Kirjoitukset avainsanalla koivukuorinta

Aina silloin tällöin tulee tunne, että vartalon iho kaipaa kuorintaa. Jos olen tehnyt kuorinta-aineen itse, olen hyödyntänyt ohjetta, jonka löysin aikoinani www.yrttitarha.com -sivustolta. Ohjeen mukaan tarvitset kaksi desilitraa oliiviöljyä ja yhden desilitran sokeria. Halutessasi voit lisätä seokseen pienen tipan eteeristä öljyä. Kokeilin joskus muistaakseni sitruunantuoksuista öljyä, joka sopikin kuorintaan erittäin hyvin.

Sokerin lisäksi kuorivaksi ainesosaksi sopivat myös suola, pähkinä- tai mantelirouhe sekä hienojakoinen hiekka. Jotkut suosivat pehmenneitä kahvinporoja.

Villiyrtteihin liittyviä lehtileikkeitä selatessani löysin koivukuorinnan ohjeen. Valitettavasti en ollut merkannut leikkeeseen, mistä lähteestä ja milloin olen ohjeen saksinut. Fontista ja kuvasta päätellen kyseessä on naistenlehti.

Ohjeen mukaan vartalon koivukuorintaan tarvitaan seuraavat aineet: 1 dl tuoreita koivunlehtiä, 5 dl hienoksijauhettua valkaisematonta merisuolaa, 2 dl manteli- tai muuta kasviöljyä, 1 tl raastettua sitruunankuorta ja 1 rkl hunajaa.

Koska kuorinta oli jostain syystä jäänyt kokeilematta, päätin tehdä sen viikonloppuna. Aineksia tuntui olevan reilunlaisesti, ja koska ajattelin, etten kuitenkaan tarvitsisi noin isoa annosta, vähensin ainekset viidennekseen. Epäilin myös, että  hyväkuntoisten koivunlehtien löytäminen tähän aikaan vuodesta olisi melkoisen haastavaa. Lehdet eivät ole vielä kunnolla aloittaneet kellastumistaan, mutta eivät ne erityisen virkeiltäkään enää näytä.

Onneksi pieniä ja hyväkuntoisia koivunlehtiä löytyi. Olisin luultavasti saanut sen ohjeen vaatiman desilitrankin täyteen. Huuhtelin lehdet ja silppusin ne pieniksi palasiksi.

Koivunlehtisilpun (noin 1/5 dl) lisäksi sauvasekoittimen teriin päätyi 1 dl hienoksijauhettua merisuolaa. Ohjeen mukaan suolan olisi pitänyt olla valkaisematonta, mutta koska sellaista ei lähimarketin hyllyiltä löytynyt (tai sitten en osannut katsoa oikeasta paikasta), tyydyin valkoiseen. En osaa sanoa, oliko suolan värillä vaikutusta kuorinnan tehoon.

Koivunlehtien ja merisuolan sekaan lisäsin vajaan 1/2 dl oliiviöljyä ja 1/5 ruokalusikallista hunajaa. Koska sitruunankuorta olisi tarvittu vain 1/5 teelusikallista, en viitsinut ruveta raastamaan sitä vaan jätin kuoren suosiolla pois. Ohjeen mukaan seokseen olisi voinut lisätä myös 6 tippaa sitruunaöljyä. Sitä ei sattunut olemaan jemmassa, joten se jäi lisäämättä. Harmi sinänsä, sillä sitruunaöljyn tuoksu on ihana.

Sauvasekoitin teki nopeasti hommansa, ja lopputuloksena oli kauniinvihreää kuorinta-ainetta. Itse asiassa niin kauniinväristä, että sitä oli pakko maistaa... En suosittele syötäväksi! Lopetin "herkuttelun" lyhyeen ja säilöin kuorinta-aineen  puhtaaseen lasipurkkiin.

Toimiko koivukuorinta? Sanoisin, että kyllä. Seos tuoksui mukavalta ja jätti ihon hyväntuntuiseksi ja aika pehmeäksi. Pienenä varoituksena mainittakoon, että suolapohjaista kuorintaa ei kannata kokeilla, jos iholla on naarmuja tai pieniäkin haavoja. Itse olin tietysti rymynnyt päivällä vadelmapusikossa ja saanut käsivarsiin muutaman naarmun. Hieman kuorinta kirpaisi niiden kohdalla.

Koivukuorinnan eduksi laskettakoon, että - ainakin jos ohjeeseen on luottaminen - se säilyy jääkaapissa yllättävän pitkään, noin puolen vuoden ajan. Tuli mieleen, että kuorinnasta saisi kivoja pieniä joululahjoja (jotka lahjan saajien tosin pitäisi käyttää helmikuun loppuun mennessä). Jos aion idean toteuttaa, tulee kiire. Kellastuneet koivunlehdet kun eivät kuorintaan sovi.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

Kategoriat