Kirjoitukset avainsanalla nokkonen

Olen kirjoittanut useassa päivityksessäni nokkosen hyödyllisyydestä niin ruoanlaitossa kuin kauneudenhoidossakin. Olen keskittynyt lähinnä nokkosen lehtien hyötykäyttöön. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että nokkonen tarjoaa meille myös siemeniä.

Kiinostuin nokkosen siementen keräämisestä  viimekeväisellä yrttipoimijakurssilla. Toki olin kuullut niistä aiemminkin; muun muassa hortoilua harrastava serkkuni oli puhunut niiden terveellisyydestä.

Nokkosen siementen kerääminen on osoittautunut vaivattomaksi. Parasta on se, että siemennauhassa ei ole poltinkarvoja toisin kuin varsiosissa ja lehdissä.

Olen riipinyt siemenet irti kasvista jo ulkona, mutta toki voi tehdä myös niin, että napsii siemennauhat kokonaisina ja irrottaa siemenet myöhemmin. Varoituksen sana: siemennauhat eivät tunnu kovin mukavilta, kun ne juuttuvat nieluun.

Nyt olen maistanut sekä tuoreita että kuivattuja nokkosen siemeniä. Sanoisin, että kuivattaminen ei tuo makuun suurtakaan  muutosta. Mielestäni siemenet maistuvat vähän samalta kuin lapsille suunnatut suolattomat maissinaksut.

Olen kuivattanut nokkosen siemeniä huoneenlämmössä ja ripotellut niitä jogurtin sekaan. Ne sopivat hyvin sekä maustamattomaan että lievästi maustettuun jogurttiin.

Jogurtin lisäksi nokkosen siemeniä voi sekoittaa vaikkapa mysliin tai puuroon. Mikäpä estäisi sujauttamasta niitä myös smoothieen, keittoon tai sämpylätaikinaan. Teetäkin siemenistä voi kuulemma haudutella.

Nokkosen siementen maun kertotaan sopivan erityisen hyvin yhteen pihlajanmarjojen ja hunajan kanssa (Aarre-lehti 9.3.2018), mutta minulta nämä makuyhdistelmät ovat vielä kokeilematta.

Mikä tekee nokkosen siemenistä superfoodia? Ensinnäkin siemenissä on kaikki nokkosen lehtien terveelliset ravintoaineet (pii, rauta, C-vitamiini sekä A-, B- ja E-vitamiini). Tämän lisäksi siemenet ovat vielä lehtiäkin ravintorikkaampia, sillä niissä korostuvat muun muassa E-vitamiini ja linolihappo.

Nokkosen siementen sanotaan parantavan ihoa, lujittavan immuniteettia ja edistävän eturauhasen toimintaa. Lisäksi ne kuulemma tekevät hyvää sydämelle ja verenkiertoelimille sekä uudistavat niveliä.

Lista nokkosen siementen terveysvaikutuksista näyttää vakuuttavalta. Taidan jatkaa niiden keräämistä.

 

 

 

Kommentit (2)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Oot niin hyvä kaikessa yrtteihin liittyvässä. En oo edes tienny, että nokkosissa on jotain siemeniä olemassa 😄. Aina voi viisastua, kiitos piristävästä kirjotuksesta.

Helena Peltokangas

Syyslukukausi alkoi maanantaina. Se tiesi kesäloman loppumista, mutta toivottavasti hyvät hortoilusäät vielä jatkuvat.

Tämän viikon loppupuolelle osuu myös nimipäiväni. Itse en sitä juhli; hyvä, kun edes muistan, milloin sitä vietetään. Työpaikallamme ei kuitenkaan ole ollenkaan tavatonta, että nimipäiväsankari tuo opettajainhuoneeseen jotain palanpainiketta kahvin tai teen kanssa nautittavaksi.

Ystävällismielinen muistuttelu aiheesta alkoi jo maanantaina, kun eräs nimeltä mainitsematon kollega vihjaili tulevaan nimipäivääni. Yritin aluksi teeskennellä, etten muka ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Ei mennyt läpi.

Tänään panokset kovenivat. Eräs (edelleen nimeltä mainitsematon) miesopettaja oli jo vaatimassa mansikkakakkua. Mansikkakakkua! Millä ajalla minä muka kakun tuusaisin? Kaikki syksyn kurssitkin vielä suunnittelematta.

Sitten kuulin naisäänen vienosti vihjailevan, että villivadelmamuffinsitkin saattaisivat maistua. Mistä minä tähän hätään villivadelmiksi muutun...?

Sain omasta mielestäni loistavan idean. Mitä jos pitäisin kiinni hortoilijan imagostani ja ilahduttaisin työkavereita nokkossipseillä? Olinhan joka tapauksessa suunnitellut kokeilevani niitä ennen syksyn tuloa.

Kun kirjoitin nokkoskeiton ja -lettujen valmistamisesta (26. ja 29.6.2018 päivitykset), painotin, että niitä varten on hyvä kerätä mahdollisimman pieniä ja nuoria lehtiä. Nokkossipseihin sen sijaan kannattaa valikoida isoja lehtiä. Miksikö? Koska ne kutistuvat paistuessaan.

Keräämisen jälkeen huuhtelin lehdet huolellisesti juoksevalla vedellä. Kuivasin niistä varovasti enimmät vedet ja asettelin uunipellille leivinpaperin päälle. Voitelin lehdet oliiviöljyllä ja ripottelin pinnalle suolaa.

Ohjeen mukaan nokkossipsejä pidetään uunissa 200 C°:ssa viidestä kuuteen minuuttiin. Uunista otettaessa sipsien pitäisi olla "oliivinruskeita ja rapsakoita".

Millaisia nokkossipseistä tuli? Sipsit eivät onnistuneet odotusten mukaisesti, mutta syy ei luultavasti ollut ohjeessa vaan siinä, että tein ne liian hätäisesti. Oliiviöljyä lurahti yksittäisille lehdille liikaa, enkä malttanut levittää sitä tasaisesti. Suolaakin tuli siroteltua reilulla kädellä. Näin ollen nokkossipseistä tuli helposti murentuvia, aivan liian suolaisia ja jotenkin tahmaisia.

Ei tarvinnut harkita kovinkaan kauan, kun tulin siihen tulokseen, että minun on terveellisempää olla roudaamatta nokkossipsejä työpaikalle. Kyllähän työkaverit varmasti hiljenisivät sipsejä maistettuaan, mutta eivät ehkä ihan sillä tavalla, kuin olin suunnitellut.

Sopu kollegoiden kanssa kannattanee säilyttää, sillä seuraavaan kevätjuhlaan ja lukuvuoden päättymiseen on vielä tovi aikaa. Eipä tässä sitten muuta kuin lähimarkettiin keksiostoksille... 😁

 

 

 

Kommentit (0)

Kokeilin pari viikkoa sitten tehdä lettuja, joihin tuli neljää erilaista villiyrttiä. Tein taikinan sämpyläjauhoihin, mikä ei ollut onnistunut ratkaisu; jauhot ikään kuin jyräsivät villiyrttien maun alleen. Osasyynä kokeilun epäonnistumiseen saattoi olla sekin, että en maustanut taikinaa tarpeeksi.

Viime viikolla kokeilin villiyrttilettusia uudelleen, mutta tein taikinan vehnäjauhoihin. Taikina oli siis ihan tavallinen lettutaikina, jota käytin myös nokkoslettujen pohjana (ks.  blogipäivitykseni 26.6.2018).

Tähän puolitettuun lettutaikinaan (2 dl maitoa, 1 dl vehnäjauhoja, kananmuna, 1/2 tl suolaa) lisäsin 2-3 dl puhdistettuja villiyrttejä. En ole ihan varma yrttien määrästä, sillä keräsin ne suoraan rasiaan enkä tietenkään muistanut mitata, paljonko niitä oli.

Lettusiin pääsi poimulehtiä, vuohenputkia sekä nokkosen ja voikukan lehtiä. Poimin vain nuoria ja pieniä yksilöitä, esimerkiksi poimulehdistä ja vuohenputkista sellaisia, jotka eivät olleet vielä täysin avautuneet. Nokkosen lehdistä kelpuutin ainoastaan varren yläosassa kasvavat yksilöt, voikukan lehdistä sileäreunaiset.

Yrttien lisäksi saksin taikinaan sipulien vihreitä lyökkejä. Jos niitä ei ole saatavilla, sipuli ajanee saman asian. Maustoin taikinan ripauksella rouhittua mustapippuria, teelusikallisella rakuunaa ja pienellä määrällä korianteria. Suolaakin taisin laittaa vähän enemmän kuin sen ohjeen määräämän 1/2 teelusikallista. Paistoin yrttilettuset oliiviöljyllä.

Tällä kertaa villiyrttien maku pääsi paremmin esiin kuin ensimmäisellä yrityksellä. Voikukat ja varsinkin poimulehdet kuitenkin erottuivat lettusista kovuutensa vuoksi. Eli jos haluat pehmeitä lettusia, suosi nokkosta ja vuohenputkea. Toisaalta myös villiyrttien nopea kiehauttaminen ennen taikinaan lisäämistä varmasti pehmentää niitä.

Itse söin villiyrttilettusia vuohenputki-tuorejuustolevitteen kanssa. Olen varma, että myös raejuusto sopisi enemmän kuin hyvin lettusten seuralaiseksi.

Vähän juhlavamman aterian villiyrttilettusista saisi, jos tarjoaisi niitä vaikkapa savulohen kanssa. Luulen, että ruokajuomaksi sopisi tällöin parhaiten valkoviini.

 

Kommentit (0)

Ystäväni tuli eilen käymään ja jäi saman tien päivälliselle. Keitin ison kattilallisen varhaisperunoita, koska niiden kaveriksi on helppo keksiä erilaisia lisukkeita. Yksi suosimani varhaisperunoiden seuralainen on villiyrttipesto, ja sitä tein eilenkin.

Jos googletat sanan villiyrttipesto, silmiesi eteen levähtää useita erilaisia valmistusohjeita. Ohje, josta erityisesti pidän, ei kuitenkaan löydy (tai ainakaan minä en ole sitä löytänyt) näiden joukosta.

Tutustuin tähän suosikkivilliyrttipestooni muutama vuosi takaperin, kun Facebook-kaverini Jaana jakoi sen ohjeen päivityksessään. Hän kertoi saaneensa reseptin omalta äidiltään. Kokeilin pestoa ensimmäisen kerran toissakesänä ja pidin siitä heti.

Ohjeen mukaan sinun täytyy ensimmäiseksi kipaista hakemassa 1/2 l voikukan lehtiä ja saman verran nokkosen lehtiä. Voikukan lehdistä kannattaa valita vain sileäreunaiset, sillä ne eivät ole niin kitkeriä kuin sahalaitaiset (Ks. Hortoilijan muistiinpanoja -blogin päivitykset 30.5.2017 ja 11.6.2017.) Nokkosen lehdistä kelpuuta vain varren yläosassa sijaitsevat pienet ja sievät yksilöt.

Huuhtele lehdet hyvin ja kiehauta. Laita ryöpätyt lehdet tehosekoittimeen ja lisää niiden kaveriksi 3 rkl pinjansiemeniä, 3 rkl raastettua parmesaanijuustoa, pieni valkosipulinkynsi, hieman merisuolaa ja oliiviöljyä. Sitten vain surruutat vähän aikaa sekoitinta ja ta-daa - villiyrttipesto on valmista!

Olen laittanut oliiviöljyä ruokalusikallisen, ja pestoni on ollut aika kiinteää. Jos mielit juoksevampaa pestoa, lorauta öljyä vähän reilummalla kädellä. Suolaa kannattaa laittaa aluksi vähän ja lisätä sitten maistamisen jälkeen, jos siltä tuntuu. Jos et ole valkosipulin ystävä, jätä se pois. Jos taas olet, lisää toki toinenkin kynsi (ja ehkä kolmaskin).

Luulen, että pinjansiemenet voi halutessaan korvata vaikkapa auringonkukan siemenillä. Jos taas parmesaani tuntuu liian hintavalta, jokin toinen juusto (esim. Edam) ajanee raastettuna saman asian.

Seuraavaksi voisin kokeilla tehdä pestoa joistain muista villiyrteistä, kuten vaikkapa vuohenputkesta. Olen varma, että sekin sopii erinomaisesti peston ainesosaksi.

Kiitokset Facebook-kaverille ja hänen äidilleen mitä mainioimmasta ohjeesta! 💚

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

Kategoriat