Kirjoitukset avainsanalla kuusenkerkkälikööri

Pääsin tällä viikolla pullottamaan kuusenkerkkäliköörin. Aloitin sen valmistamisen kesäkuun toisena päivänä (Ks. Hortoilijan muistiinpanoja -blogin päivitys 2.6.2018), jolloin laitoin kannelliseen lasipurkkiin 2 dl kirkasta viinaa ja 2 dl kuusenkerkkiä. Jätin purkin ikkunalaudalle tekeytymään.

Ohjeen mukaan juoman pitää antaa tekeytyä kahdesta neljään viikkoa. Jo ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut, kuusenkerkät olivat menettäneet kauniin vihreän värinsä. Niiden uusi väri oli lähellä ruskeaa. Jos olisin tullut meille vieraana enkä olisi tiennyt, mitä lasipurkissa on, olisin toden totta ihmetellyt nesteessä kelluvia kulahtaneita neulasia.

Alkuviikosta toteutin vaiheen numero kaksi. Kiehautin desilitran vettä, johon liuotin saman verran sokeria. Annoin nesteen jäähtyä. Tämän jälkeen siivilöin kärsineen näköiset kuusenkerkät pois viinasta. Yhdistin kerkkien maustaman viinan sokeriliemen kanssa ja sekoitin.

Miltä kuusenkerkkälikööri maistui? Mielestäni todella hyvältä. Metsän tuoksu ja kuusenkerkkien maku tulivat hienosti esiin mutta eivät kuitenkaan liian vahvoina.

Kuusenkerkkälikööri ei maistu perinteiseltä likööriltä - tai ainakaan sellaiselta, jollaiseksi itse liköörin miellän. Jos siis haluat jälkiruoaksi sopivaa juomaa, suosittelen laittamaan sokeria enemmän, kuin ohje neuvoo.

Tällaisenaan kuusenkerkkälikööri sopii vaikkapa snapsiksi ruokailun yhteyteen. Luulen, että se toimisi mainiosti myös yskänlääkkeenä.

Muutaman päivän kuluttua likööripullo matkustaa kanssani Pohjois-Suomeen, jossa se päätynee lahjaksi juhannuksen isäntäväelle.

Ei muuta kuin hyvää juhannusta itse kullekin. Luulen, että se voi olla kohtuullisen hauska ilman kuusenkerkkälikööriäkin 😁.

 

 

Kommentit (0)

Viime viikonlopun yrttipoimijakurssilla sain hyödyllistä tietoa muun muassa kuusenkerkistä. Olin kyllä kuullut kerkkien terveellisyydestä aiemminkin, mutta jostain syystä en ollut tullut kokeilleeksi niitä.

Viime viikolla asia korjaantui. Keräsin yrttipoimijakurssin oppien mukaisesti 2-4 sentin mittaisia kuusenkerkkiä.

Tässä yhteydessä lienee hyvä muistuttaa, että kerkkiä saa poimia vain ja ainoastaan maanomistajan luvalla. Minun ei tarvinnut kysellä lupia, sillä omalla pihamaallani sattuu kasvamaan muutama kuusi.

Mitä sitten valmistin kerkistä? Suurimman osan laitoin pakastimeen talven varalle, osan söin sellaisinaan, osasta haudutin teetä.

Jos kerkkiä haluaa syödä käsittelemättöminä vaikkapa salaatissa, suosittelisin valikoimaan ne kaikista pienimmät. Isot kerkät ovat kovia ja maistuvat... no, puulta. Kuusenkerkistä haudutettu tee maistui yllättävän hyvältä.

Netistä löytyy pilvin pimein kuusenkerkkiin liittyviä ruoan- ja juomanvalmistusohjeita. Erityisesti kerkkäsiirapin ohjeita näyttää olevan runsaasti. Koska en erityisemmin pidä siirapista enkä juuri käytä sitä ruoanlaitossakaan, ohitin kyseiset ohjeet.

Ja mitäs sitten löytyikään... Ohje kuusenkerkkäliköörin valmistamiseksi! Sitähän piti tietysti kokeilla.

Otin kerkkäliköörin ohjeen talteen Maistuis varmaan sullekin -blogin 18.6.2013 tehdystä päivityksestä. Ainesosien määrät ovat seuraavanlaiset: 1 l kerkkiä, 1 l kirkasta viinaa, 5 dl sokeria ja 5 dl vettä.

Varovaisena ihmisenä päätin tehdä taas sellaisen ihan pienen kokeiluerän ja katsoa, millaista kerkkälikööristä tulee. Ostin samanlaisen kahden desin Suomi Viina -pullon, kuin mitä käytin puolukkalikööriä valmistaessani. Kuusenkerkkiä poimin kaksi desiä.

Huuhtelin kerkät huolella kylmällä vedellä ja valutin niitä siivilässä hyvän tovin. Laitoin kerkät lasipurkkiin, ja kaadoin päälle kirkkaan viinan. Tämän jälkeen suljin purkin kannen. Nyt juoman pitäisi antaa tekeytyä ikkunalaudalla kahdesta neljään viikkoa. Ohjeen mukaan purkkia voi välillä ravistella.

Seuraava vaihe onkin sitten kiehautetun vesi-sokeri-liuoksen lisääminen juomaan. Siihen päästään siis jo mahdollisesti kahden viikon kuluttua. Näinköhän saan  kuusenkerkkälikööriä juhannusjuomaksi? 😉

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

Kategoriat