Kirjoitukset avainsanalla yrttien kuivaaminen

Kuivurikuumeeni on parantunut: olen nyt yrttikuivurin onnellinen omistaja.

Kiitos teille kaikille, jotka suosittelitte minulle erilaisia kuivureita ja laitoitte linkkejä niiden tuote-esittelyihin ja niitä käsitteleviin kirjoituksiin. Niiden avulla tietämykseni erilaisista kuivureista kasvoi noin sadalla prosentilla.

Niinhän siinä sitten kävi, että ex-työkaverini Hanna otti yhteyttä ja kertoi omistavansa kuivurin, jota ei juurikaan käytä. Vaihtokaupat tehtiin viime viikolla. Kiitos Hannan minun ei tarvinnut lähteä rasittavalle kauppakierrokselle.

Loppuviikosta kokeilin kuivuria ensimmäistä kertaa. Se on merkiltään Nordica, ja siinä on viisi kuivaustasoa. Yrttien lisäksi sillä voi kuivata myös vaikkapa sieniä, marjoja ja hedelmiä.

Jankutan usein sekä jälkikasvulle että oppilailleni, miten tärkeää on lukea käyttöohjeet ennen uuden laitteen käyttöön ottamista. Itsehän en viitsi niitä läheskään aina lukea. Siitä seuraa sitten kiroilua ja kiukuttelua, kun painan jotain väärää namikkaa ja vekotin ei suostu yhteistyöhön - tai siitä kuuluu outoja ääniä, sellaisia, joita ei missään tapauksessa pitäisi kuulua.

Tällä kertaa luin käyttöohjeen huolella läpi. Osoittautui, että kuivurin käyttäminen on todella vaivatonta. Ja mikä parasta, kuivurivauvassani on vain yksi ainoa nappi. Vain yksi nappi! Siinä lukee on/off. Suuret kiitokset laitteen suunnittelijalle, kuka sitten lieneekään.

Poimin kuivurin neitsytkäyttöä varten koivun, vadelman, mansikan ja voikukan lehtiä. Huuhtelin yrtit kylmällä vedellä ja laitoin ne talouspaperin päälle kuivumaan. Jos olisin jättänyt käyttöohjeen lukematta, en olisi tiennyt, että kuivuriin ei saa laittaa mitään märkää.

Kun yrtit olivat kuivahtaneet, asettelin ne kuivaustasolle ja käynnistin masiinan. Helppoa! Kuivurin ääni ei ollut kova, mutta kuitenkin sen verran kuuluva, että muistin koneen olevan käynnissä. Kahden tunnin kuluttua yrtit olivat kuivia ja valmiita purkitettaviksi.

Sellaisen asian huomasin, että samat yrtit kannattaa ehdottomasti laittaa samalle kuivaustasolle. Kun yrtit näet ovat kuivia, niitä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Itselläni oli ongelmia vadelman ja mansikan lehtien kanssa. Toisaalta niiden sekoittuminen ei haittaa, sillä käytän molempia teen ainesosina ja saattaisin muutenkin sekoittaa ne keskenään teetä valmistaessani.

Yrttien kuivaaminen kuivurilla onnistui paremmin, kuin olin uskaltanut ajatella. Tänä iltana kokeilut jatkuvat nokkosella ja poimulehdellä.

 

 

 

Kommentit (0)

Nyt se kevät vihdoinkin tuli! Koko viikko on ollut mukavan aurinkoinen ja lämmin, ja yksi jos toinenkin kasvinalku on uskaltautunut esiin mullan alta. Omalta pihaltani olen löytänyt jo ainakin poimulehden, vuohenputken ja nokkosen alkuja.

Tuossa muutama tunti sitten kävin keräämässä leskenlehtiä tutulta poimintapaikalta. Kuten viime kevään blogipäivityksissäni mainitsin, ne sopivat ihoa pehmentävän vaikutuksensa vuoksi erinomaisesti niin käsi- kuin jalkakylpyihinkin. Jos ajatus tehdä käsikylpy tuoreista leskenlehdistä ja poimulehdistä alkoi tuntua kiehtovalta, yksi ohje siihen löytyy vaikkapa Hortoilijan muistiinpanoista 20.5.2017.

Saatanpa illalla tehdä itsekin käsikylvyn, mutta nuo aiemmin poimimani leskenlehdet päätin laittaa kuivumaan. Siinäpä sitten törmäsin ongelmaan, jota mietin jo viime kesänä: yrttien kuivattamisen hitauteen  ja tilanpuutteeseen.

Tällä hetkellä keittiön työtaso on viljelykasvien vallassa, joten sinne kuivaustarjotinta ei saanut sovitettua. Kesäaikaan tilanne on helpompi: viljelykasvit ovat ulkona ruukuissa ja kukkapenkeissä - ainakin toivon niin - joten keittiön työtasot vapautuvat villiyrttiharrastukselle.

Oman lisähankaluutensa kuivauspuuhille tuo myös se, että talossa sattuu asumaan kaksi kissaa, joiden uteliaisuus on rajaton. Jos kuivatan villiyrttejä omaan käyttöön kosmetiikaksi, en koe kissankarvoja ongelmaksi. Jos taas aion tehdä yrteistä ruokaa tai teetä, niihin ei saa mennä kattien karvoja. Olisi varsin ajattelematonta tarjota vaikkapa karvoilla maustettua mansikanlehtiteetä kissa-allergiselle ystävälle.

Näin ollen syötäväksi tarkoitetut yrtit on kuivatettava jossain niin korkealla, että kissat eivät pääse sinne tallustelemaan. Sellaisia  paikkoja talossa ei ole montaa. Katit ovat yllättävän notkeita ja hyviä kiipeilijöitä.

Myös huonekuivatuksen hitaus vähän ärsyttää tällaista kärsimätöntä ihmistä. Niinpä olenkin ryhtynyt vakavasti harkitsemaan ihka ensimmäisen kuivurin hankkimista. Ajatus on kyllä vähän ristiriidassa tavoittelemani luonnonmukaisuuden kanssa: miksi käyttää luonnosta saatujen villivihannesten kuivattamiseen jotain sähkökäyttöistä vehjettä? Mutta toisaalta... Luulen, että käyn ainakin katselemassa kuivureita ja vertailemassa hintoja. Eihän niitä ole pakko ostaa.

Tuli mieleen, että kun joillain ihmisillä on silloin tällöin autokuume (tai vene- tai moottoripyöräkuume), niin minulla on sitten varmaankin sellainen kuivurikuume. Onneksi sen hoitaminen ei kuitenkaan tule aivan yhtä kalliiksi kuin autokuumeen.

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

Kategoriat