Päädyin luovuttamaan munasoluja, ihan yllättäen kun sattumalta näin esitteen asiasta. En ole ennen edes ajatellut koko asiaa, mutta nyt se vain kolahti. Tämä on jotain mitä minun pitää vain tehdä. 
Itselläni taustalla kummitteli iällinen takaraja luovutukselle, joka on 35 vuotta. Täytän 36 tässä kuussa, joten asiat lähtivät rullaamaan nopeasti.
Otin yhteyttä Dextra lapsettomuusklinikalle Helsinkiin, ja alkusoiton sekä terveystietolomakkeen täytön jälkeen, olinkin pian heidän vastaanotollaan. 

Alkukäyntiin kuuluu lääkärin tarkastus (sekä ultraäänitutkimus munasarjoista), psykologin vastaanotto sekä erilaisia veri- ja pissakokeita. 
Tämä on toki itsellekin hyödyksi, kun terveys tarkistetaan kauttaaltaan perinnöllisistä sairauksista aina hedelmällisyyden toteamiseen. Enhän minä, kun en ole raskaana ikinä ollutkaan, tietäisi olisiko se edes mahdollista. Mutta nyt tiedän senkin.

Testituloksissa meni pari kolme viikkoa, jonka jälkeen sovittiin suunnittelukäynti. Luovutus tehtäisiin täysin minun aikatauluni ja toiveideni mukaisesti. Tarkkaa toimenpidepäivää on silti lähes mahdoton luvata, ja minunkin luovutus aikaistui peräti viidellä päivällä, koska munarakkulat olivat kasvaneet hurjaa vauhtia. 
Suunnittelukäynnillä käytiin huolellisesti läpi hormonipistosten laittoa. Kyllä se itseä vähän mietitytti, itsensä piikittäminen hormoneilla, mutta hyvin ja kivuttomasti se sujui. Jonkin verran sain yliherkkyysihottumaa vatsan seudulle. 

Tosiaan, hormonipistoksia otin viikon ajan, joka ilta. Tämän aikana käydään ultrassa jälleen 1-2 kertaa tarkistuttamassa miten hoito etenee, ja arvioidaan tarkka toimenpidepäivä.
Hoidon lopussa otetaan samanaikaisesti myös kahtena iltana "jarrulääkettä", mikä estää munarakkuloiden liiallisen kasvun. Minulle annettiin näitä jarrupistoksia tuplasti, koska rakkulat olivat niin vauhdikkaita olleet. 
Viimeiset pistokset otettiin tasan 36 tuntia ennen punktiota (luovutusta), ja sillä käynnistettiin ovulaatio.




Jonkin verran havaitsin erilaisia tuntemuksia hoidon aikana. Nipistelyä, turvotusta sekä hieman tukalaa oloa alavatsassa. Liikkuminen oli rajoitettua loppuvaiheessa, eli ei saanut juosta, hyppiä tai tehdä kiertoliikkeitä. Olin myös aika väsynyt. Toimenpidettä vastaisena yönä heräsin kolmelta melko koviin vatsakipuihin, ihan siis kuin kovat kuukautiskivut. 
Lääkettä ei voinut ottaa, joten oli pakko sitten vaan kärvistellä. Mutta ei missään vaiheessa ollut oloa, ettenkö kestäisi.  

Luovutus tehdään punktiolla, eli pitkällä ja ohuella neulalla kerätään munasolut alakautta. Toimenpide ei kestä kuin noin 10 minuuttia, ja yleensä se tehdään puudutuksessa sekä vahvalla kipulääkityksellä ja rauhoittavilla. 
Mutta tarvittaessa keräys voidaan tehdä myös nukutuksessa, jonka minäkin valitsin. 
Koin, että se on itselle parhain vaihtoehto kovan jännityksen vuoksi, vaikka jännitin myös sitä nukutustakin..

Kaikki meni kuitenkin hyvin, lääkärit ja hoitajat olivat todella mukavia ja jokaisella käyntikerralla tunsin oloni Dextrassa turvalliseksi. 
Lepäilin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen viihtyisässä huoneessa sekä söin aamupalaa. Parin tunnin kuluttua pääsinkin lähtemään kotiin. Sain kipulääkettä toimenpiteen jälkeen, jonka myötä vatsakivutkin helpottivat nopeasti. 
Nyt pitää muutama päivä ottaa vielä rauhallisesti sekä viikon päästä on vielä jälkitarkastus, jolloin tarkistetaan että munasarjat palautuvat ennalleen. (Koska nyt ne ovat kuulemma sitruunan kokoiset!)


Luovuttajille on todella kysyntää, ja näihin hoitoihin hakeutuvat lapsettomuudesta kärsivät naiset odottavat jopa kuukausia sopivaa luovuttajaa. Halutessaan saa valita kenelle munasolunsa luovuttaa, eli asettaako rajoituksia naisparille tai yksinään hoitoon hakeutuvalle.
Munasolut siirretään yleensä tuoresiirtona, eli keräyksen jälkeen solut hedelmöitetään ja laitetaan viideksi päiväksi kehittymään. Tämän jälkeen alkio siirretään luovutuksen vastaanottajan kohtuun. 
Mahdolliset ylimääräiset alkiot jäävät pakkaseen odottamaan, josko sama henkilö haluaa käyttää niitä vielä, mutta muille niitä ei anneta. 
Minulta saatiin kerättyä 14 munasolua, mutta ei niistä kaikista tietenkään kehkeydy alkiota. 

Halutessani saan tietää, seurasiko tästä onnistunut raskaus sekä myöhemmin synnytys. En muuta. 
Hedelmöityslain mukaan luovutusta ei voi enää tehdä anonyymisti, joten lapsella on 18 vuotta täytettyään, oikeus saada tietää minun henkilöllisyyteni. 
Joten jännityksellä mahdollista yhteydenottoa odottaen joskus tulevaisuudessa. 
Luovutuksesta saa myös verovapaata kulukorvausta, joka minun kohdallani kertyi hieman yli kuuteen sataan euroon. Tuskin tätä silti kukaan kuitenkaan rahasta tekee, vaan auttamisen halusta.
Tämä oli minun tapani ns. kantaa korteni kekoon, ja jättää itsestäni jälki tähän maailmaan, koska itse en koe (ainakaan vielä), että haluaisin omia lapsia. 

Ja olen siis todella onnellinen, koska pystyin antamaan jollekin tuntemattomalle, hänelle kenties arvokkaimman lahjan elämässä. 

Kirjoitus on kopioitu suoraan toisesta blogistani. Mutta halusin sen jakaa myös täällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Näin lahjasoluhoitojen aloittamista suunnittelevana haluan vain sanoa Kiitos. Onneksi kaltaisiasi ihmisiä on olemassa. <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto