Kirjoitukset avainsanalla Suomen luonto

Olen jo muutaman vuoden ajan harrastanut seuraavaa: valitsen tammikuussa jonkin lähellä kotiani sijaitsevan paikan, josta käyn ottamassa kuvan kerran kuukaudessa.

Vuonna 2019 kuvauskohteeksi valikoitui kävelymatkan päässä sijaitseva joki. Kuvat otin joen ylittävältä sillalta.

Tammikuun 13. päivänä joki näytti tältä:

 

Maaliskuussa kevät teki tuloaan:

 

Kesäkuun kuva on otettu 16. päivänä:

 

Elokuussa näytti vielä kesäiseltä:

 

Lokakuun 6. päivänä olikin sitten syksy:

 

Eipä jäätynyt joki joulukuussakaan:

 

Tässä vielä kaikki 12 kuvaa:

Tervetuloa vuosi 2020! Olkoon se onnen vuosi meille kaikille. ❤

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailin juhannuksena synnyinseudullani Pohjois-Savossa. Reissun aikana kävimme sukulaisporukan kanssa Paljakanvuorella, kotoisammin sanottuna Paljakalla.

Paljakanvuori sijaitsee Kiuruvedellä. Kaupungin keskustasta kertyy matkaa etelän suuntaan noin 15 kilometriä. Paljakanvuorta lähin maantie on Pielavedelle johtava tie.

Vaikka Paljakka ei ole pitkän matkan päässä lapsuudenkodistani, olen käynyt siellä viimeksi 1990-luvulla. Silloinkin olimme liikkeellä sukulaisten kanssa, mutta retken pääasiallinen tarkoitus ei ollut maisemien ihailu vaan mustikoiden poimiminen. Joskus 1980-luvun alussa muistan olleeni Paljakan laella kesäjuhlissa.

Paljakanvuoren laelle menee merkitty luontopolku, mutta emme käyttäneet sitä. Koska sukulaiseni tuntevat Paljakan maaston todella hyvin, uskalsimme kiivetä laelle ihan omia polkujamme. Kovin helppokulkuinen sukulaismiehen valitsema reitti ei kylläkään ollut.

Paljakkavuoresta on kirjoitettu esittely muun muassa Retkipaikka-sivustolle (www.retkipaikka.fi, 11.12.2017). Siitä sain selville, että merkityn luontopolun pituus on kaksi kilometriä ja että reitti on keskivaativa. Luontopolun testannut kirjoittaja arvioi polun kiertämisen vievän aikaa tunnin tai kaksi.

Itse en siis pysty sanomaan Paljakan luontopolusta yhtään mitään, kiitos nopsajalkaisen sukulaismiehen. Kuin palkinnoksi hikisestä kapuamisesta löysin reitin varrelta suopursun lehtiä kuivattaviksi. Voi olla, että ne päätyvät omatekoiseen löylytuoksuun.

Oli Paljakanvuoren laki toki muutenkin kiipeämisen arvoinen.  Ensinnäkin siellä on laavu, jossa retkeilijä voi levähtää ja paistaa ne pakolliset retkimakkarat.

Toisekseen maisemat ovat upeat. Paljakanvuorelta on mainiot näkymät järvelle ja ympäröivään metsään. Myös tasaista kallionpintaa on mukava katsella.

Paljakan laen tasaisuudesta kertoo jotain sekin, että siellä on entisaikaan pidetty juhannusjuhlia. Juhlan huipentumaksi sytytetty kokko on varmasti näkynyt kauas. Paljakanvuorelle on myös sytytetty merkkitulia esimerkiksi Suomen sodan (1808-1809) aikaan.

Kolmas syy (ja itselleni ehkä se tärkein) on Paljakanvuoren historiallisesti arvokkaat nähtävyydet. Vuoren laelta löytyy nimittäin kallioon kaiverrettuja muinaisia uhrikuppeja. Yhteensä niitä on nelisenkymmentä, ja ne muodostavat kallion pintaan kiehtovia kuvioita.

Kiuruveden kaupungin nettisivusto tietää kertoa uhrikuppien yleistyneen nykyisen Suomen alueella rautakaudella. Ei ole varmaa tietoa siitä, keille kuppeihin laitetut uhrit on tarkoitettu, mutta niiden on arveltu liittyneen vainajakulttiin sekä hyvän sadon turvaamiseen.

Hämmästelin uhrikuppien pientä kokoa; olin muistellut niiden olevan isompia. En myöskään muistanut, että kupit muodostavat niin selkeitä kuvioita.

Joku oli jättänyt kuppeihin kaurahiutaleita. Ehkä uhriksi? Tai ehkä sittenkin ruoaksi linnuille?

Kun olimme laskeutuneet Paljakan laelta vähän matkaa alapäin, tulimme Pirunpesän kohdalle. Se on syvä onkalo, joka on muodostunut jääkauden aikana, samaan tapaan kuin hiidenkirnut.

Pirunpesän luolaan on kuulemma laskeuduttu aikoinaan köyden avulla jopa yli 20 metrin syvyyteen. Itse tyydyin tarkastelemaann Pirunpesän onkaloa turvallisesti maankamaralla seisten.

Paljakanvuorella käynti oli antoisa kokemys, ja suosittelen sitä erityisesti Suomen historiasta kiinnostuneille. Pienenä mainoksena (ei maksettuna) lisättäköön, että jos olet kotimaisen iskemämusiikin ystävä, ajoita Kiuruvedellä ja Paljakanvuorella vierailusi heinäkuun kolmannelle viikolle. Ai miksikö? Koska silloin Kiuruvedellä juhlitaan jokakesäisen iskelmäviikon merkeissä. 😃

 

 

Taustatietoja Paljakanvuoresta löysin seuraavista lähteistä:

www.kiuruvesi.fi >Palvelut

www.retkipaikka.fi (päiv. 11.12.2017, Antti Huttunen)

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat