Kirjoitukset avainsanalla marjamuffinsit

Tein viime viikonloppuna villivadelmamuffinseja. Koska pidän itseäni kunnon hortoilijana, tarkoitukseni ei suinkaan ollut valmistaa leivonnaisia mistään arkisista vadelmista vaan mesiangervon kukista. Toisin kuitenkin kävi.

Jo alkukesästä suunnittelin, että kun mesiangervot kukkivat, kokeilen, miten niitä voi hyödyntää leipomisessa. Viime viikonloppuna innostuin etsimään netistä ohjeita mesiangervokakun tekemiseksi ja löysinkin useita kokeilemisen arvoisia kakkureseptejä.

Eipä siinä sitten muuta kuin tutulle mesiangervopaikalle kukkia etsimään. Viime kevään yrttipoimijakurssilla (ks. 27.5.2018 päivitykseni) opin, että mesiangervon kukat kannattaa kerätä kukinnan alkuvaiheessa, jolloin ne ovat parhaimmillaan. Vähän kieltämättä epäilytti, löytäisinkö enää nuoria kukkayksilöitä. Ehkä joutuisin tyytymään vanhoihin? Ja siinä samalla häätämään kaikki ne sadat pikkuötökät kodeistaan?

Huoleni oli turha. Ei tarvinnut kerätä vanhoja mesiangervon kukkia tai ravistella ötököitä asuinsijoiltaan. Kukkia ei näet enää ollut. Mesiangervon kukinta oli ohi. Minä, omasta mielestäni asiaan vihkiytynyt hortoilija, olin yksinkertaisesti missannut mesiangervon kukinnan. Tunsin itseni kauniisti sanottuna ääliöksi.

Onneksi siinä lähistöllä sattui kasvamaan runsaasti villivadelmia. Yritin vakuuttaa itselleni, että niitähän minä oikeastaan olinkin tullut poimimaan (sakset kourassa). Sitä paitsi kyllä villivadelmistakin saisi leivonnaisia.

Rakkaasta mutta kieltämättä rähjäisestä Keitämme ja leivomme -kirjasta (opuksesta  enemmän 29.6.2018 päivityksessäni) löytyi marjamuffinsien ohje. Ohjeessa mainitaan mustikat ja puolukat, ja minulla on hämärä muistikuva, että joskus vuosia sitten olisin tehnyt sen mukaan mustikkamuffinseja. Ajattelin, että resepti saisi luvan sopia villivadelmillekin.

Marjamuffinseihin tarvitaan 100 g margariinia/voita, 1 1/2 dl sokeria, 2 munaa, 1 1/2 dl grahamjauhoja, 1 dl vehnäjauhoja, 1 1/2 tl leivinjauhetta ja 2 dl villivadelmia (ohjeen mukaan siis mustikoita tai puolukoita).

Ensin vatkasin margariinin ja sokerin vaahdoksi. Sitten lisäsin munat yksitellen vatkaten. Sekoitin kuivat aineet keskenään ja lisäsin ne taikinaan. Lopuksi lisäsin vadelmat kevyesti sekoittaen. Laitoin pellille muffinsivuokia ja nostelin taikinan niihin. Näytti ihanalta (ja maistui myös).

Ohjeessa sanotaan, että marjamuffinseja paistetaan 225 °C:ssa noin 15 minuuttia. Ohjeessa annettu paistoaika on kuitenkin liian pitkä. Otin muffinsit pois 13 minuutin kohdalla, ja mielestäni ne olivat jo vähän liian tummia. Ehkä 1980-luvun uunit olivat nykyisiä tehottomampia?

Muffinsien paistuessa tein sämpylätaikinan Koti Kumpulassa -blogissa olleen ohjeen mukaan. Käytin jauhoina ruis- ja grahamjauhoja ja lisäsin taikinaan tuoretta vuohenputkisilppua.

Lohduttivatko villivadelmamuffinsit siipeensä saanutta hortoilijaa? Kyllä lohduttivat. Ne olivat erittäin hyviä. Syksymmällä aion kokeilla samalla reseptillä myös puolukkamuffinseja - jos siis puolukoita ylipäätään tulee näin pitkän hellekauden jälkeen.

Sämpylät olivat todella maistuvaisia ja ovat sellaisia varmasti myös ilman lisäämääni vuohenputkisilppua. Kiitokset siis pätevistä ohjeista paitsi Keitämme ja leivomme -kirjan tekijöille, myös Riikalle Kumpulaan 💙.

 

 

 

 

 

Kommentit (2)

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017

Kiitos, Helena! Kyllä ne aika hyviltä maistuivatkin. Jos päätät leipoa muffinseja, tarkkaile tosiaan kypsymistä. Jos olisin pitänyt noita uunisssa ohjeen mukaiset 15 min, olisivat taatusti kärähtäneet.

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

Kategoriat