Kirjoitukset avainsanalla nokkosletut

Muistan maistaneeni nokkoslettuja ensimmäistä kertaa joskus alakouluikäisenä. Ne olivat villiyrteistä innostuneen sukulaistätini valmistamia, ja muistelen ensin hieman oudoksuneeni niitä:  "Voiko nokkosta muka syödä? Sehän on se kasvi, joka polttaa ihoa..."  No, turhaan oudoksuin; nokkosletut olivat maistuvia eivätkä suinkaan polttaneet kieltä tai kurkkua tai mitään muutakaan kehonosaa. Kiitokset tädille, kun tutustutti sukulaislapsen villiyrttiruokiin!

Olen tehnyt nokkoslettuja jo monen vuoden ajan, mutta aina kuivatuista nokkosista. Syynä on luultavasti ollut vaivattomuus ja ajan säästäminen: ei ole tarvinnut lähteä ulos etsimään ruoka-aineita.  Onhan tuoreiden nokkosten kerääminen kieltämättä varsin haasteellistakin, jos eletään talvea ja ulkona on vastassa vahva lumikerros ja parinkymmenen asteen pakkanen.

Viime viikolla päätin vihdoin kokeilla nokkoslettujen tekemistä tuoreista nokkosista.

Ensimmäinen askel oli nokkosletun ohjeen etsiminen. Ongelma ei ollut se, että ohjeita ei olisi löytynyt, vaan niiden runsaus. Menin kieltämättä vähän sekaisin, kun vertailin keskenään kymmeniä netistä löytämiäni reseptejä. Ainesosien määrät vaihtelivat niissä melkoisesti, enkä ollut ollenkaan varma, mikä ohje tuottaisi parhaimman lopputuloksen.

Kaiken etsimisen, vertailun ja pähkäilyn jälkeen kävi sitten niin, että turvauduin vanhaan tuttuun lettureseptiin, jota olen käyttänyt ehkä noin neljä vuosikymmentä. Olen tehnyt kyseisen ohjeen mukaan niin makeat jälkiruoka-, kuin pinaatti-, porkkana- tai lanttuletutkin. Tähän tuttuakin tutumpaan taikinaan olen lisännyt myös kuivatut nokkoset.

Vaikka ohje lienee kaikille tuttu, laitan sen kuitenkin varmuuden vuoksi näkyviin: tarvitset 4 dl maitoa, kananmunan, 1 tl:n suolaa ja 2 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja.

Koska olin yksin kotona, puolitin annoksen. Sekoitin ainesosat keskenään kulhossa, jätin taikinan turpoamaan ja kävin keräämässä nokkoset.

Kun nokkosen lehtiä poimii ruoaksi, kannattaa kerätä vain nokkosyksilön ylimmät lehdet. Lehtien kunto on hyvä tarkistaa jo poimintahetkellä, ja kaikki reikäiset ja likaiset yksilöt kannattaa heittää menemään. Myös lehtien alapinnalle on hyvä kurkistaa. Jos siellä on pikkuötököiden aiheuttamaa valkoista vaahtoa tai muita epäpuhtauksia, lehti ei sovi ihmisen ruokalautaselle.

Sisälle tultuani puhdistin lehdet (1-1,5 dl) kylmällä juoksevalla vedellä. Monet ohjeet kehottavat kiehauttamaan nokkoset ennen ruoaksi laittamista. Itse en näin tehnyt vaan silppusin lehdet pienemmiksi ja lisäsin taikinaan. Paistamisessa käytin - vastoin terveysvalistajien hyviä neuvoja - leivontamargariinia.

Puolikkaasta taikinasta tuli 14 nokkoslettua. Maku ei ollut mitenkään voimakas ja toi mieleen pinaattiletut. Jos vertaisin keskenään tuoreista ja kuivatuista nokkosista tehtyjä lettuja, arvioisin ensin mainitut maukkaammiksi.

Toisaalta pitää muistaa, että nokkosten maku kuulemma voimistuu kesän edetessä. Eli syksyn nokkosista valmistetut letut saattavat maistua hyvinkin erilaisilta kuin kesäkuussa tehdyt. Missä määrin erilaisilta, se selvinnee sitten syksyllä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

Kategoriat