Kirjoitukset avainsanalla kahvinpurut

Äkkisestään tuntuu siltä, etten kerinnyt vuonna 2019 tehdä mitään muuta kuin töitä. Päivästä päivään sitä samaa: menet koululle (ajomatkaan kuluu noin 45 minuuttia), yrität opettaa teineille jotain (valitettavan usein epäonnistut ylevissä pyrkimyksissäsi), erotat tappelevia oppilaita toisistaan, väijyt pusikossa potentiaalisia tupakoijia, nuhtelet väärintekijöitä, kuuntelet kiroilua ja ärräpäitä, suunnittelet oppitunteja, menet kotiin (ellei ole YS:ää/kokousta/oppilaspalaveria/jälki-istunnon valvontaa) ja iltaisin saatat vielä ikään kuin päivän loppuhuipentumaksi korjata nipun  kokeita tai kirjoitelmia.

Tällaisen kieltämättä hieman negatiivisen mielikuvan jälkeen olikin vanhoja blogipäivityksiä selaillessa suuri ilo huomata, että minähän olen ehtinyt tehdä vuoden aikana paljon, paljon muutakin. Onneksi on viikonloput ja lomat!

Talvilomalla oli aikaa vaihtaa ruukkukukkien mullat. Kokeilin vanhan kansan konstia ja laitoin ruukkujen pohjalle murskattuja kananmunan kuoria (Kukat kukoistamaan kananmunan kuorilla? 2.3.2019). Viherkasvit eivät näytä pistäneen kokeilua pahakseen. Alla olevassa kuvassa on muutamia kasveja, joiden multaan kananmunan kuoria laitoin. Kuva on otettu eilen.

Kokeilin myös tehdä kukkalannoitetta kananmunan kuorista ja kahvinpuruista (Näin syntyi omatekoinen kukkalannoite - luonnollisesti ja kukkaroa keventämättä, 7.4.2019). Annoin lannoitetta osalle kotimme viherkasveista kasvukauden ajan. Koska en ollut varma, miten lannoite kasveihin vaikuttaisi, lisäsin sitä niiden multaan ainoastaan teelusikallisen verran ja vain joka toinen viikko. Alla oleva kirjovehka sai omatekoista lannoitetta huhtikuusta syyskuun alkuun. Kasvu ainakin on ollut hurjaa, mutta olisihan vehka tosin voinut kasvaa ilman lannoitettakin. Lehtien vaaleus johtunee siitä, että kasvi on sijoitettu eteläsuuntaisen ikkunan eteen ja saa näin ollen paljon luonnonvaloa.

Vapun tienoilla askartelin valepesiä torjuakseni edellisenä kesänä talon rakenteisiin pesän tehneet ampiaiset (Sadepäivän askartelua: näin tuunaat ikioman valeampiaispesän, 1.5.2019). Auttoivatko valepesät? Kyllä. Itse asiassa en nähnyt pihalla yhtä ainoaa ampiaista koko kesänä.

Osuutta asiaan saattoi toki olla myös sillä, että talon ulkoseinän rakosia oli tukittu eikä ampiaisten ollut yhtä vaivatonta päästä rakenteisiin kuin edellisenä kesänä. Tai ehkä kuningatar oli kuukahtanut ennen pesän rakentamista?

Hyönteishotellinkin hankin (Tervetuloa hyönteishotelliin! 18.5.2019). Vaikka hotelli on hieno, pörriäiset jostain syystä hyljeksivät sen palveluja. Ainakaan en nähnyt tönön liepeillä minkäänlaista meno- tai tuloliikennettä. Vain yhden hämähäkin onnistuin bongaamaan - ja senkin hotellin katolta.

Koska syksyn omenasato oli ennätysmäisen iso, siitä liikeni hedelmiä omenapohjaiseen likööriin (Kokeillaanpa omena-kanelilikööriä, 24.8.2019). Kun maistoin juomaa kolmen kuukauden tekeytymisen jälkeen, sen maku oli karvas pettymys (Liköörin tekeminen meni pipariksi: Miksi omenalikööri ei maistu omenalta? 17.11.2019). Haukuin likööriä muistaakseni "kaneliseksi Leijona-viinaksi".

Olisi kannattanut pitää suuta soukemmalla. Purkin pohjalle jämähtäneen sokerin sekoittaminen likööriin ja kuukauden tekeytyminen saivat näet ihmeitä aikaan. Joulukuun loppupuolella omena-kanelilikööri maistui ihan erilaiselta kuin kuukautta aiemmin. Nyt omenankin maku tuli esiin, toisin kuin marraskuussa. Kanelinen omenalikööri päätyi joululahjaksi sukulaisnaiselle.

Keväällä kokeilin valmistaa mustaherukkalikööriä pakastemarjoista (Omatekoinen mustaherukkalikööri ehtii vielä kevään juhliin, 20.4.2019). Se ei ollut hassumpaa, joskaan ei mielestäni yhtä hyvää kuin muut kokeilemani marjaliköörit.

Elokuussa kerroin katastrofaalisen epäonnistuneesta luumusoseen tekemisestä (Kun keittiö näytti kauhuelokuvan lavasteelta, 8.9.2019). Vaikka soseen valmistaminen oli täysi fiasko, lopputuloksena syntynyt ohut luumukeitto olikin yllättävän hyvää.

Se sopi erinomaisesti yhteen puuron kanssa.  Itse asiassa viimeinen luumukeittopurkki tyhjeni eilen.

Kokeilu, joka tuntuu aluksi menneen täysin pipariksi, voikin siis yllättäen tuottaa hyvän lopputuloksen. Käyköön näin myös vuonna 2020.  😊

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat