Laitoin elokuussa tekeille omenapohjaisen liköörin, mistä kerroin päivityksessäni Kokeillaanpa omena-kanelilikööriä (24.8.2019).

Ohjeen mukaan liköörin piti tekeytyä 2-3 kuukauden ajan. Olin laittanut kalenteriin ruksin 21. marraskuuta kohdalle, jolloin juoma olisi tekeytynyt tasan kolme kuukautta. Ensi viikko on kuitenkin sen verran kiireinen, että päätin tehdä jatkotoimenpiteet jo tänään.

Otin lasipurkin jääkaapin perältä, missä se oli ollut piilossa elokuusta asti. Hämmästyksekseni huomasin, että osa sokerista oli jämähtänyt purkin pohjalle. Omenalohkot puolestaan kelluivat tölkin yläosassa, melkein kannessa kiinni. Kanelitanko sojotti hassusti (melkein liiankin hassusti) omenalohkojen alapuolella.

Miksi näin? Olinhan kuitenkin laittanut kirkkaan viinan, omenalohkot ja sokerin purkkiin kerroksittain, niin kuin ohjeessa kehotettiin.

SIivilöin ensin omenalohkot ja kanelitangon pois tavallisella siivilällä.

Lasipurkin pohjalle jäi paksu sokerikerros. Olen tehnyt monta kertaa niin erilaisia marja- kuin yrttiliköörejäkin enkä ole kertaakaan törmännyt tällaiseen ilmiöön.

Kuinka toimia sokerin kanssa? Heittääkö pois vai sekoittaako lusikalla likööriin? Päädyin sekoittamiseen.

Tämän toimenpiteen jälkeen ryhdyin siivilöimään likööriä toisen kerran. Ohje neuvoo käyttämään siivilöinnissä suodatinpussia. Seurattuani tovin nesteen tuskaisen hidasta pisarointia suodatinpussista kulhoon totesin, että tällä menolla seisoisin keittiön työpöydän ääressä vielä huomisaamunakin. Vaihdoin suodatinpussin sukkahousuihin (puhtaisiin), ja johan alkoi tapahtua.

Pullotin omena-kaneliliköörin väliaikaisesti puolen litran pulloon ja laitoin sen jääkaappiin, jossa sen täytyy tekeytyä vielä noin kuukauden ajan. 

Juomaa jäi yli jäi pienen lasillisen verran, eli juuri sopivasti maisteluun. Kuvittelin, miten siemaus omena-kanelilikööriä veisi minut menneeseen kesään ja alkusyksyyn, toisi mieleeni runsaan omenasadon ja pihapuiden raikkaat omenat... Vielä mitä.

Miltä omena-kanelilikööri sitten maistui? No ei ainakaan omenalta. Sanoisin, että kirkkaalta viinalta, jonka sekaan on heitetty sokeria ja kanelia. Omenan makua en juurikaan erottanut.

Ehkäpä juoman nimeksi sopisikin paremmin kanelinen Leijona-viina kuin omena-kanelilikööri? Näinköhän olen tullut huomaamattani kehitelleeksi ihan uuden juoman? Tosin en lähtisi povaamaan kaneliselle viinalleni kovin ruusuisia tulevaisuudennäkymiä.

Mutta eipäs kuitenkaan heitetä kirvestä (vai pitäisikö sanoa viinapulloa) kaivoon. Annetaan liköörin tekeytyä kuukausi kaikessa rauhassa. Ehkä se omenan maku vielä tulee esiin?

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat