Kirjoitukset avainsanalla kuusenkerkkä

Olotilani sunnuntai-iltana tasan kaksi viikkoa sitten oli seuraavanlainen: päänsärkyä, uupumusta,voimattomuutta, lievää yskää ja nuhaa, hieman lämpöä. Olin kahden vaiheilla, ilmoitanko töihin seuraavan päivän sairauspoissaolosta vai en.

En mielelläni ole poissa töistä. Opettajan sijaisia on vaikea saada lyhyellä varoitusajalla, ja pahimmassa tapauksessa työtoverit joutuvat hoitamaan oppitunnit omien töidensä ohessa. Lisäksi jokainen tunti on suunniteltava valmiiksi ja suunnitelmat pitää lähettää sijaisille Wilman kautta, olipa millaisessa kuumetokkurassa tahansa.

Eikä tässäkään vielä kaikki: olin sopinut seuraavaksi aamuksi arviointikeskustelun valvontaluokkani oppilaan ja tämän huoltajan kanssa. Keskustelua oli jo kertaalleen siirretty oppilaan sairastumisen takia.

Eipä sitten muuta kuin taisteluun flunssaoireita vastaan. Olin jo aiemmin päivällä kokeillut vanhoja hyviä flunssan nitistyskeinoja eli inkivääriteetä ja raakaa valkosipulia.

Illalla muistin, mitä yrttipoimijakurssilla (Hortoilijan blogi 27.5.2018) oli puhuttu kuusenkerkistä. Niistä voi tehdä yskänlääkettä, sillä ne edistävät liman eritystä. Tämän lisäksi ne sisältävät C-vitamiinia ja antioksidantteja sekä alentavat kehon tulehdustilaa.

Pakastimessa oli vielä pari rasiaa alkukesästä poimimiani kuusenkerkkiä. Kesäkuussa tein kerkistä likööriä (Hortoilijan blogi 2.6.2018) ja uutenavuotena maustoin niillä juhladrinkin (blogipäivitys 31.12.2018).

Pakastetut kerkät olivat vielä vihreitä ja hyväkuntoisia. Ensin tein niistä teetä:

1. Laitoin teesiivilään noin kaksi ruokalusikallista kerkkiä.

2. Kaadoin mukiin siivilän läpi kiehuvaa vettä.

3. Annoin kerkkien hautua noin viiden minuutin ajan.

Kun tee oli valmista, muistin mitä eräs viimekeväisen yrttipoimijakurssin osallistuja oli kertonut: hän sanoi laittavansa kuusenkerkkiä kirkkaaseen viinaan ja juovansa sitä yskää lievittääkseen.

Niinpä kaadoin kerkkäteen isompaan mukiin ja kaadoin joukkoon ehkä noin 20 cl Leijona-viinaa. Koska arvelin teen olevan aika vahvan makuista, lisäsin mukiin juoksevaa hunajaa. Juoma maistui yllättävän miedolta. Siihen saattoi tietysti olla syynä sekin, että flunssa heikensi makuaistimusta.

Seuraavana aamuna olo oli parempi. Lisäksi tunsin, miten kurkusta irtosi limaa ilman, että olisin yskinyt. Pystyin lähtemään töihin ja hoitamaan sekä oppitunnit että arviointikeskustelun. Täysin terveeksi en itseäni kuitenkaan tuntenut.

Maanantai-iltana jätin jumpan väliin ja tein uuden satsin terästettyä kuusenkerkkäteetä. Parina seuraavanakin iltana join kerkistä tehtyä teetä, tosin ilman terästystä.

Keskiviikkona tunsin oloni jotakuinkin normaaliksi.

En osaa sanoa, oliko paranemiseni pelkästään kuusenkerkkäjuoman ansiota. Mikä osuus inkivääriteellä tai raa'alla valkosipulilla oli tervehtymiseeni?

Sen nyt kuitenkin voin sanoa, että tuskin kuusenkerkkäjuomasta mitään haittaakaan oli. Luulenpa, että tulen kokeilemaan sitä uudestaankin flunssan tehdessä tuloaan.

Kaunista (ja flunssatonta) kevättalvea kaikille!

 

 

Kaksi ylintä kuvaa: Pixabay

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuoden viimeinen vuorokausi on aina kiehtonut minua; yhden ja saman päivän aikana tulee sekä muistelleeksi mennyttä että suunnitelleeksi tulevaa.

Suunnittelin menneen vuoden päätökseksi ja tulevan vuoden kunniaksi drinkin, jossa hyödynsin kahta hortoilun kautta löytämääni ainesosaa: omatekoista mustikkalikööriä ja kuusenkerkkiä.

Pakko myöntää, että verbi "suunnitella" on tässä yhteydessä vähintäänkin suureellinen. En näet ymmärrä drinkeistä tai niiden tekemisestä yhtään mitään. Tämä selittynee sillä, etten juuri koskaan nauti kirkasta alkoholia eikä minulla näin ollen ole ollut tarvetta kokeilla kirkaspohjaisia juomasekoituksia.

Onneksi on runsaasti ihmisiä, jotka tietävät näistä asioista minua enemmän. Löysin tarkoituksiini sopivan ohjeen www.drinkkiklubi.com-sivustolta. Sen mukaan keskenään sekoitetaan 2 cl mustikkalikööriä, 2 cl vodkaa ja 20 cl sitruunalimsaa (Spriteä). Näiden lisäksi drinkkiin lisätään muutama siivu limeä.

Minulla ei ole aavistustakaan, millainen oikeaoppinen drinkkien sekoitusastia on. Niinpä otin hyllystä tavallisen ison lasituopin ja sekoitin siinä keskenään

2 cl Leijona-viinaa

2 cl omatekoista mustikkalikööriä (pohjana Leijona) sekä

20 cl Spriteä.

Lisäsin tuoppiin kolme pakastimesta ottamaani (pientä) kuusenkerkkää. Kun kerkät olivat jonkin aikaa maustaneet juomasekoitusta, kaadoin sen lasiin. Vähän kuvaa ottaessani harmitti, etten omista oikeita drinkkilaseja!

Miltä Hortoilijan drinkki maistui? Petollisen hyvältä. Petollisella tarkoitan sitä, että Spriten maku dominoi ja tekee drinkistä niin makean, että sen alkoholipitoisuus saattaa unohtua.

Kuusenkerkät eivät vielä ensimmäisessä maistamisvaiheessa tuoneet juomaan mitenkään voimakasta makua. Luulen, että jos kuusenkerkkien haluaa tulevan kunnolla esiin, niiden pitää antaa maustua drinkissä kauemmin. Kukapa tietysti estää sujauttamasta drinkkilasiin useammankin kuin kolme kuusenkerkkää.

Kohotan drinkkimaljaani ja toivotan kaikille onnellista uutta vuotta! 😃

 

 

 

 

Kommentit (0)

Viime viikonlopun yrttipoimijakurssilla sain hyödyllistä tietoa muun muassa kuusenkerkistä. Olin kyllä kuullut kerkkien terveellisyydestä aiemminkin, mutta jostain syystä en ollut tullut kokeilleeksi niitä.

Viime viikolla asia korjaantui. Keräsin yrttipoimijakurssin oppien mukaisesti 2-4 sentin mittaisia kuusenkerkkiä.

Tässä yhteydessä lienee hyvä muistuttaa, että kerkkiä saa poimia vain ja ainoastaan maanomistajan luvalla. Minun ei tarvinnut kysellä lupia, sillä omalla pihamaallani sattuu kasvamaan muutama kuusi.

Mitä sitten valmistin kerkistä? Suurimman osan laitoin pakastimeen talven varalle, osan söin sellaisinaan, osasta haudutin teetä.

Jos kerkkiä haluaa syödä käsittelemättöminä vaikkapa salaatissa, suosittelisin valikoimaan ne kaikista pienimmät. Isot kerkät ovat kovia ja maistuvat... no, puulta. Kuusenkerkistä haudutettu tee maistui yllättävän hyvältä.

Netistä löytyy pilvin pimein kuusenkerkkiin liittyviä ruoan- ja juomanvalmistusohjeita. Erityisesti kerkkäsiirapin ohjeita näyttää olevan runsaasti. Koska en erityisemmin pidä siirapista enkä juuri käytä sitä ruoanlaitossakaan, ohitin kyseiset ohjeet.

Ja mitäs sitten löytyikään... Ohje kuusenkerkkäliköörin valmistamiseksi! Sitähän piti tietysti kokeilla.

Otin kerkkäliköörin ohjeen talteen Maistuis varmaan sullekin -blogin 18.6.2013 tehdystä päivityksestä. Ainesosien määrät ovat seuraavanlaiset: 1 l kerkkiä, 1 l kirkasta viinaa, 5 dl sokeria ja 5 dl vettä.

Varovaisena ihmisenä päätin tehdä taas sellaisen ihan pienen kokeiluerän ja katsoa, millaista kerkkälikööristä tulee. Ostin samanlaisen kahden desin Suomi Viina -pullon, kuin mitä käytin puolukkalikööriä valmistaessani. Kuusenkerkkiä poimin kaksi desiä.

Huuhtelin kerkät huolella kylmällä vedellä ja valutin niitä siivilässä hyvän tovin. Laitoin kerkät lasipurkkiin, ja kaadoin päälle kirkkaan viinan. Tämän jälkeen suljin purkin kannen. Nyt juoman pitäisi antaa tekeytyä ikkunalaudalla kahdesta neljään viikkoa. Ohjeen mukaan purkkia voi välillä ravistella.

Seuraava vaihe onkin sitten kiehautetun vesi-sokeri-liuoksen lisääminen juomaan. Siihen päästään siis jo mahdollisesti kahden viikon kuluttua. Näinköhän saan  kuusenkerkkälikööriä juhannusjuomaksi? 😉

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

2018

Kategoriat