesässään. Peitin seinänrakoja roudarinteipillä. Siitä ei ollut apua, sillä ampiaiset löysivät aina uusia rakosia. Sivelin sisäseinään etikkaa. Ei mitään vaikutusta. Kokeilin valkosipulia. Ei hyödyttänyt. Levitin seinään siivousmopilla tolua. Epäilen, että ampparit pitivät tuoksusta.

Raja tuli vastaan siinä vaiheessa, kun ampiaiset olivat pistäneet jalkaan ensin minua, sitten nuorempaa kissaa. Oli pakko tehdä jotain, mitä en mistään hinnasta olisi halunnut: suihkutin seinänvälikköön Raidia. Homma oli paitsi eettisesti ikävä, myös teknisesti hankala, sillä en ollut varma, mussä kohdassa pesä tarkalleen sijaitsi. Painajaismaisesta pörinästä päätellen onnistuin suihkuttamaan myrkkyä (myös) oikeaan kohtaan. Tämän operaation jälkeenkin ampiaisia tunki sisään, mutta aiempaa vähemmän.

Jotta viime kesän ja syksyn tapahtumat eivät toistuisi, minun pitäisi pyrkiä siihen, että kuningatar rakentaisi pesänsä jonnekin ihan muualle kuin talomme rakenteisiin. Mitenkäs se voisi onnistua?

Etsittyäni tietoa aiheesta selvisi, että kuningatar saattaa karttaa sellaisia paikkoja, joissa jo on pesiä. Eli valeampiaispesä voisi olla yksi keino pitää kuningatar loitolla.

Löysin paljon ohjeita, miten valepesiä voisi tehdä. Yksi suositteli virkkaamista, toinen suodatinpusseista tuunaamista. Itse askartelin valepesän valkoisesta nilkkasukasta, rikkinäisistä sukkahousuista ja narunpätkästä.

Näin toimin:

1. Asettelin sukkahousut nilkkasukan sisään ja solmin sukan kiinni varresta.

2. Leikkasin varren lyhyeksi solmun yläpuolelta.

3. Sidoin narun solmukohdan alapuolelle.

4. Ripustin valepesän sille talon ulkoseinustalle, josta tiesin ampiaisten tulleen sisälle edellisenä kesänä. (Muutama tiedossa ollut sisääntuloaukko tukittiin syksyllä polyuretaanipohjaisella saumavaahdolla.)

Tuon ja toisen samanlaisen pesän asettelin talon seinustoille muutama viikko takaperin. Tänään juhlistin vappua askartelemalla kaksi pesää lisää.

En tiedä, välittävätkö kuningattaret valepesistä pennin vertaa. Ehkä naureskelevat tuntosarviinsa, että mitähän rumia mötiköitä tuo onneton nainen on mökkinsä seinille ripustanut. Toivotaan kuitenkin parasta.

 

 

 

 

Kolme ylintä kuvaa: Pixabay

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
2/2 | 

Kiitos tiedosta, Riika! Helpottavaa kuulla, että valepesistä on oikeasti apua 😃. Voi kun meidänkin ampparit tajuaisivat häipyä jonnekin muualle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat