Minun tapauksessani tällä hetkellä, se suurin ja tärkein asia mikä minun on pystyttävä luomaan itselleni nyt on turvallisuuden tunne omassa sisimmässäni. Se, mikä auttaa kun olo on hukassa, epätoivoinen, surullinen, masentunut, ahdistunut. Se, mikä auttaa kun on hädissään tai kun itkee, raivoaa, on peloissaan ja umpikujassa. Se, minkä avulla pystyn aina uudestaan nousemaan jaloilleni, luottamaan ja uskomaan itseeni. Se, mikä kertoo minulle että maailmassasi on kaikki hyvin. Se, mihin voin tarttua kun sisäiset hirviöni ottavat minusta vallan. Se, minkä avulla en tule enää ylireagoimaan asioihin jotka normaalisti saisivat minut pois tolaltaan. 

Tämä yksi todella iso puutos itsessäni, turvallisuuden tunteen vajavaisuus. Joudun jatkuvasti kerjäämään sitä tunnetta mieheltäni mm. varmistelemalla tykkääkö hän minusta vielä, onko meillä kaikki hyvin tai turvautumaan pelkästään häneen, jos polulleni tulee kuoppia vastaan. Sekä tilanteessa, jossa olen ylireagoinut johonkin mieheni tekemiseen, jolloin hylkäämisen pelko ottaa minusta vallan eikä minulla ole siinä kohtaan ketään kuka auttaisi. Koska kerta itsessäni en pysty tuntemaan turvaa ja mieheni siinä vaiheessa on minulle kuin jokin "petturi" kuka ei auta. Eikä hänen tarvitsekaan, tai edes saisi.

Olen nyt miettinyt erilaisia keinoja, jolla saisin kasvatettua sisäistä turvallisuuden tunnetta. Pelkästään ajatuksen voimalla se ei tule onnistumaan, joten tarvitsen jotain konkreettista mihin tarttua kun "kohtaus" ottaa minusta valtaa. Sen pitää olla jotain, missä normaalioloissakin tunnen olevani hyvässä tasapainossa missä kaikki paha aina unohtuu ja olo on vapautunut. Terapeutti ehdotti erilaisia aisteja herättäviä juttuja tai jokin puuha. Minulle tärkeintä maailmassa on luonto, joten siksi se on ehdottomasti minun tapani koittaa luoda missä vain turvallinen olo.

Metsässä kulkiessani ei murheet paina koskaan repussa jossa auringon säteet sulostuttavat ja sadepisarat vaan ilahduttavat. Metsässä tunnen itseni vapaaksi kuin taivaan lintu, aistin jokaisella solullani puiden vehreyden ja hengitän metsän taikaa. Kuuntelen hiljaisuutta, katson tähtiin. Tunnen, olen tässä. 

Koska aina ei ole mahdollisuutta päästä luontoon, eikä tietysti tarkoituskaan paeta pahaa oloa mutta olisi tärkeää miten voin muistuttaa itseäni tilasta, jossa minun on hyvä olla. Siispä, kannan mukanani valokuvia minulle tärkeistä maisemista, missä muistan tunteneeni hyvää ja rauhallista oloa sekä kuvien lisäksi ja tunteen vahvistamiseksi voin nuuhkia metsäntuoksua (tuoksupullosta) herättämään aisteja. Nyt minulla on jotain konkreettista mihin tarttua ja millä voin muistuttaa itselleni että     Hei, mä oon tässä, sun on hyvä olla mun kanssa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto