Käytiinpä sitten tyttöjen kanssa oopperassa.

Heti alkuun on tunnustettava, että olin tätä ennen nähnyt vain yhden ainoan oopperan. Suoraan sanottuna en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut kyseisestä taiteenlajista enkä siitä paljoakaan ymmärrä.

Se ensimmäinen näkemäni ooppera oli Carmen, eilinen puolestaan itävaltalaisen Korngoldin säveltämä Die tote Stadt.

Tärkeimmäksi puheenaiheeksi ennen oopperavierailua eivät suinkaan nousseet vaikkapa Die tote Stadtin kesto, väliaikojen tarjoilu (tilataanko etukäteen vai ei) tai Korngoldin musiikilliset vaikutteet. Ehei, me keskustelimme pukeutumisesta. Hame vai suorat housut? Pitkä vai polvipituinen hame? Vai peräti mekko? Jos valitsee hameen tai mekon, voiko alle sujauttaa keski-ikäisiä luita lämmittävät legginsit? Vai pitääkö siellä alla olla sukkahosut? (Toisaalta, kuka näkee, mitä siellä alla on?) Entäpä kengät: korkkarit vai matalakorkoiset?

Ensin harkitsin laittavani mustan mekon, joka on ollut ylläni ainakin muutamassa koulun juhlassa. Se on kuitenkin sen verran lyhyt, että olisin vääjäämättä joutunut  sukkahousut vai legginsit -ongelman eteen. (Älkää naurako, tämä on vakava asia!)

Sitten muistin SPR:n kirpparilta kesällä ostamani viininpunaisen paidan. Ihastuin paidan kauniiseen väriin ja taisipa jo ostohetkellä käydä mielessä, että tämä voisi sopia vähän juhlavampiin päiviin. Maksoin paidasta 2,20 euroa.

Paidan kanssa yhteen olisi sopinut musta pitkä hame, mutta sellaista vaatekaapissani ei ollut eikä kiireinen työviikko antanut myöten hameostoksille (vanhempainiltaa, ys:ää, oppilaiden tekstien korjausta yms.).  Yhdistin viininpunaisen paidan tummiin suoriin farkkuihin. Ajattelin, että ne voisi laittaa oopperaan, koska ne eivät ole ruumiinmyötäiset tai liian tiukat. Juhlavuutta sain lisää - ainakin omasta mielestäni - korkeakorkoisilla saappailla ja kaulakorulla.

Yhdistin asuun mustan olkalaukun, joka sekin on SPR:n kirpparilta ostettu, tosin ei viime kesänä vaan muutama vuosi takaperin. Maksoin siitä 3 tai 4 euroa.

Kiinnostuin laukusta siksi, että se muistutti tätini vanhaa veskaa, jonka hän antoi minulle hieno rouva -leikkeihini joskus 1970-luvulla. Muistan lapsena kuvitelleeni, että se olisi valmistettu käärmeennahasta. No, ei ollut. Tämä laukku on selvästi uudempaa tuotantoa kuin tätini vanha veska. Ai mistäkö sen tiedän? Laukun sisällä on tasku kännykkää varten.

Niin se ooppera. Kannattiko lähteä katsomaan?

Sävellykset olivat helppotajuisia, ja laulajat todella taitavia. Lavastus oli onnistunut. Die tote Stadt herätti ajatuksia: Kumpi valita, menneisyys vaiko nykyhetki ja tulevaisuus? Riippuako kiinni vanhassa vai jättääkö se taakseen ja lähteä kohti uutta? Valitako kuolema vai elämä?

Saattaa olla, että tästä lähtien käyn oopperassa vähän useammin kuin kerran 25 vuodessa. Pukeutumista täytyy tietysti taas miettiä 😉.

 

Kaksi ylintä kuvaa: T. Saresma

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Oopperan baletteja kannattaa ainakin käydä katsomassa!
Eikä sen pukeutumisen kanssa ole siellä niin tarkkaa. Joukkoon mahtuu aina kaikkea farkuista iltapukuihin. Kaikki ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja.

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017
2/2 | 

Kiitos vinkistä! Itse asiassa kävinkin viime syksynä katsomassa kansallisoopperan Tuhkimo-baletin. En tosin ollut liikkeellä yksin vaan koulumme noin sadan taidetestaajan kanssa. Silloin pukeutuminen ei ollut ensimmäinen huolenaiheeni... 😊 Helpottavaa tietää, että pukeutumiskoodi on höllentynyt vuosien takaisesta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat