Koska tunnesäätelyntaito on minulla vielä tosi heikkoa, vaikuttaa se paljon siihen mitä ja miten tunnen. Siksi koen tunteet hyvin voimakkaasti. Jään esimerkiksi riidan jälkeen yleensä vellomaan useiksi tunneiksi tai jopa päiviksi olotilaani mikä ei sillä hetkellä kovin huipussaan ole ja tämä tietysti heikentää paljon elämääni. Olotilani on usein valtava syyllisyys, itseinho, ahdistus ja riittämättömyyden tunne. Tämä aiheutuu pettymyksestä itseeni, kun taas kerran käyttäydyin tosi lapsellisesti parisuhteessani. Ja joka kerta kun lopulta toivun tästä, teen sen virheen että lupaan itselleni tämän olleen viimeinen kerta. Sen sijaan, voisin sanoa itselleni, "nyt käyttäydyin taas näin, mutta selvisin ja selviät seuraavastakin kerrasta". Pitäisi muistaa olla armollisempi itselleen ja antaa aikaa parantua. Se on nyt parhain mitä tällä hetkellä voin tehdä.

Se, että pystyn puhumaan näistä ja myöntämään asiat, kertomaan kumppanille ne vaikeimmatkin tunteet mitkä tietyt tilanteet aiheuttavat, on niin tärkeää. Sekä kuin myös analysoida itseään terapiassa. Helppoa se ei todellakaan ole kun pitää ääneen kertoa yleensä aika noloja "vikoja" itsestään. 

Voin kertoa tuoreen esimerkin miten tällä kertaa mieleni järkkyi jonka seurauksena sain hylkäämisen pelon reaktion, josta seurasi lapsellisuuskohtaus parisuhteessani. Olen lähdössä tosiaan ensi viikolla lomareissulle yksin. Mieheni jää kotiin hoitamaan kodin ja eläimet. No, hän kertoo että eräs kaveri oli kutsunut meidät juhliin mutta minä olen juuri silloin siellä reissussa, mutta voiko hän silti mennä. Vastasin samantien että tottakai vaikka samalla mieleni järkyttyi ja sain "kohtauksen". En tietenkään sitä myöntänyt, (koska tämä oli iso juttu) vaikka näkihän sen minusta. Yritin vain sepustaa jotain koiran hoitopaikasta ja tilanne kehittyi siihen että mieheni ärsyyntyi ja minä muutuin marttyyriksi. Tottakai hän ärsyyntyy kun hei, minä olen lähdössä lomalle yli viikoksi ja hän muka ei saisi lähteä mihinkään edes yhdeksi illaksi. Minua alkoi ärsyttää kun taas kävi näin, enkä voi sitä enää muuksi muuttaa ja aloin vihata itseäni miten olenkaan näin tyhmä ja lapsellinen. Tunteeni muuttuivat epätoivoisen lopullisiksi. Saimme kuitenkin lopulta avattua järkevän keskusteluyhteyden. Minä myönsin "kohtaukseni" ja mieheni ymmärsi.

En tee näin ilkeyttäni, en vain osaa vielä muuta tapaa reagoida. Otimme seuraavana päivänä uusiksi tilanteen. Hän kertoi kutsusta ja minä vastasin siihen uudella tavalla. Ja tällä kertaa osasin. Nyt kaikki on hyvin ja minulla on levollinen mieli asiasta. Tunnen jopa aikuisuutta, pystyessäni suhtautumaan asiaan niin hienosti. Näin sitä opitaan uusia tapoja reagoida asioihin. Niitä käyttäytymismalleja. Mutta niin kuin moni muukin uuden asian opettelu, vaatii tämäkin tuhansia toistoja ja mahdottoman paljon kärsivällisyyttä.

Hiljaa askel kerrallaan, huomiseen meitä tie vie.


Kommentit (2)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Meillä tapahtui tänään täysin samantapainen asia, kun olimme kaupassa. Mieheni sanoi lähtevänsä katsomaan nyrkkeilyä illalla johonkin ja siitä tuli mieleeni, että miksi hän ei halua olla kanssani illalla. Muutenkin niin vähän yhteistä aikaa, mutta sanoin mene vain. Tarvitset omaa aikaa välillä. En tiedä syytä miksi en aina osaa sanoa miltä minusta tuntuu niin että saisi juuri tuon järkevän keskustelun aikaiseksi.

Helena Kekkonen

nina_kyllikki
Liittynyt27.7.2017

Niin, mulla tulee jonkinlainen lamaannus toisinaan kun mieheni kertoo tekevänsä jotain ilman minua (koska pelästyn juuri sitä "miksi hän ei halua olla kanssani"), että en enää siinä vaiheessa saa tuotua itseäni esille mitä minä olisin toivonut vaikka jälkeen mieheni toteaakin "olisit vaan kertonut, jos ajattelit jotain yhteistä puuhaa" sen sijaan että sanon "mee vaan" ja alan kiukuttelemaan.. 

Kiitos kommentistasi :)

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Blogiarkisto