Hankin kuivurin toissa keväänä lähinnä villiyrttien kuivaamista varten (ks. blogipäivitykseni Hei me kuivataan! 20.5.2018). Toki olen ollut tietoinen, että masiinalla voisi kuivata myös hedelmiä, vihanneksia ja sieniä, mutta en ole tullut moista kokeilleeksi - ennen tätä päivää. Nyt olen sitten kuivannut omenaviipaleita.

Mistäs tällainen äkillinen innostus omenoiden kuivaamiseen? Selitys on yksinkertainen: pihamme kaksi kääpiöomenapuuta ovat menneet sekaisin! Ne ovat täpötäynnä omppuja!

Omenapuittemme sato on ollut erittäin vaihteleva: muutamana vuonna ne ovat riehaantuneet ja tehneet yhteensä yli sata omppua, toisinaan taas hedelmiä on ollut yksi tai kaksi. Viime syksynä oksissa ei ollut kuin lehtiä.

Tänä vuonna puitten oksat sananmukaisesti notkuvat omenoiden painosta.

Loppuviikosta kävi sitten niin, että yksi oksaparka ei kestänyt hedelmiensä painoa vaan katkesi. Sahasin viimeisenkin oksansäikeen irti rungosta ja keräsin omenat talteen. Laskin, että niitä oli kaiken kaikkiaan 64. Yhdessä oksassa!

Olin siis 64 puoliraa'an omenan onnellinen omistaja. Mitäs niistä voisi tehdä? Syömäomeniksi ne olivat vielä liian kitkeriä. Omenasosetta ja -hilloa olen joskus hyvinä omppuvuosina tehnyt, mutta niiden valmistaminen on mielestäni turhan vaivalloista. Toisekseen en ole yhtään vakuuttunut, että raaoista hedelmistä tulisi maukkainta mahdollista sosetta.

Sitten muistin kuivurin olemassaolon. Miksi en kokeilisi omppujen kuivaamista?

Etsin kuivurin mukana tulleen ohjevihkosen ja opiskelin tovin hedelmien kuivaamista.

Näin toimin:

1. Jätin kymmenkunta omenaa muuhun käyttöön. Loput huuhtelin huolellisesti kylmällä vedellä.

2. Viipaloin omenat koon mukaan 6-8 osaan niin, että siemenkota ja kanta leikkautuivat pois.

3. Laitoin omanaviipaleet likoamaan sitruunamehuun. Tämän toimenpiteen tarkoitus on estää omenalle luontaista tummumista.

4. Kun viipaleet olivat lionneet sitruunamehussa muutaman minuutin, ravistin niistä mehun pois ja asettelin kuivuriin.

5. Laitoin kuivurin hurisemaan. Hedelmien kuivumisaika on noin 6 tuntia.

Ohjeen mukaan omenat olisi voinut myös voinut kuoria. Onneksi en siihen ryhtynyt , sillä jo omenoiden lohkominen niin, että siemenkota jäi pois, oli tarpeeksi työlästä ja aikaa vievää.

Kun kuivuri oli jo käynnissä, huomasin ohjevihkosesta kohdan, jossa sanottiin, että kuivattavien hedelmien pitää olla kypsiä. Ohjeen mukaan raa'at hedelmät saattavat saada "kitkerän ja karvaan maun". No, kuivurin iloisesti huristessa en voinut asialle enää mitään.

Annoin viipaleiden olla kuivurissa hieman kuutta tuntia kauemmin. Sen huomasin, että olisi kannattanut lohkoa viipaleet vieläkin pienemmiksi. Niin ne olisivat kuivuneet nopeammin.

Miltä kuivatut omenaviipaleet maistuivat? Hyviltä. Niissä ei ollut kitkerää tai karvasta makua, kuten olin pelännyt - tai jos oli, ainakaan en sitä huomannut.

Kuivattuja hedelmäviipaleita voi säilyttää jääkaapissa tai purkissa huoneenlämmössä. Valitsin jääkaapin, sillä ainakin ohjevihkosen mukaan se on paras säilytyspaikka.

Kuivatut omenaviipaleet ovat terveellistä pikkusyötävää ja maistunevat myös perheen pienimmille. Vaikka kuivaamisessa oma vaivansa onkin, suosittelen silti kokeilemaan.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Vierailija
2/3 | 

Hyvä tietää! Meilläkin on tulossa paljon omenoita ja niitä pitäisi vähän karsia jotta puu jaksaa kypsyttää kaikki. Olenkin miettinyt, voisiko noita raakoja omenoita jotenkin hyödyntää. Harmihan se on kun menevät hukkaan, ja omenakauden toivoisi olevan pitempi.

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017
3/3 | 

Kiitos kommenteistanne! 💙 Niinpä, omenat eivät valitettavasti kovin pitkiä aikoja säily. Tänään olisikin sitten vuorossa omenapiirakan leipominen 😁.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat