Syyslukukausi alkoi maanantaina. Se tiesi kesäloman loppumista, mutta toivottavasti hyvät hortoilusäät vielä jatkuvat.

Tämän viikon loppupuolelle osuu myös nimipäiväni. Itse en sitä juhli; hyvä, kun edes muistan, milloin sitä vietetään. Työpaikallamme ei kuitenkaan ole ollenkaan tavatonta, että nimipäiväsankari tuo opettajainhuoneeseen jotain palanpainiketta kahvin tai teen kanssa nautittavaksi.

Ystävällismielinen muistuttelu aiheesta alkoi jo maanantaina, kun eräs nimeltä mainitsematon kollega vihjaili tulevaan nimipäivääni. Yritin aluksi teeskennellä, etten muka ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Ei mennyt läpi.

Tänään panokset kovenivat. Eräs (edelleen nimeltä mainitsematon) miesopettaja oli jo vaatimassa mansikkakakkua. Mansikkakakkua! Millä ajalla minä muka kakun tuusaisin? Kaikki syksyn kurssitkin vielä suunnittelematta.

Sitten kuulin naisäänen vienosti vihjailevan, että villivadelmamuffinsitkin saattaisivat maistua. Mistä minä tähän hätään villivadelmiksi muutun...?

Sain omasta mielestäni loistavan idean. Mitä jos pitäisin kiinni hortoilijan imagostani ja ilahduttaisin työkavereita nokkossipseillä? Olinhan joka tapauksessa suunnitellut kokeilevani niitä ennen syksyn tuloa.

Kun kirjoitin nokkoskeiton ja -lettujen valmistamisesta (26. ja 29.6.2018 päivitykset), painotin, että niitä varten on hyvä kerätä mahdollisimman pieniä ja nuoria lehtiä. Nokkossipseihin sen sijaan kannattaa valikoida isoja lehtiä. Miksikö? Koska ne kutistuvat paistuessaan.

Keräämisen jälkeen huuhtelin lehdet huolellisesti juoksevalla vedellä. Kuivasin niistä varovasti enimmät vedet ja asettelin uunipellille leivinpaperin päälle. Voitelin lehdet oliiviöljyllä ja ripottelin pinnalle suolaa.

Ohjeen mukaan nokkossipsejä pidetään uunissa 200 C°:ssa viidestä kuuteen minuuttiin. Uunista otettaessa sipsien pitäisi olla "oliivinruskeita ja rapsakoita".

Millaisia nokkossipseistä tuli? Sipsit eivät onnistuneet odotusten mukaisesti, mutta syy ei luultavasti ollut ohjeessa vaan siinä, että tein ne liian hätäisesti. Oliiviöljyä lurahti yksittäisille lehdille liikaa, enkä malttanut levittää sitä tasaisesti. Suolaakin tuli siroteltua reilulla kädellä. Näin ollen nokkossipseistä tuli helposti murentuvia, aivan liian suolaisia ja jotenkin tahmaisia.

Ei tarvinnut harkita kovinkaan kauan, kun tulin siihen tulokseen, että minun on terveellisempää olla roudaamatta nokkossipsejä työpaikalle. Kyllähän työkaverit varmasti hiljenisivät sipsejä maistettuaan, mutta eivät ehkä ihan sillä tavalla, kuin olin suunnitellut.

Sopu kollegoiden kanssa kannattanee säilyttää, sillä seuraavaan kevätjuhlaan ja lukuvuoden päättymiseen on vielä tovi aikaa. Eipä tässä sitten muuta kuin lähimarkettiin keksiostoksille... 😁

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

Kategoriat