Innostuin kuusenkerkistä viime keväänä yrttipoimijakurssilla.

Pian sen jälkeen valmistin kuusenkerkistä likööriä.

Pakastetuista kuusenkerkistä tein talvella muun muassa teetä ja flunssajuomaa (Kuusenkerkistä helpotusta flunssaan? 17.2.2019). Muutama kuusenkerkkä pääsi jopa juhladrinkkeihin (Yrttinen drinkki vuoden 2019 kunniaksi, 31.12.2018).

Selailin jo viime kesänä erilaisia ohjeita kuusenkerkkäsiirapin valmistamiseksi. Ohjeet eivät oikein napanneet, koska ne näyttivät vaativan pitkää keittämistä ja muutenkin kaikenlaista tuusaamista.

Retkipaikka-sivustolta löysin yllätyksekseni kuusenkerkkäsiiirappiohjeen, joka ei edellytä laisinkaan keittämistä. Ohjeessa minua kiinnosti paitsi helppous, myös se, että siirapin valmistaminen on mahdollista ilman sähköä.

Viime syksynä kokeilin tehdä sähköttömästi puolukkamehua (Onnistuuko puolukkamehu isommmon ohjeella? 3.11.2018) ja ilokseni sain todeta, että mehu onnistui mainiosti ilman keittämistäkin.

Näin toimin:

1. Keräsin kerkät. (Poimin ne omista pihakuusistani, joten minun ei tarvinnut pyytää metsänomistajalta lupaa keräämiseen.)

2. Huuhtelin kerkät kylmällä, juoksevalla vedellä.

3. Laitoin lasipurkin noin puolilleen kerkkiä.

4. Kaadoin päälle sokeria.

5. Laitoin purkin kannen kiinni ja nostin sen työpöydälle ikkunan eteen.

Idea on siis se, että auringon lämpö sulattaa sokerin, joka sulaessaan painuu kuusenkerkkien läpi ja imee niistä maun. Kun kaikki sokeri on sulanut, kerkät siivilöidään pois ja jäljelle jää - kuusenkerkkäsiirappia.

Suhtauduin aluksi vähän epäillen tähän valmistustapaan. Näinköhän menivät hukkaan hyvät sokerit ja vaivalla kerätyt kerkät? Yllättävän pian purkissa kuitenkin alkoi tapahtua...

Laitoin purkin ikkunalle 2.6. Tämä kuva on otettu neljä päivää myöhemmin eli 6.6.

Tässä purkki kuvattuna 10.6.

Ja 16.6.

Tältä purkin sisältö näytti 19.6. eli samana päivänä, jolloin siivilöin kerkät pois.

Kerkkien siivilöinti oli helppoa vanhan kunnon sukkahousukikan avulla.

Purkin pohjalla oli jonkin verran sulamatonta sokeria, mutta en pyrkinyt sekoittamaan sitä siirappiin vaan heitin biojäteastiaan.

Miltä ikkunalla itsekseen valmistunut kuusenkerkkäsiirappi maistui? Aivan ihanalta! Ihme kyllä, se ei tuntunut yhtään liian imelältä. Kuusenkerkkien maku tuli hienosti esiin.

Kuusenkerkkäsiirapin pitäisi säilyä viileässä useita kuukausia, ehkäpä jopa pari vuotta. No, minun käytössäni se ei missään nimessä säily noin kauaa. Pahaa pelkään, että terveellinen ja hyvänmakuinen siirappi ei tule syksyä näkemään.

Aurinkoista ja lämmintä keskikesän juhlaa kaikille! ❤

 

 

Kommentit (4)

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017
2/4 | 

Kiitos, Annakaisa! Kuusenkerkkäsiirappi meni jo parempiin suihin 😁. Siirappi sopii hyvin vaikkapa ohukaisten päälle. Itse kokeilisin sitä myös teen terästäjänä.

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017
4/4 | 

Lotta, kuusenkerkkien poiminta-aika on kesän alusta noin juhannukseen asti - riippuu tietysti, missä päin Suomea sattuu asumaan. Kuusenkerkkää ei kannata kerätä enää siinä vaiheessa, kun se on menettänyt pehmeytensä ja muuttunut kovaksi ja karkeaksi. Ja juu, luulen että siirappi maistuisi ihanalta jäätelön kanssa! ❤❤❤

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat