Viime viikolla oli taas jokakesäisen tyttöjen grilli-illan aika. Tosin ilmaus grilli-ilta lienee tässä yhteydessä hieman harhaanjohtava; grillaus ei välttämättä ole tärkein asia kesäisissä illanvietoissamme.

Vuosien varrella kesäjuhliamme ovat koetelleet mitä moninaisimmat vastoinkäymiset. Muistan, että yhtenä kesänä olin kantanut kaikki astiat, salaatit ja leivät lehtimajaan ennen vieraiden tuloa, kun alkoi oikein kunnon rankkasade. Siinä sitten - kieltämättä jonkin verran kiroillen -  kiikutin tarvikkeita takaisin sisätiloihin.  Joskus taas ukkonen yllätti meidät kesken ruokailun ja juoksutimme astioita ja syötäviä yhdessä keittiöön, jossa jälkiruoka jouduttiin olosuhteiden pakosta nauttimaan.

Toisinaan on satanut kaatamalla monta tuntia ja grillattavaksi tarkoitetut ruoat on pitänyt laittaa suosiolla sähköuuniin.

Ja entäs se grillaus sitten! En todellakaan ole mikään alan asiantuntija, mutta vuosien varrella olen kuitenkin oppinut esimerkiksi sen, että sytytysnesteen pitää antaa imeytyä hiiliin ennen tulen sytyttämistä. Muistan, että joskus alkuvuosina grilli oli ihan kylmä, kun asettelimme siihen toiveikkaina ruokatarvikkeita. Kerran grilli taas oli liian kuuma, ja soijanakit paloivat mustalle hiilelle alta aikayksikön. Syömättä jäivät.

Joitain vuosia sitten yksi vieraista joutui yllättäen kokoamaan uuden pallogrillini. Olin näet ostovaiheessa kuvitellut saavani valmiiksi kootun grillin enkä tietenkään ollut vaivautunut tarkistamaan asiaa (mitäs sitä turhia). Onneksi Tuija kokosi kapistuksen näppärästi tyyliin "nämä ovat tyttöjen grillijuhlat, täällä mitään miehiä tarvita".

Perinteemme mukaan jokainen tuo mukanaan omat grillattavansa. Näin kaikki saavat syödä juuri sitä, mistä eniten pitävät. Tämä on paikallaan, sillä leidiporukkaamme mahtuu niin kasvissyöjiä, kalaa rakastavia kuin lihaa arvostaviakin.

Mutta miten villiyrtit ja grilli-ilta muka liittyvät yhteen? Kyllähän ne liittyvät. Tällä kertaa emäntä teki juhlaan salaatin, leivän ja jälkiruoan, ja koska emäntä on hortoilija (sanan kaikissa merkityksissä), edellä mainitut ruoat olivat villiyrteillä terästettyjä.

Salaatin pohjana olivat itse kasvatetut salaatinlehdet. Niiden joukkoon poimin voikukanlehtiä (niitä pieniä ja sileäreunaisia) ja muutaman poimulehden (pieniä ja vielä hieman supussa olevia). Lisäsin salaattiin vielä mozzarellajuustoa, mustia oliiveja, tomaattia ja pinjansiemeniä.

Salastinkastikkeeksi tein Tallbergin keittokirjasta kopsaamani villiyrteille sopivan kastikkeen. Ohje löytyy paitsi kyseisestä keittokirjasta, myös viimekesäisestä blogipäivityksestäni (30.5.2017).

Leiväksi tein tavalliset sämpylät, jonka taikinaan lisäsin tuoreita voikukanlehtiä pienittyinä. Levitteen pohjana oli maustamatonta tuorejuustoa, johon silppusin tuoretta vuohenputkea (nuoria, pieniä ja vielä vähän supussa olevia). Vuohenputken lisäksi laitoin levitteeseen hieman suolaa, mustapippuria ja sitruunasta puserrettua mehua.

Jälkiruoaksi tein täytekakun ihan sen kaikista perinteisimmän sokerikakun ohjeen mukaan. Koristelussa käytin maitohorsman kukkia (Ks. blogipäivitykseni Maitohorsmasta on moneksi 6.6.2018). Kakun kaverina oli tietysti voikukkalikööriä (sen valmistamisesta juttua 16.6.2018 ja 5.7.2018 päivityksissäni), joka maistui huomattavasti paremmalta kuin viikko takaperin.

Ruokaa - sekä grillattua että yrttipohjaista - tuli ahmittua vähän liikaakin. Kivointa oli kuitenkin vaihtaa tuoreimmat kuulumiset. Yritimme puhua normaaliäänellä, mutta jälkikasvu nimitti sivistynyttä keskusteluamme halventavasti kaakatukseksi ja väitti sen kuuluneen sisätiloihin saakka. Jos näin tosiaan tapahtui, kuinkahan järkevän vaikutelman ohikulkijat mahtoivat meistä saada?  😂

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

Kategoriat