Koska nokkosletut onnistuivat hyvin, ajattelin kokeilla heti perään nokkoskeiton valmistamista.

Tällä kertaa en lähtenyt etsimään ohjetta Internetin ihmemaailmasta vaan suunnittelin, että tekisin nokkoskeiton pinaattikeiton reseptillä: korvaisin vain pinaatin nokkosella.

Selailin vanhaa - tohdinko edes tunnustaa, kuinka vanhaa - peruskouluaikaista kotitalouden oppikirjaani. Ja mitä sieltä löytyikään ellei nokkoskeiton ohje! Keitämme ja leivomme 2 -kirjan tekijät (Aura Liimatainen, Tuula Teerikangas, Kirsti Kunnas) ovat selvästikin olleet aikaansa edellä.

Kirjan reseptin mukaan nokkoskeitto syntyy seuraavista aineksista: 1 l tuoreita nokkosia, 2 dl vettä, 1 rkl margariinia, 1 rkl vehnäjauhoja, 6 dl maitoa, 3/4 tl suolaa, 1/4 tl muskottia.

Ensin kävin keräämässä nokkoset. Vaikka olin puolittanut ohjeen ja tarvitsin nokkosen lehtiä vain puoli litraa, niiden löytäminen oli hieman haasteellista. Tai kyllähän nokkosia kasvoi siellä missä aiemminkin, mutta yllättävän monet lehdet  (myös ne varren ylimmät) olivat reikäisiä tai muuten huonovointisen näköisiä.

Sisälle tultuani huuhtelin lehdet ja keitin niitä parin minuutin ajan pienessä vesimäärässä (ohjeen mukaan 2 dl). Kaadoin veden pois ja hakkasin nokkoset leikkuuveitsellä pieneksi silpuksi.

Sulatin margariinin kattilassa. Lisäsin vehnäjauhot ja kiehautin seoksen. Lisäsin siihen maidon vähitellen. Koska jääkaapissa oli vain rasvatonta maitoa, korvasin osan (2 dl) kevytkermalla. Sekoitin seosta puuhaarukalla niin kauan, että se kiehahti.

Lisäsin kattilaan hienonnetut nokkoset ja suolan. Muskottiakin olisin lisännyt, jos sitä olisi ollut. Annoin keiton hautua kymmenisen minuuttia.

Miltä nokkoskeitto maistui? Ihan pinaattikeitolta. Jos en olisi itse valmistanut keittoa, olisin varmasti luullut sitä pinaattikeitoksi.

Lisää makua saadakseni lisäsin keitokseen vielä teelusikallisen rakuunaa ja murskatun valkosipulin. Luulen, että myös korianteri voisi sopia nokkosen kumppaniksi.

Rakkaan vanhan oppikirjani ohjetta noudattaen keitin nokkoskeiton seuraksi kananmunan. Mietin, että seuraavalla kerralla voisin kokeilla, minkä äjäyksen vaikkapa fetajuusto antaisi nokkoskeitolle. Todella hyvää oli kyllä näinkin.

Kommentit (2)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat