Kirjoitukset avainsanalla poimulehti

Reilun viikon takaisessa blogipäivityksessäni (Villiyrteistä apua vatsavaivoihin? 12.8.2018) käsittelin luonnonyrttien lääkinnällisiä vaikutuksia. Jatkan aiheesta vielä hieman.

Poimulehti on ollut minulle jo monen vuoden ajan tärkeä villiyrtti. Olen käyttänyt sitä erityisesti kauneudenhoidossa, ja siitä on syntynyt niin kasvonaamioita ja -vesiä kuin jalka- ja käsikylpyjäkin.

Ruoanlaitossa olen suosinut poimulehteä selvästi harvemmin. Olen laittanut sitä tuoreeltaan salaatteihin, sämpylätaikinaan ja levitteisiin. Myös teetä olen siitä joskus hauduttanut, mutta lähinnä siksi, että mitään muita kuivattuja yrttejä ei ole ollut saatavilla. Poimulehtiteen maku ei mielestäni ole niin hyvä kuin vaikkapa mansikanlehtiteen.

Etsiessäni tietoa siitä, mitkä villiyrtit voisivat auttaa vatsavaivoihin, törmäsin myös poimulehden rohtovaikutuksiin. Yllätyin lukiessani, että poimulehti saattaa auttaa muun muassa ripuliin ja suolistovaivoihin. Tällaista tietoa löytyi esimerkiksi Villiyrtit rohdoksina - ja Takapihan yrttikasvit -sivustolta (www.tribe.fi, yrttikasvit.blogspot.com). Mutta ei tässä vielä kaikki.

Eri lähteitä lueskellessani sain selville, että jos poimulehteä käyttää säännöllisesti, se voi lievittää monia tyypillisiä naistenvaivoja. Esiäitimme ovat luottaneet sen voimaan muun muassa kuukautis- ja vaihdevuosivaivojen hoidossa. Lisäksi sen uskotaan tasapainottavan hormonitoimintaa. (Ks. esimerkiksi Villiyrtit rohdoksina -sivusto.) Eipä siis mikään ihme, että poimulehteä pidetään naisten omana yrttinä.

Viktoriaanisena aikana naisilla oli kuukautiskipujen ja vaihdevuosivaivojen  lievittämisen lisäksi eräs muukin syy juoda poimulehtiteetä. Naiset joivat sitä pysyäkseen nuorekkaina. Poimulehden näet uskottiin olevan eräänlainen nuoruudenlähde. (Ks. esim. Noidankoto, valkosipuli ja salvia -sivusto.)

Nyt ei muuta kuin poimulehtiteetä kokeilemaan! Maastosta löytyy vielä pieniä, vähän supussa olevia poimulehtä. Tunnistat yrtin siitä, että supussa ollessaan se tuo mieleen vekkihameen. Avonaisena poimulehti muistuttaa... no, piparia.

Voit hauduttaa teetä sekä tuoreista että kuivatuista poimulehdistä. Tuossa aiemmin totesin, etten itse ole hirmuisen ihastunut poimulehtiteen makuun. Siihenkin löytyy apua: poimulehdet voi yhdistää vaikkapa mustikan- tai mansikanlehtien kanssa. Itse suosin ensin mainittuja. Lisää vielä teelusikallinen hunajaa, niin hoitava ja hyvänmakuinen teejuoma on valmis nautittavaksi.

Oma poimulehtikokeiluni on niin alussa, etten vielä osaa arvioida yrtin rohtovaikutuksia. Palaan asiaan, kun olen viisaampi. Erityisesti sitä nuorentumista odotan innolla. 😁

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kokeilin pari viikkoa sitten tehdä lettuja, joihin tuli neljää erilaista villiyrttiä. Tein taikinan sämpyläjauhoihin, mikä ei ollut onnistunut ratkaisu; jauhot ikään kuin jyräsivät villiyrttien maun alleen. Osasyynä kokeilun epäonnistumiseen saattoi olla sekin, että en maustanut taikinaa tarpeeksi.

Viime viikolla kokeilin villiyrttilettusia uudelleen, mutta tein taikinan vehnäjauhoihin. Taikina oli siis ihan tavallinen lettutaikina, jota käytin myös nokkoslettujen pohjana (ks.  blogipäivitykseni 26.6.2018).

Tähän puolitettuun lettutaikinaan (2 dl maitoa, 1 dl vehnäjauhoja, kananmuna, 1/2 tl suolaa) lisäsin 2-3 dl puhdistettuja villiyrttejä. En ole ihan varma yrttien määrästä, sillä keräsin ne suoraan rasiaan enkä tietenkään muistanut mitata, paljonko niitä oli.

Lettusiin pääsi poimulehtiä, vuohenputkia sekä nokkosen ja voikukan lehtiä. Poimin vain nuoria ja pieniä yksilöitä, esimerkiksi poimulehdistä ja vuohenputkista sellaisia, jotka eivät olleet vielä täysin avautuneet. Nokkosen lehdistä kelpuutin ainoastaan varren yläosassa kasvavat yksilöt, voikukan lehdistä sileäreunaiset.

Yrttien lisäksi saksin taikinaan sipulien vihreitä lyökkejä. Jos niitä ei ole saatavilla, sipuli ajanee saman asian. Maustoin taikinan ripauksella rouhittua mustapippuria, teelusikallisella rakuunaa ja pienellä määrällä korianteria. Suolaakin taisin laittaa vähän enemmän kuin sen ohjeen määräämän 1/2 teelusikallista. Paistoin yrttilettuset oliiviöljyllä.

Tällä kertaa villiyrttien maku pääsi paremmin esiin kuin ensimmäisellä yrityksellä. Voikukat ja varsinkin poimulehdet kuitenkin erottuivat lettusista kovuutensa vuoksi. Eli jos haluat pehmeitä lettusia, suosi nokkosta ja vuohenputkea. Toisaalta myös villiyrttien nopea kiehauttaminen ennen taikinaan lisäämistä varmasti pehmentää niitä.

Itse söin villiyrttilettusia vuohenputki-tuorejuustolevitteen kanssa. Olen varma, että myös raejuusto sopisi enemmän kuin hyvin lettusten seuralaiseksi.

Vähän juhlavamman aterian villiyrttilettusista saisi, jos tarjoaisi niitä vaikkapa savulohen kanssa. Luulen, että ruokajuomaksi sopisi tällöin parhaiten valkoviini.

 

Kommentit (0)

Tuoksupussien tekeminen ei todellakaan ollut kovin vaikeaa. Jopa minä, kaikkien käsityönopettajien pahin painajaisuni, onnistuin väkertämään ne, ja vieläpä aika nopeasti. Tällä hetkellä pussukat majailevat pyyhekaapissa.

Nyt vain sitten seurataan, muuttuuko niiden tuoksu syksyn aikana. Jos ei muutu, kuinka kauan kuivattu mesiangervo ylipäätään mahtaa tuoksua? Kuukausia? Vuosia? Aikoinaan jostain kaupasta ostetut laventelipussit säilyttivät tuoksunsa monta vuotta. Ensi kesänä olen luultavasti viisaampi - tämänkin asian suhteen.

Viikonloppuna tein jalkakylvyn kuusenneulasista. Jostain syystä neulaset ovat jääneet kokeilematta. Voisikohan yksi syy olla se, että niiden kerääminen on vähemmän miellyttävää kuin vaikkapa voikukan lehtien? Jalkakylvyn tuoksu oli hyvä ja raikas, mutta ei ihan niin voimakas, kuin mitä olin odottanut. Ehkä neulasia ei ollut tarpeeksi. Kylpy jätti jalkoihin kuitenkin mukavan virkeän olon.

Kylvyn jälkeen hieroin jalkoihin yrteillä tuunaamaani jalkojen pehmennysvoidetta. Voiteen alkuperäinen ohje on peräisin www.yrttitarha.com -sivulta, ja se on hyvin yksinkertainen: sekoita keskenään 1 rkl hunajaa ja 1 rkl manteliöljyä (itse olen käyttänyt oliiviöljyä). Tämän jälkeen seos levitetään puhtaisiin jalkoihin ja niiden suojaksi puetaan puuvillasukat. Voide saa vaikuttaa yön yli.

Olen tehnyt tätä jalkojen pehmennysvoidetta aina silloin tällöin, mutta en ole ollut oikein tyytyväinen siihen. Voide on kyllä pehmentänyt jalkojen ihoa, kuten lupaus kuuluu, mutta valitettavasti se on aikamoinen tahmaaja. Ei tunnu mukavalta, kun sukat juuttuvat kiinni ihoon. Pahimmassa tapauksessa voide tihkuu läpi sukista ja perheenjäsenet pystyvät vaivatta päättelemään kävelyreittisi lattiaan jääneistä tassunjäljistä. Mihinkään et pääse menemään salaa...

Yksi keino vähentää jalkojen tahmaisuutta on yksinkertaisesti tehdä voidetta pienempi annos ja laittaa sitä varovasti. Toki liian voiteen voi myös pyyhkäistä talouspaperiin ennen sukkien pukemista.

Itse päädyin tekemään puolikkaan annoksen. Sekoitin siis keskenään puoli ruokalusikallista hunajaa ja saman määrän oliiviöljyä. Halusin kokeilla, miten voide vaikuttaisi, jos siihen lisäisi jotain villiyrttiä. Hetki piti miettiä, minkä yrtin valitsisin. Lopulta päädyin poimulehteen sen ihoa pehmentävän vaikutuksen vuoksi. Siispä murskasin seokseen hieman kuivattua poimulehteä ja sekoitin hyvin.

Levitin voidetta niin varoen, että vaikka annos oli pieni, sitä jäi silti tähteeksi lasin pohjalle. Nyt jalat eivät tuntuneet yhtä tahmaisilta kuin aiemmin, mutta ennen nukkumaan menoa tuli kuitenkin pakottava tarve pyyhkäistä voide pois. Onneksi se ennätti vaikuttaa, vaikken sitä yön yli pitänytkään. Aamulla jalkojen iho näet tuntui todella pehmeältä.  😊

 

Kommentit (2)

Kasvisto

Kyllä mesiangervo voi tuoksua pitkään ainakin purkissa säilöttynä, nuuhkin viimekesäisiä ja kyllä tuoksun vielä erotti. Uusien alta pois juotu teehaude maistui myös ihan hyvältä. Jostain syystä Toivo Rautavaaran kirjassa "Mihin kasvimme kelpaavat" (alan klassikoita) ei puhuta kukista mitään, vaan vain lehdistä teeaineksina. En tiedä, mistä syystä.  

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017

Apua, mihin vastaukseni hävisi? Painoin varmaan väärää kohtaa... Niin, itsekin elin pitkään luulossa, että vain mesiangervon lehtiä voi käyttää teessä. Lieneekö käsitys tuon Rautavaaran perua? Voisikohan syy kukinnon sorsimiseen olla se, että ne ovat aika roskaisia? Löysin eilen muutaman hyväkuntoisen kukinnon, vaikka valtaosa oli jo selvästi elämänsä ehtoopuolella. Huuhtelin ne hyvin, ja kyllä niistä vain useampi pikku ötökkä yritti lipettiin.

Täällä keskisessä Suomessa on ollut muutamia mukavan lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, ja vihdoinkin on sellainen tunne, että nyt se kesä on tullut. Viikonloppuna ei sattunut olemaan sen erikoisempia menoja, joten oli aikaa tehdä kasvonaamio tuoreista villiyrteistä, tarkemmin sanottuna poimulehdistä.

Kiinnostuin villiyrttikasvonaamioista seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten. Ensimmäisen ohjeen löysin 4H-liiton nettisivuilta, ja se on osoittautunut niin hyväksi, että noudatan sitä vieläkin. Sen mukaan villiyrttikasvonaamioon tarvitaan 0,5 rkl yrttijauhetta, 1 rkl maissijauhetta tai kaurajauhoa ja 1 rkl nestettä (vettä, kermaa, maitoa, hunajaa, jogurttia, kananmunaa tms.).

4H-liiton sivuilla kerrottiin myös, mitkä yrtit sopivat minkäkinlaiselle iholle. Jos sinulla on kuiva ja herkkä iho, kannattaa kokeilla vaikkapa nokkosta, kanervaa tai vesiheinää. Normaalille iholle sopivat kaikki kuivan ihon yrtit ja niiden lisäksi mansikka, ruusu ja vadelma. Jos ihosi on rasvainen, voisit kokeilla esimerkiksi leskenlehteä, ruusua, mansikkaa, vadelmaa, voikukkaa tai peltokortetta. Näppyläiselle iholle suositellaan muun muassa mesiangervoa, siankärsämöä, piharatamoa, vesiheinää ja voikukkaa. Kaikille ihotyypeille sopivat poimulehti, nokkonen ja ruusu. Ennen kuin lähdet kokeilemaan kasvonaamiota, varmista, ettet ole allerginen valitsemallesi villiyrtille. Voit testata asian vaikkapa siten, että hierot yrttiä ranteeseesi ja odotat vuorokauden, reagoiko ihosi siihen. Jos reagoi, kannattanee unohtaa kyseisen yrtin käyttö.

Koska tuota edellä mainittua kasvonaamio-ohjetta noudatettaessa annos jää aika pieneksi, olen laittanut kaikkia aineita kaksinkertaisen määrän. Lisäksi tuoretta yrttiä annostellaan aina enemmän kuin kuivattua. Ihoni on hyvin kuiva, joten olen kokeillut lähinnä vain kuivan ihon yrttejä. Niiden lisäksi myös kaikille ihotyypeille sopivat yrtit ovat käyneet tutuiksi. Kokeilemieni kasvonaamioyrttien listalla ovat muun muassa nokkonen, vesiheinä, kanerva, poimulehti, ruusu ja mansikka. Ehdoton suosikkini on poimulehti, joka jättää ihon ihanan pehmeäksi.

Viikonloppuna tekemääni kasvonaamioon keräsin - yllätys, yllätys - poimulehtiä. Kun niitä oli kahden ruokalusikallisen verran, huuhtelin ne hyvin ja silppusin saksilla ihan pieniksi palasiksi. Sitten sekoitin poimulehtisilppuun kaksi ruokalusikallista maissijauhetta. (4H-liiton ohjeiden mukaan maissijauhe sopii kuivalle iholle, kaurajauho taas rasvaiselle tai normaalille.) Nesteenä käytin sitruunasta puristettua mehua (noin kaksi ruokalusikallista). Pieni varoituksen sana: jos kasvojesi alueella on naarmuja tai haavoja, en todellakaan suosittele sitruunaa.

Jätin naamion vähäksi aikaa jääkaappiin odottamaan käyttöä. Koska villiyrttikasvonaamiossa ei ole säilytysaineita, se on hyvä käyttää mahdollisimman pian valmistuksen jälkeen.

Toinen huomioon otettava asia on, että kun olet levittänyt yrttinaamion kasvoillesi, voit unohtaa kaiken muun puuhailun, kuten esimerkiksi kahvin keittämisen tai sanaristikon täyttämisen. Yrttinaamio on nimittäin sen verran valuvaista sorttia, että se kasvoillaan on järkevintä asettua selälleen makaamaan. Miellyttävimmin tämä käynee saunan lauteilla, jossa lämpö vielä kaiken hyvän lisäksi tehostaa naamion vaikutusta. Vaikutusaika on 10-20 minuuttia.

Itse pidin poimulehtinaamiota noin 15 minuuttia. Sitten otin sen varovasti pois talouspaperilla ja huuhtelin kasvot huolella. Hoidon jälkeen kasvojen iho tuntui sileältä, pehmeältä ja virkistyneeltä.

Yksi varoituksen sananen vielä tähän loppuun: älä koskaan, ikinä, milloinkaan, mene avaamaan ulko-ovea yrttinaamio kasvoillasi! Naamionaama ei nimittäin ole mikään kaunis näky ja voisit järkyttää sisäänpyrkijän perinpohjaisesti (ei ehkä pyrkisi toista kertaa).

Toisaalta tässä voisi olla hyvää niksin ainesta: yrttikasvonaamiostahan saisi ilmaisen halloween-naamarin! Ennen halloween-iloitteluja pitäisi kuitenkin ratkaista, miten naamion saisi pysymään kasvoilla. Ehkä sen päälle voisi kietoa muovikelmua... Jään miettimään tämän kerrassaan suurenmoisen niksin - tai ehkäpä peräti bisnesidean - toteutusta. 😀

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

Kategoriat