Kirjoitukset avainsanalla leskenlehti

Nyt se kevät vihdoinkin tuli! Koko viikko on ollut mukavan aurinkoinen ja lämmin, ja yksi jos toinenkin kasvinalku on uskaltautunut esiin mullan alta. Omalta pihaltani olen löytänyt jo ainakin poimulehden, vuohenputken ja nokkosen alkuja.

Tuossa muutama tunti sitten kävin keräämässä leskenlehtiä tutulta poimintapaikalta. Kuten viime kevään blogipäivityksissäni mainitsin, ne sopivat ihoa pehmentävän vaikutuksensa vuoksi erinomaisesti niin käsi- kuin jalkakylpyihinkin. Jos ajatus tehdä käsikylpy tuoreista leskenlehdistä ja poimulehdistä alkoi tuntua kiehtovalta, yksi ohje siihen löytyy vaikkapa Hortoilijan muistiinpanoista 20.5.2017.

Saatanpa illalla tehdä itsekin käsikylvyn, mutta nuo aiemmin poimimani leskenlehdet päätin laittaa kuivumaan. Siinäpä sitten törmäsin ongelmaan, jota mietin jo viime kesänä: yrttien kuivattamisen hitauteen  ja tilanpuutteeseen.

Tällä hetkellä keittiön työtaso on viljelykasvien vallassa, joten sinne kuivaustarjotinta ei saanut sovitettua. Kesäaikaan tilanne on helpompi: viljelykasvit ovat ulkona ruukuissa ja kukkapenkeissä - ainakin toivon niin - joten keittiön työtasot vapautuvat villiyrttiharrastukselle.

Oman lisähankaluutensa kuivauspuuhille tuo myös se, että talossa sattuu asumaan kaksi kissaa, joiden uteliaisuus on rajaton. Jos kuivatan villiyrttejä omaan käyttöön kosmetiikaksi, en koe kissankarvoja ongelmaksi. Jos taas aion tehdä yrteistä ruokaa tai teetä, niihin ei saa mennä kattien karvoja. Olisi varsin ajattelematonta tarjota vaikkapa karvoilla maustettua mansikanlehtiteetä kissa-allergiselle ystävälle.

Näin ollen syötäväksi tarkoitetut yrtit on kuivatettava jossain niin korkealla, että kissat eivät pääse sinne tallustelemaan. Sellaisia  paikkoja talossa ei ole montaa. Katit ovat yllättävän notkeita ja hyviä kiipeilijöitä.

Myös huonekuivatuksen hitaus vähän ärsyttää tällaista kärsimätöntä ihmistä. Niinpä olenkin ryhtynyt vakavasti harkitsemaan ihka ensimmäisen kuivurin hankkimista. Ajatus on kyllä vähän ristiriidassa tavoittelemani luonnonmukaisuuden kanssa: miksi käyttää luonnosta saatujen villivihannesten kuivattamiseen jotain sähkökäyttöistä vehjettä? Mutta toisaalta... Luulen, että käyn ainakin katselemassa kuivureita ja vertailemassa hintoja. Eihän niitä ole pakko ostaa.

Tuli mieleen, että kun joillain ihmisillä on silloin tällöin autokuume (tai vene- tai moottoripyöräkuume), niin minulla on sitten varmaankin sellainen kuivurikuume. Onneksi sen hoitaminen ei kuitenkaan tule aivan yhtä kalliiksi kuin autokuumeen.

 

 

Kommentit (0)

Tänään pääsin vihdoin tekemään kevään ensimmäisen käsikylvyn villiyrteistä! Omistan parikin erilaista yrttikäsikylvyn ohjetta, mutta koskapa kaikkia tarvittavia yrttejä ei vielä ole saatavilla, yhdistelin ohjeita ja käytin kylpyyn kuivattua leskenlehteä, poimulehteä ja nokkosta. Leskenlehteä olen kerännyt ja kuivattanut jo useamman viikon ajan, poimulehteä ja nokkosta löysin ensimmäistä kertaa viime viikon alkupuolella.

Otin kaikkia kolmea yrttiä 2 rkl kutakin. Jos haluat tehdä käsikylvyn tuoreista yrteistä, ota 1 dl kutakin. Nyrkkisääntöhän on, että luonnonkosmetiikkaa valmistettaessa tuoretta yrttiä tarvitaan aina enemmän kuin kuivattua.

Sitten laitoin yrtit pieneen kulhoon ja kaadoin päälle kiehuvaa vettä (ohjeessa vettä oli 2-4 dl). Haudutin 20 minuuttia. Tämän jälkeen siirsin veden isompaan kulhoon ja lisäsin vettä niin paljon, että kädet peittyivät. Veden lämpötilan kanssa kannattaa olla tarkka; liian kuuma vesi ei tunnu mukavalta. Sitten liotin käsiä yrttikylvyssä 5-10 minuuttia. Pehmeiltä tuntuivat!

Jos et halua, että yrtit kelluvat käsikylvyssäsi, voit siivilöidä ne pois ennen veden lisäämistä. Itse käytän pientä kangaspussukkaa (öhöm, itse tekemääni), jonka päälle kaadan kiehuvan veden. Siitä lionneet yrtit saa helposti siirrettyä biojäteastiaan, ja kangaspussia voi käyttää useamman kerran. Jos ompeleminen ei miellytä, ihan yhtä hyvän yrttipussukan saa - yllätys, yllätys - vanhoista sukkahousuista.

Kesällä, kun villiyrttien tarjonta on laajempi (ainakin toivon niin), käsikylpyyn voisi laittaa vaikkapa peltokortetta (vahvistaa kynsiä) ja siankärsämöä. Yhdessä omistamassani ohjeessa mainitaan myös raunioyrtti, mutta koska en kyseistä kasvia tunnista, en ole sitä myöskään kokeillut.

Ihan rauhanomaisesti ei tätäkään käsikylpyä saatu toimitettua. Lähdin hakemaan käsipyyhettä ja jätin kulhon hetkeksi yksin. Eikös vain utelias katti ollut löytänyt yrttikylvyn. Tassuaan ei kerinnyt kylpyyn pistää, mutta kuononsa kyllä...

Kommentit (0)

Nyt on sitten kevään - ja vuoden 2017 - ensimmäinen yrtinkeruuretki takana. Se ei ollut ihan niin hohdokas, kuin mitä ensimmäiseltä yrttiretkeltä voisi odottaa...

Kylmä tosiasiahan on, että ainakaan näillä Keski-Suomen leveysasteilla ei ole vielä mitään muuta kerättävää kuin leskenlehti eikä niitäkään ole paljoa. Tuollaisen pienen leskenlehtiesiintymän bongasinkin viikolla noin puolen kilometrin päästä kotoani, pyörätien varresta. Ruoaksi tarkoitettuja villiyrttejä ei kannata kerätä teiden läheisyydestä (ei edes pyöräteiden), mutta käsi- ja jalkakylpyihin meneviä kasveja olen saattanut poimia pikkuteiden varsilta.

Niinpä sitten surautin fillarilla yrttipaikkaan, sakset ja muovipussi varusteinani. Leskenlehtiä ei tosiaan ollut kukkaniityksi asti. Huono omatunto alkoi vaivata heti, kun olin katkaissut ensimmäisen yrtin ja sujauttanut sen pussiin: Eikö kevään ensimmäisten kukkasten pitäisi olla kaikkien ihmisten ilo? Teenkö itsekkäästi, kun kiskon niitä maasta omiin tarkoituksiini? Rauhoittelin omatuntoani ajattelemalla, että en suinkaan saksi kaikkia kukkasia vaan jätän osan kasvamaan. Näistä ajatuksista huolimatta en voinut mitään sille, että joka kerta, kun joku pyöräili leskenlehtipaikan ohi, tunsin oloni jotenkin vaivaantuneeksi. Vaistomaisesti piilotin pussin ja sakset takin taskuun ja olin näpräävinäni kännykkää. Ei tainnut sekään näyttää kovin järkevältä. Kuka normaali ihminen jättää pyöränsä tielle ja komuaa pusikkoon näpyttämään tekstiviestiä? Ehdin jo ajatella, että seuraavan leskenlehtireissun teenkin sitten yön hämäryydessä kommandopipoon sonnustautuneena...

Leskenlehdet toimivat hyvin nimenomaan käsi- ja jalkakylvyissä, sillä niiden on todettu rauhoittavan, puhdistavan ja pehmentävän ihoa. Yrttiä voi käyttää myös kauneusnaamiossa. Itse en ole leskenlehteä naamioon laittanut, sillä se sopii erityisen hyvin rasvaiselle iholle ja itse kärsin pikemminkin kuivasta ihosta.

Tuoreista leskenlehdistä saisi hyvän käsikylvyn vaikkapa poimulehtien kanssa. Koska poimulehdistä voi tässä vaiheessa kevättä vain haaveilla, ei auta muu kuin kuivattaa tämän päivän yrttisaalis. Niinpä asettelin leskenlehdet tarjottimelle kuivumaan ja muutaman päivän päästä voin jo varmaan laittaa ne purkkiin. Siellä saavat sitten kiltisti odottaa käsikylpykavereita.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

Kategoriat