Pääsin tällä viikolla pullottamaan kuusenkerkkäliköörin. Aloitin sen valmistamisen kesäkuun toisena päivänä (Ks. Hortoilijan muistiinpanoja -blogin päivitys 2.6.2018), jolloin laitoin kannelliseen lasipurkkiin 2 dl kirkasta viinaa ja 2 dl kuusenkerkkiä. Jätin purkin ikkunalaudalle tekeytymään.

Ohjeen mukaan juoman pitää antaa tekeytyä kahdesta neljään viikkoa. Jo ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut, kuusenkerkät olivat menettäneet kauniin vihreän värinsä. Niiden uusi väri oli lähellä ruskeaa. Jos olisin tullut meille vieraana enkä olisi tiennyt, mitä lasipurkissa on, olisin toden totta ihmetellyt nesteessä kelluvia kulahtaneita neulasia.

Alkuviikosta toteutin vaiheen numero kaksi. Kiehautin desilitran vettä, johon liuotin saman verran sokeria. Annoin nesteen jäähtyä. Tämän jälkeen siivilöin kärsineen näköiset kuusenkerkät pois viinasta. Yhdistin kerkkien maustaman viinan sokeriliemen kanssa ja sekoitin.

Miltä kuusenkerkkälikööri maistui? Mielestäni todella hyvältä. Metsän tuoksu ja kuusenkerkkien maku tulivat hienosti esiin mutta eivät kuitenkaan liian vahvoina.

Kuusenkerkkälikööri ei maistu perinteiseltä likööriltä - tai ainakaan sellaiselta, jollaiseksi itse liköörin miellän. Jos siis haluat jälkiruoaksi sopivaa juomaa, suosittelen laittamaan sokeria enemmän, kuin ohje neuvoo.

Tällaisenaan kuusenkerkkälikööri sopii vaikkapa snapsiksi ruokailun yhteyteen. Luulen, että se toimisi mainiosti myös yskänlääkkeenä.

Muutaman päivän kuluttua likööripullo matkustaa kanssani Pohjois-Suomeen, jossa se päätynee lahjaksi juhannuksen isäntäväelle.

Ei muuta kuin hyvää juhannusta itse kullekin. Luulen, että se voi olla kohtuullisen hauska ilman kuusenkerkkälikööriäkin 😁.

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat