Nyt se kevät vihdoinkin tuli! Koko viikko on ollut mukavan aurinkoinen ja lämmin, ja yksi jos toinenkin kasvinalku on uskaltautunut esiin mullan alta. Omalta pihaltani olen löytänyt jo ainakin poimulehden, vuohenputken ja nokkosen alkuja.

Tuossa muutama tunti sitten kävin keräämässä leskenlehtiä tutulta poimintapaikalta. Kuten viime kevään blogipäivityksissäni mainitsin, ne sopivat ihoa pehmentävän vaikutuksensa vuoksi erinomaisesti niin käsi- kuin jalkakylpyihinkin. Jos ajatus tehdä käsikylpy tuoreista leskenlehdistä ja poimulehdistä alkoi tuntua kiehtovalta, yksi ohje siihen löytyy vaikkapa Hortoilijan muistiinpanoista 20.5.2017.

Saatanpa illalla tehdä itsekin käsikylvyn, mutta nuo aiemmin poimimani leskenlehdet päätin laittaa kuivumaan. Siinäpä sitten törmäsin ongelmaan, jota mietin jo viime kesänä: yrttien kuivattamisen hitauteen  ja tilanpuutteeseen.

Tällä hetkellä keittiön työtaso on viljelykasvien vallassa, joten sinne kuivaustarjotinta ei saanut sovitettua. Kesäaikaan tilanne on helpompi: viljelykasvit ovat ulkona ruukuissa ja kukkapenkeissä - ainakin toivon niin - joten keittiön työtasot vapautuvat villiyrttiharrastukselle.

Oman lisähankaluutensa kuivauspuuhille tuo myös se, että talossa sattuu asumaan kaksi kissaa, joiden uteliaisuus on rajaton. Jos kuivatan villiyrttejä omaan käyttöön kosmetiikaksi, en koe kissankarvoja ongelmaksi. Jos taas aion tehdä yrteistä ruokaa tai teetä, niihin ei saa mennä kattien karvoja. Olisi varsin ajattelematonta tarjota vaikkapa karvoilla maustettua mansikanlehtiteetä kissa-allergiselle ystävälle.

Näin ollen syötäväksi tarkoitetut yrtit on kuivatettava jossain niin korkealla, että kissat eivät pääse sinne tallustelemaan. Sellaisia  paikkoja talossa ei ole montaa. Katit ovat yllättävän notkeita ja hyviä kiipeilijöitä.

Myös huonekuivatuksen hitaus vähän ärsyttää tällaista kärsimätöntä ihmistä. Niinpä olenkin ryhtynyt vakavasti harkitsemaan ihka ensimmäisen kuivurin hankkimista. Ajatus on kyllä vähän ristiriidassa tavoittelemani luonnonmukaisuuden kanssa: miksi käyttää luonnosta saatujen villivihannesten kuivattamiseen jotain sähkökäyttöistä vehjettä? Mutta toisaalta... Luulen, että käyn ainakin katselemassa kuivureita ja vertailemassa hintoja. Eihän niitä ole pakko ostaa.

Tuli mieleen, että kun joillain ihmisillä on silloin tällöin autokuume (tai vene- tai moottoripyöräkuume), niin minulla on sitten varmaankin sellainen kuivurikuume. Onneksi sen hoitaminen ei kuitenkaan tule aivan yhtä kalliiksi kuin autokuumeen.

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat