Olen suunnitellut voikukkaviinin valmistamista viime kesästä lähtien. Erilaisia viininteko-ohjeita selailtuani tulin kuitenkin järkiini. Voikukkaviinin tekeminen on työlästä ja monivaiheista puuhaa - eikä ihan ilmaistakaan.

Ensimmäinen haaste olisi ollut löytää kuuden litran verran voikukkia. Kuten edellisessä päivityksessäni mainitsin, suurin osa voikukista alkaa olla jo hahtuvapallovaiheessa.

Sitten olisi pitänyt hankkia viinintekovälineet: iso käymisastia ja sille kansi sekä vesilukko. Seuraavaksi olisi tarvittu ravinne- ja hiivaseoksia sekä tietysti kiloittain sokeria. Koska viiniä ei voi jemmata ikuisiksi ajoiksi 20-30 litran käymisastiaan, välttämättömien hankintojen listalla olisivat olleet myös pullot, korkit ja korkituslaite.

Missä säilyttäisin täysiä viinipulloja? Niitähän olisi siis enemmän kuin yksi tai kaksi.  Mikä vielä oleellisempaa: kuka tuon kaiken viinimäärän joisi? En minä ainakaan. Luovuin siis suunnitelmasta, mutta jos jotakuta jäi kiinnostamaan voikukkaviinin valmistaminen, ohjeita löytyy muun muassa www.kotikokki.net-sivustolta.

Ei tullut voikukkaviiniä, mutta jonkinlaiseksi korvikkeeksi tein etupihan viimeisistä kukkivista voikukista likööriä. Voikukkalikööri valmistetaan hieman eri tavalla kuin marja- (ohje Hortoilijan muistiinpanoissa 17.2.2018) tai kuusenkerkkälikööri (ohje blogipäivityksessäni 2.6.2018).

Voikukkaliköörin ohjeita löytyy esimerkiksi www.kotikokki.net- ja www.ruokaohjeet.fi -sivustolta.

Toimin seuraavalla tavalla: keräsin 1,5 dl voikukan keltaisia kukkia, joista poistin kaikki vihreät osat (vrt. voikukkaleivän ja -mehun valmistaminen). Huuhtelin kukkien keltaiset osat kylmällä vedellä ja asettelin ne (valmiin juoman siivilöimisen helpottamiseksi) sukkahousukaistaleen sisälle.

Tämän jälkeen laitoin lasipurkkiin 2 dl kirkasta viinaa, desin sokeria, sitruunan puolikkaasta puristetun mehun sekä kukat. Sitruunan maku tulee korostumaan valmiissa liköörissä, sillä puristin mehua kaksi kertaa enemmän, kuin ohje kehotti.

Nyt juoma saa vetäytyä jääkaapissa muutaman viikon ajan. Käyköhän tässä vähän niin kuin siinä vanhassa sadussa, jossa hiiripolo joutui ompelemaan kissalle takkia? Ei tullut takkia, mutta piti tulla housut. Ei tullut housuja, ei lliiviä, ei lakkia, ei rusettia. Tulipahan tuluskukkaro. Jään jännityksellä odottamaan.

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat