Kirjoitukset avainsanalla lahjaksi matka

Ystäväni täytti viime viikolla pyöreitä vuosia. Mitäpä lahjaksi? Synttärisankari on ihminen, joka ei halua kerätä turhaa tavaraa vaan pikemminkin päinvastoin. Niinpä minä ja kaksi muuta ystävääni olimme jo kuukausia sitten päättäneet, että annamme hänelle lahjaksi Tallinnan-matkan.

Matkan ajankohdan valinta ei ollut ihan helppoa; meillä kaikilla kun on erilaiset työt ja työajat.Tärkeintä oli kuitenkin se, että ajankohta sopisi synttärisankarille. Olisihan toki ollut tavattoman noloa, jos hän olisi ehtinyt lupautua jonnekin muualle ja olisimme joutuneet juhlimaan keskenämme.

Matkustimme Helsingistä Tallinnaan perjantaina päivälautalla. Matka kesti 2 tuntia ja 15 minuuttia. Olen käynyt Tallinnassa useasti, mutta tämä oli vasta toinen kerta, kun menin sinne lautalla. Siitä ensimmäisestäkin lauttamatkasta oli ehtinyt kulua jo 18 vuotta. Jostain syystä on vain tullut mentyä Tallinnaan laivalla.

Tallinnan satamasta huristelimme taksilla majapaikkaamme, josta olimme varanneet huoneet kahdeksi yöksi. Hotellimme oli nimeltään von Stackelberg, ja se sijaitsee noin 1,5 km:n päässä Tallinnan keskustasta.

Von Stackelberg oli minulle, kuten muillekin kaveriporukkamme jäsenille, entuudestaan tuntematon. Olen yöpynyt Tallinnassa harvoin ja silloinkin tavallisissa ketjuhotelleissa - paitsi kerran ystäväperheen kodissa.

Minusta von Stackelberg oli hieno! Tässä välissä on tosin tunnustettava, etten todellakaan ole mikään hotellien asiantuntija. Matkustaessani olen usein valinnut sen kaikista halvimman majoitusvaihtoehdon. Milloin hotellihuoneen lonksuva ovi ei ole mennyt kunnolla lukkoon (tai en ole tajunnut lukkosysteemiä), milloin ikkunoiden läpi on käynyt ujeltava viima, milloin suihkusta ei ole tullut lämmintä vettä, milloin kylpyhuoneesta on löytynyt epäilyttäviä pieniä ötököitä...

Von Stackelbergissä edellä mainittuja ongelmia ei ilmennyt. Päärakennus on valmistunut 1874. Vanhan kivirakennuksen tyyli on säilytetty, mutta silti hotellihuoneet ovat erittäin mukavia - ja lämpimiä! Von Stackelbergissä on myös spa, jonne valitettavasti emme ehtineet.

Aamupala oli yksi parhaimpia, mitä olen koskaan nauttinut. Meikäläiselle ylelllisyyden huipentuma oli se, että aamiaisella tarjottiin kuohuviiniä. Jätin viinin kuitenkin juomatta, koska sen yhdistäminen aamupalaan tuntui jotenkin oudolta.

Perjantai-iltana kävimme syömässä Pööbel-nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee ihan lähellä von Stackelbergiä.

Paikka oli tupaten täynnä ja selvästikin paikallisten suosiossa. Turisteja ei juurikaan näkynyt. Palvelu oli ymmärrettävästi aika hidasta.

Millaista ruoka oli? Otin annoksen, jossa oli maksaa ja perunamuhennosta. Käyn harvakseltaan ulkona syömässä, joten en voi sanoa itseäni ravintolaruoankaan asiantuntijaksi. Sen verran osaan kuitenkin kertoa, että maksasuikaleet olivat kuivahtaneita ja aika kovia.

Suosittelen Pööbeliä matkailijoille, joilla ei ole kiire mihinkään ja jotka nauttivat paikallisten ihmisten tarkkailusta.

Lauantaina suuntasimme kävellen vanhaankaupunkiin joulutoria ihastelemaan. Katsottavaa riitti, mutta ostoksia emme juurikaan tehneet.

Vanhastakaupungista siirryimme ratikalla Kadriorgin puistoon. Olin käynyt siellä edellisen kerran kevätaikaan, joten hieman erilaisilta näyttivät maisemat näin marraskuun lopussa. Lampikin oli jo jäässä. Kahvila Katharinenthalista saimme lämmintä juotavaa - ja syötävää.

Kun kerran Kadriorgin puistossa oltiin, oli luonnollista mennä taidemuseo Kumuun. Itseeni suurimman vaikutuksen teki neuvostoajan virolaisen taiteen näyttely.

Hotellipyörähdyksen jälkeen lähdimme syömään vanhassakaupungissa sijaitsevaan vegaaniravintolaan, V:hen. Kaksi kaveriporukastamme on kasvissyöjiä, mutta vegaani ei ole kukaan. En ollut koskaan aiemmin käynyt vegaaniravintolassa, joten tarkastelin paikkaa uteliaana.

V oli mielestäni paikkana erittäin viihtyisä. Palvelu oli erinomaista, ja tarjoilijamme puhui todella hyvää englantia (huomattavasti parempaa kuin minä). Alkuruoat olivat maittavia. Itse söin niin tulista paprika-tomaattikeittoa, että haukoin välillä henkeäni. Kaksi meistä otti yhteisen alkupalalautasen. Hyvältä näytti - ja taisi maistuakin.

Pääruoan suhteen mokasimme: me ajattelemattomat tylsimykset otimme näet kaikki saman pasta-annoksen. Näin ollen emme päässeet maistelemaan ja vertailemaan muita pääruokia. Pasta-annos oli ainakin mausteisen keiton jälkeen hieman tylsä. Toisaalta vatsa oli jo melkoisen täynnä keiton ja leivän jäljiltä.

V:stä olikin lyhyt matka seuraavaan kohteeseen, DM-baariin. Baarin nimi tulee - yllätys, yllätys - bändistä Depeche Mode. Ideana on, että paikassa soi vain ja ainoastaan kyseisen bändin musiikki.

Olimme valinneet paikan etukäteen sillä perusteella, että tiesimme synttärisankarin pitävän Depeche Modesta. Onhan se toki tuttu meille muillekin; 80-luvun nuoria kun olemme. No, musiikki oli hyvää, samoin juoma ja seura. Vähän kyllä jäin ihmettelemään, miten baarin tarjoiljat kestävät kuunnella yhtä ja samaa bändiä illasta iltaan. Käyttänevätkö korvatulppia?

Sunnuntaina matkasimme päivälautalla takaisin Helsinkiin. Synttärisankari vaikutti tyytyväiseltä - mutta ehkä hieman uuvahtaneelta myös. 😊

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat