Thaimaan joogaretriitiltä kotiin palauduttu. Tämä oli nyt kolmas kertani kun matkustan yksinään kaukomaille joten varsinaisesti minua ei jännittänyt lähteä. Silti tämä matka tuntui ihan erilaiselta kuin aiemmin. Nyt minulla oli joku joka odotti kotona ja jota ikävöin. Aikaisemmat reissuni ovat olleet ikäänkuin "pakomatkoja" pahasta olostani. Olen halunnut hypätä kohti tuntematonta koska se on turruttanut olotilan sillä hetkellä. Tosin, eivät ne ongelmat sillä ole kadonneet, ovat vain odottaneet kunnes palaan takaisin. Tällä kerralla minulla ei ollut enää syytä paeta. Olen onnellinen siitä, että arvostan nykyisin pysyvyyttä, kotiani ja elämääni. Siitä huolimatta, oli tämä matka todella tärkeä minun tehdä.

Ensinnäkin, on uskomattoman hienoa että meidän suhde on sellaisella pohjalla jossa minä, hän ja me yhdessä pystymme tähän, ottaen kuitenkin huomioon minun tilanteeni, joka aiheuttaa mm. toiseen ripustautumista. Pystyn siitä huolimatta toteuttamaan asioita, jotka ovat tärkeitä minulle. Toiseksi, jos en olisi tehnyt tätä matkaa, olisin ikuisesti katunut sitä enkä halua vanhana katua asioita joita en toteuttanut vaikka olisin halunnut. Nyt olen tehnyt tämän, lähtenyt yksin reissuun parisuhteessa ja nyt tiedän miltä se tuntuu. 

Miltä se sitten tuntui? Ehkä hieman vaikea selittää mutta vaikka olin todella innoissani matkasta, en kuitenkaan kokenut että minä todella tarvitsin sitä. Viettää lomaa yksin. Nyt enemmän kaipasin, kuinka hienoa olisi ollut jakaa kaikki kokemukset siellä ihmisen kanssa joka odottikin minua kotona. Olen silti äärettömän tyytyväinen että lähdin ja pystyin siihen sekä osasin myös nauttia hetkistä ja koin jopa myös onnellisuuden tunteita vaikka olin yksin. Parhaimman hetkeni koin kun olin ajelemassa itsekseni pyörällä ympäri saarta välillä puikkelehtien riisipeltojen välistä kohti toinen toistaan upeimpien rantojen ohitse. Ajattelin mielessäni, hitsit miten mageeta kun musta on tähän. Lähteä maailmalle yksinään, koluta uusia paikkoja rohkeasti ja osata nauttia niistä pienistä hetkistä. Suosittelen muuten kaikille, ketkä vähänkin olette joskus pohtineet pitäisikö lähteä yksin reissuun, niin menkää! Se on parasta itsetuntemuksen ja rohkeuden panostamista itseensä. 

Ihan yksin en matkallani kuitenkaan kulkenut vaan mukanani riippui henkistä turvaa tuomassa ihanan Annakataikan Mala-koru. Halusin matkalleni mukaan jotain, mihin voisin pahan paikan tullen tukeutua ja mikä rauhoittaa mieltä. Mala-koru toimi katkeamattomana yhteytenä minun ja itseni välillä. Pelkäsin pitkin syksyä "kohtauksien" vallatessa mieleni, että mitä jos en selviä reissusta, mitä jos koen valtavaa syyllisyyttä olla siellä tai mitä jos saan hylkäämisen reaktion toisella puolen maailmaa ja olenkin yksin. Kun tunsin epävarmuuden tunteita tai ahdistuksen nousevan, oli koru minulle tärkeä muistutus, että olen juuri siellä missä minun pitääkin olla sillä hetkellä <3

Minulla oli runsaasti aikaa pohtia itseäni retriitillä. Huomasin jälleen miten paljon pystyn nykyisin analysoimaan tilannettani myös ihan kuin ulkopuolisin silmin. Ymmärsin etten voi elää sellaista elämää, jossa minun elämäni on yhden kortin varassa ja se kortti on minun kumppanini kädessä. En voi antaa romahduttaa elämääni täysin, jos meillä on pieni välikohtaus. Se ei saa vaikuttaa niin totaalisesti kaikkeen, niin kuin se nyt tekee. Näistä aiheista keskustellaan uudestaan ja uudestaan terapiassa niin kauan kunnes jonain päivänä oivallukseni vaikuttaa myös sinne tunnetasoon ja silloin en enää reagoi niin kuin nyt.

Mala-koru saatu blogin kautta

Kommentit (0)

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Blogiarkisto