Eilen oli taas "tyttöjen" (= minä ja kolme ystävääni) grilli-illan aika.

Periaate syömisten suhteen oli sama kuin aiempinakin kesinä: jokainen tuo mukanaan juuri sellaista grillattavaa, josta eniten pitää.

Männäviikolla juhlien emännällä - eli minulla - oli kaksi ensiarvoisen tärkeää tehtävää. Minun piti a) etsiä grillit (grillisanko ja pieni vihreä pallogrilli) puuvajasta kaiken roinan alta ja b) puhdistaa ne huolella talven jäljiltä. Onnistuin kummassakin tehtävässä melkoisen hyvin.

Edellä mainittujen huoltotöiden lisäksi tein kesäjuhlaa varten sämpylöitä, salaattia ja jälkiruokakakun. Kaikissa näissä pääsin hyödyntämään villiyrttejä.

Sämpylät leivoin muuten jauhopussin kyljestä löytyvän ohjeen mukaan, mutta lisäsin taikinaan tuoretta vuohenputkisilppua. Tämän tein leipomisen alkuvaiheessa, kun kulhossa oli vasta kädenlämpöistä vettä, suolaa ja siirappia.

Salaattiin lisäsin kokonaisia pieniä vuohenputkia. Lisäksi salaattiin tuli salaatinlehtiä, kirsikkatomaattia, vuohenjuustoa, kurkkua ja vesimelonia.

Jälkiruoaksi tein täytekakun, jonka pohjana oli perinteisen sokerikakun sijaan mesiangervokakku (ohje 14.7.2019 blogipäivityksessäni). Poikkesin ohjeesta kaksi kertaa:

1. Lisäsin taikinaan 3 tl kuivattua mesiangervoa (ohjeen mukaan 2 tl).

2. Korvasin veden (1 dl) maitohorsmamehulla (ohje 3.7.2019) blogipäivityksessäni).

Kakku kohosi hyvin, ja sitä sai pitää 175-asteisessa uunissa tunnin (puolta pienempi kakku ei vaatinut näin pitkää paistoaikaa).

Mesiangervo-maitohorsmakakun siivuttaminen kolmeen kerrokseen oli selvästi työläämpää kuin sokerikakun. Tämä johtui ensinnäkin siitä, että kakun reuna oli niin kova, että sen leikkaaminen veitsellä vaati voimaa ja varovaisuutta. Toisekseen kakun sisus oli pehmeämpää kuin sokerikakussa. Niinhän siinä kävi, että keskimmäinen kerros repeytyi. Onneksi sain sen kuitenkin nostettua alimman kerroksen päälle (vaati kyllä taiteilua).

Kostutin kakkupohjan kerrokset maitohorsmamehulla. Koviin reunoihin kostuketta sai laittaa reilusti. Kerrosten väliin levitin vadelmamarmeladia.

Olisin halunnut koristella täytekakun villivadelmilla ja mustikoilla. Valitettavasti vadelmat eivät vielä ole kypsiä näillä leveysasteilla. Mustikoiden tilannetta en kerinnyt käydä tarkistamassa lähimetsässä.

Niinpä koristelussa piti tyytyä marketin vadelmiin. Lisää väriä koristeluun sain kuitenkin omalta pihalta: mustaherukkapensaista löytyi muutamia kypsiä marjoja, ja ruukkuminttu on kasvattanut ahkerasti lehtiä viileästä säästä huolimatta.

Miltä villiyrttipohjainen täytekakku maistui? Tyttöjen mukaan erittäin hyvältä (saattoivat tosin vähän liioitella). Mielenkiintoista oli se, että mesiangervo maistui täytekakussa mielestäni paljon selvemmin kuin kuivakakussa. Tiedä sitten, mistä se johtui. Tuija vertasi mesiangervon makua karvasmanteliin.

Kesäjuhla sujui muuten mallikkaasti,  mutta jostain syystä grillin penteleet hyytyivät lupaavan alun jälkeen (ehkä se oli grillien kosto huonosta kohtelusta?).  Tästä johtuen viimeinen ruoka-annos jäi ihan kylmäksi. Yritettiin siinä sitten saada hiillosta  virkoamaan sytytysnesteen avulla, mutta yritykseksi se jäi. Onneksi oli niitä sämpylöitä.

Mukavaa oli ja juttua riitti. Illan viilennyttyä innostuimme tilaamaan taksin ja huristelemaan keskustaan ihmisten ilmoille. Mutta se onkin jo eri juttu se.  😃

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat