Kirjoitukset avainsanalla villiyrtit

Täällä keskisessä Suomessa sataa parhaillaan räntää ja lämpötila on ruhtinaalliset kaksi (2) astetta. Jos tilanteesta halutaan etsiä jotain positiivista, niin onhan se sentään hyvä asia, että nuo asteet ovat plussaa - eivät miinusta. Ankea sää aiheuttaa kuitenkin sen, että ulos ei tee mieli nenäänsä pistää.

Kaikki viime kesänä poimitut yrtit on nyt käytetty. Viimeiset nokkoset menivät sämpylätaikinaan ja jalkakylpyyn, johon tuli käytettyä myös loput voikukan lehdistä ja sitruunamelissasta. Vielä löytyi yhden purkin pohjalta villivadelman lehtiä, joista haudutin teetä. Se ei ollut ihan parhain mahdollinen makuelämys; kuvailisin jälkimakua lähinnä villasukkamaiseksi. Lienevätkö olleet toissavuotisia lehtiä?

Ulos ei siis ole menemistä, ja yrtit ovat lopussa (leskenlehtiä säästetään käsikylpyä varten!). Mitä kummaa hortoilija voisi puuhastella? Hortoilija ryhtyy tietysti pesemään yrttien säilytyspurkkeja! Mitäpä muutakaan sitä voisi vappuaattona tehdä?

Jossain aikoja sitten lukemassani ohjeessa neuvottiin, että säilöntään tarkoitetut lasipurkit kannattaa kuumentaa uunissa (en muista enää, missä asteessa). Itse en ole ohjetta noudattanut vaan olen pessyt purkit mahdollisimman kuumassa vedessä ja huuhdellut hyvin. Niin toimin tänäänkin. Sitä paitsi kaikki purkit olivat yrttien jäljiltä, joten ne eivät olleet mitenkään likaisia. Eri asia tietysti olisi ollut, jos olisin yrittänyt puhdistaa purnukoita vaikkapa sillin tai valkosipulimarinadin jäljiltä.

Tuli siinä puuhaillessa sitten mietittyä, miten suuresti tapani viettää vappua on muuttunut vuosien varrella. Jos joku olisi joskus 25 vuotta sitten tullut sanomaan minulle, että jonain kauniina päivänä viettäisin vappuaattoa lasipurkkeja kuuraamalla, en olisi ottanut uskoakseni. Luultavasti olisin nauranut maha kippurassa. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Ihan onnellisena ja elämään tyytyväisenä! Ja ainahan sitä voi siemailla lasillisen kuohuviiniä purkkien pesemisen ohessa.... Yhtä riemukasta vappua teillekin!

 

Kommentit (3)

Kasvisto

Mukavaa vapunjälkeistä aikaa! Juuri itsekin katselin purkin pohjalla viruvia nokkosenrippeitä. Kertoisitko, miten niistä voisi tehdä kasvonaamion? Pitäisikö aines sekoittaa esimerkiksi jogurttiin? Olen käyttänyt nokkosta enimmäkseen sisäisesti aiemmin. Muuten, minulla on käsitys, että säilytyspurkkien uunissa kuumentaminen liittyy säilöntään, jossa purkki umpioidaan kokonaan. Yrtithän pitäisi säilyttää hengittävissä purkeissa.

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017

Kiitos samoin sinulle! Minulla on tällainen ohje yrttikasvonaamioon: Sekoita 0,5 rkl yrttijauhetta (tässä tapauksessa kuivattua nokkosta) yhteen ruokalusikalliseen maissijauhetta (kuivalle iholle) tai hienoksi jauhettuja kauranjyviä (norm. tai rasvoittuvalle iholle). Sekoita joukkoon nestettä noin ruokalusikallinen. Neste voi olla vettä, maitoa, kermaa, hunajaa, jogurttia... Sekoita aineista paksu, valumaton velli. Levitä naamio puhtaille kasvoille. Anna vaikuttaa 10-20 minuuttia. Huuhdo naamio pois haalealla vedellä. Itse olen tehnyt usein kaksinkertaisen annoksen. Iho on tuntunut tosi sileätä yrttinaamion jälkeen! :)

Nyt on sitten kevään - ja vuoden 2017 - ensimmäinen yrtinkeruuretki takana. Se ei ollut ihan niin hohdokas, kuin mitä ensimmäiseltä yrttiretkeltä voisi odottaa...

Kylmä tosiasiahan on, että ainakaan näillä Keski-Suomen leveysasteilla ei ole vielä mitään muuta kerättävää kuin leskenlehti eikä niitäkään ole paljoa. Tuollaisen pienen leskenlehtiesiintymän bongasinkin viikolla noin puolen kilometrin päästä kotoani, pyörätien varresta. Ruoaksi tarkoitettuja villiyrttejä ei kannata kerätä teiden läheisyydestä (ei edes pyöräteiden), mutta käsi- ja jalkakylpyihin meneviä kasveja olen saattanut poimia pikkuteiden varsilta.

Niinpä sitten surautin fillarilla yrttipaikkaan, sakset ja muovipussi varusteinani. Leskenlehtiä ei tosiaan ollut kukkaniityksi asti. Huono omatunto alkoi vaivata heti, kun olin katkaissut ensimmäisen yrtin ja sujauttanut sen pussiin: Eikö kevään ensimmäisten kukkasten pitäisi olla kaikkien ihmisten ilo? Teenkö itsekkäästi, kun kiskon niitä maasta omiin tarkoituksiini? Rauhoittelin omatuntoani ajattelemalla, että en suinkaan saksi kaikkia kukkasia vaan jätän osan kasvamaan. Näistä ajatuksista huolimatta en voinut mitään sille, että joka kerta, kun joku pyöräili leskenlehtipaikan ohi, tunsin oloni jotenkin vaivaantuneeksi. Vaistomaisesti piilotin pussin ja sakset takin taskuun ja olin näpräävinäni kännykkää. Ei tainnut sekään näyttää kovin järkevältä. Kuka normaali ihminen jättää pyöränsä tielle ja komuaa pusikkoon näpyttämään tekstiviestiä? Ehdin jo ajatella, että seuraavan leskenlehtireissun teenkin sitten yön hämäryydessä kommandopipoon sonnustautuneena...

Leskenlehdet toimivat hyvin nimenomaan käsi- ja jalkakylvyissä, sillä niiden on todettu rauhoittavan, puhdistavan ja pehmentävän ihoa. Yrttiä voi käyttää myös kauneusnaamiossa. Itse en ole leskenlehteä naamioon laittanut, sillä se sopii erityisen hyvin rasvaiselle iholle ja itse kärsin pikemminkin kuivasta ihosta.

Tuoreista leskenlehdistä saisi hyvän käsikylvyn vaikkapa poimulehtien kanssa. Koska poimulehdistä voi tässä vaiheessa kevättä vain haaveilla, ei auta muu kuin kuivattaa tämän päivän yrttisaalis. Niinpä asettelin leskenlehdet tarjottimelle kuivumaan ja muutaman päivän päästä voin jo varmaan laittaa ne purkkiin. Siellä saavat sitten kiltisti odottaa käsikylpykavereita.

 

Kommentit (0)

Hortoilijan muistiinpanoja -blogissani keskityn rakkaaseen harrastukseeni, villiyrtteihin - tai luonnonyrtteihin tai villivihanneksiin tai hortaan... Rakkaalla lapsella on useita nimiä.

Kiinnostuin villiyrteistä vuosikymmeniä sitten. En muista tarkalleen, minkä ikäinen olin, ehkä 11- tai 12-vuotias, kun innostuin keräilemään koivun, villivadelman ja -herukan lehtiä. Kuivatin ne huoneenlämmössä, purkitin ja tein niistä teetä. Muistan, että vadelma- ja herukkatee maistuivat oikein hyvin, mutta koivunlehdistä tehty juoma piti niellä väkisin. Myöhemmin sain tietää, että koivunlehtiä ei ollut tapana käyttää teehen. No, tulipahan sekin kokeiltua.

Katajanmarjojakin keräsin. Luin siihen aikaan sellaista ruotsalaista kirjasarjaa, jossa sankaritar, nuori kartanon neiti nimeltään Gunilla, keitti katajanmarjoista terveellistä juomaa (juotti sitä varmaan kylän köyhille ja sairaille). En tiedä juoman terveellisyydestä, mutta jumalattoman pahaa se ainakin oli. Sen erän perään en ole katajanmarjoja suuhuni pistänyt.

Unohdin villiyrtit pitkäksi aikaa (ehkä juuri noiden katajanmarjojen takia), mutta kiinnostus heräsi uudestaan, kun muutimme omakotitaloon kymmenisen vuotta sitten. Jo pelkästään omalta pihamaalta löytyy vaikka mitä hyvää ja hyödyllistä! Se saattaa tietysti kertoa myös emännän laiskuudesta pihanhoidon suhteen... Mutta kumpi on järkevämpää: kiskoa voikukat irti maasta raudalla ja heittää menemään vai ottaa ne hyötykäyttöön?

Olen erityisen innostunut tekemään villiyrteistä kosmetiikkaa. Olen kokeillut erilaisia kasvonaamioita ja -vesiä sekä jalka- ja käsikylpyjä. Ensi kesänä haluaisin kokeilla myös villiyrttipohjaisen vartalovoiteen tekemistä. Ruokaa olen tehnyt luonnonyrteistä vähemmän, mikä johtunee siitä, etten ole mikään luontainen kokki. Toki olen lisännyt villiyrttejä salaatteihin, sämpylöihin ja piirakoihin. Ehkäpä tuotakin puolta voisi vähän petrata tulevana kesänä.

Pääsiäislauantaina päätin tehdä pitkästä aikaa jalkakylvyn luonnonyrteistä. Ja mitä huomasinkaan: kaikki yrttipurnukat lähes tyhjiä! Sain kuitenkin koottua jalkakylpyainekset kasaan nokkosesta, voikukasta ja... sitruunamelissasta. Tiedän, tiedän, sitruunamelissa ei ole luonnonyrtti, mutta hätä ei lue lakia. Se antoi jalkakylvylle mukavan tuoksun. Ja lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että sitruunamelissa oli sentään itse kasvatettua.

Nyt ei auta muu kuin odotella kesää, säiden lämpiämistä ja villiyrttien nousua maasta. Tänään teinkin sitten ihanan havainnon kauppareissullani: pyörätien varrelle oli ilmestynyt leskenlehtiä! Kyllä se kesä sieltä tulee...

 

 

Kommentit (17)

Vierailija

Hienoa yrttipohdintaa! Toivottavasti pian saadaan kerätä tuoreita kuivattavaksi..

Vierailija

Kiva aihe ja mukavasti kirjoitettu! Ei pistänyt edes kirjoitusvirheitä tällaisen pilkunviilaajan silmään ;)

HannaMaria

Kovin samanlaisia kokemuksia mulla. Viime kesänä jouduin keräämään mesiangervot äitini teehen, koska hän oli lonkkaleikkausjonossa. Kuivatut koivunlehdet annoin ystäväleni, joka laittoi ne saunatuoksuiksi ompelemiinsa pusseihin.

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017

Minäkin olen kerännyt mesiangervoa monena vuonna. Tuoksu on ihana! Hyvä idea laittaa koivunlehdet pusseihin ja saunatuoksuksi. Pitääpäs kokeilla!

Kasvisto

Koivunlehdistä tehtyä teetä olen minäkin kokeillut joskus, ei tullut tapaa. Sen sijaan koivunlehdistä tulee kasvivärjäyksessä raikasta vaaleanvihreää. Väri tosin on valonarempi kuin kemiallinen, eli saattaa haalistua vaikkapa villalangassa. 

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017

Ahaa, hyvä tietää. Kasvivärjäystä en ole koskaan kokeillut, mutta kyllä sekin on mielessä käynyt. Vaatinee kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa?

Vierailija

Mitä kaikkea laitat yrttisiin jalkakylpyihisi? Jään mielenkiinnolla seuraamaan :)

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017

Nokkonen on suosikkini, sillä se lieventää jalkojen kivistystä. Poimulehti pehmentää ihoa, joten se sopii mainiosti niin jalkakylpyihin kuin kasvonaamioihinkin. Monia muitakin yrttejä on tullut kokeiltua. :)

Vierailija

Eipä ole tullutkaan mieleen, että yrttejä voi käyttää noin moneen tarkoitukseen!

Vierailija

Voi hitsit. Kirjoituksesi vei minut mukanaan. Tämä innostaa tutkimaan luonnon ihmeitä. Odotan innolla lisää!

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)

Blogiarkisto

Kategoriat