Ahdistus, sanakin jo saa karvat pystyyn. Toiset reagoi siihen herkemmin, toiset taas ei juur koskaan kärsi ahdistuksesta. Ja nimenomaan, kärsimystä se todella onkin. Varsinkin jos ja kun se alkaa olemaan päivittäistä. Minä juuri iloitsin kun ei neljään päivään ahdistanut, ja se oli jo paljon. Tälläkin hetkellä tunnen itsessäni lievää ahdistusta ja tänään se johtuu huonosti nukutusta yöstä, ja siitä seuranneesta väsymyksestä mikä taas johtaa siihen ettei jaksa tehdä mitään, mikä taas aiheuttaa (todella turhaa) itsensä piiskaamista saamattomuudesta. Melkoinen kierre siis.

Mulla ahdistus kulkee käsi kädessä juuri unen laadun kanssa, stressin, ulkoilun puutteen sekä tietysti pelkotilojeni hallitsemattomuuden vuoksi. Myös suunnitelmien äkillinen muutos ja tietyt sosiaaliset tilanteet sekä kiire tuovat ahdistusta. Näitä pohdimmekin terapeuttini kanssa, ja nyt jaan oivallukset myös teille, koska minun ahdistuneisuushäiriötäni tämä helpotti suunnattomasti, koska samalla kävimme lävitse millaisin keinoin eri ahdistustilanteita voisi helpottaa sekä missä minulla on selkeästi ongelmaa.

 

Ensiksi jaoimme ahdistuksen asteikolla 1-4. Ykkönen on lievä ahdistus ja nelonen hyvin vaikea ahdistus. Terapeutti pyysi miettimään miltä tuntuu lievä ahdistus, mistä se tulee, mitä se saa aikaan ja millä sitä voisi helpottaa. Tähän oli sille päivälle helppo vastata, koska kyseessä oli juuri se sama päivä kun huomasin muutaman hyvän päivän jälkeen ahdistuksen palaavan. Minulla piti olla suht helppo ja rento työpäivä tiedossa kunnes suunnitelmat muuttuivat äkisti aamupuuroa vielä keitellessäni kun sain viestin, että pitää kiireesti hoitaa eräät työjutut alta pois. Mikä taas tarkoitti suhaamista paikasta toiseen, ei aikaa lounastauolle ja vielä päivän päätteeksi oli terapiakäynti ja illalla venäjän kurssi. Huomasin miten stressi hiipi mieleeni, kirosin päivää ja kiirettä, tunsin miten ärtymystä alkoi tulla jokaisesta asiasta. Olo oli että nyt haluaisin olla vain peiton alla, että en varsinkaan jaksa enää iltamenoja. Eli oireina olivat juurikin tässä lievässä ahdistuksessa stressi ja ärtymys. Tietämättä kuitenkaan millaista pohdintaa päivän terapiassa kävisimmekään, osasin itse helpottaa oloani seuraavin keinoin. 

  • pysähdyin hetkeksi ja hengitin syvään
  • luin voimalauseen mikä sattumalta tuli eteeni puhelimella ja siitä sain "potkun pyllylle"
  • vaihdoin taustakuvan mikä muistutti hyvästä hetkestä 
  • itsemyötätuntoa

Seuraavaksi pohdimme mitä pitää tapahtua, jotta ahdistustasoni nousee hieman ylemmäs. Tähän totesin, jos tämän päivän päätteeksi olisi jatkunut se kiire ja stressi sekä tullut päälle vielä lisää tilanteita, joissa minulta vaaditaan tai pyydetään sitä sun tätä, ihan vaikka siis vapaa-ajalla, olisi ahdistukseni noussut taatusti nopeasti pahemmaksi. Se taas johtuu siitä kun ei osaa sanoa aina ei, vaikka tietää tarvitsevansa nyt lepoa ja omaa rauhaa vilskeen jälkeen. Ja tähän keinot ovat juuri lepo eli pään nollaus, laittamalla asiat tärkeysjärjestykseen ja tekemällä to do-lista, jotta osaa hahmottaa tekemättömät asiat ja jotka ovat näin helppo lähteä tekemään järjestyksessä.

Kolmannessa tasossa on ahdistus jo selkeästi vallannut koko kehon. Fyysisiä oireita ovat kehossa tuntuva pistely, pyörrytys ja puristus rinnassa. Itkettää ja vihastuttaa. Inhoaa itseään, ei tunne elämäniloa. Olo on epätoivoinen ja kyvytön mihinkään. Tähän tilanteeseen päädyn usein esim riitojen seurauksena tai aikonaan hylkäämisen pelkotiloissa (näitä onneksi nykyisin tulee harvemmin). Ero neljänteen tasoon on enää vain ahdistuksen kesto (nelosessa ahdistuksesta toipuminen vie useita päiviä koska lamaannun täysin) sekä hyvin voimakkaat reaktiot kuten tuhoamisvimma, itsetuho sekä raivoaminen huomion saamiseksi. Näissä omat keinot selviämiseen ovat minulla olemattomat. Ja tämä on minulle iso ongelma.

Minun tulisi alkaa kykenemään keksiä omat keinoni selviytyä näistä voimakkaista ahdistuksista. Tällä hetkellähän minä kaadan kaiken mieheni niskaan ja vaadin että hän nostaa minut sieltä pohjasta ylös. Tottakai toisen tuki on mielettömän tärkeä voima mutta pelkästään sen varaan en saa paranemistani asettaa. Sain terapeutilta ohjeistuksen tuleviin tilanteisiin eli riitoihin. Nykyisin riitatilanteemme kulkevat yleensä siten, että minä otan voimakkaasti yhteen ja mieheni ärsyyntyy ja lopulta menee mököttämään. Minähän en tätä salli vaan jatkan ärsyttämistä/marttyrointia niin kauan kunnes toinen luovuttaa ja tulee halaamaan. Tässä on vaan se vika, että minä saan aina periksi enkä opi ottamaan teoistani vastuuta (koska lähes aina riidat aiheuttaa minun pelko tai ylettömät huomiotilat).

Mutta nyt meidän on opeteltava ottamaan jäähyä. Tai siis minun on. Ennen kuin edes riita ehtii alkamaan, minun tulisi kyetä poistumaan paikalta (vaikka kylmään tai kuumaan suihkuun, puraisemaan chiliä tai ottamaan jääpala kämmenelle, jotain mikä herättää minut siitä voimakkaasta tilasta) ja olemaan 2-3 tuntia omissa oloissani, luomaan itselleni tasapainoinen ja turvallinen tila, ennen kuin tilannetta voi jatkaa keskustelemalla. Tämä tulee olemaan mielettömän vaikeaa koska minä en millään haluaisi mennä itseeni ja velloa siinä raivossa yksinään. Mutta tiedän myös kuinka iso askel se olisi omalle ja meidän suhteen hyvinvoinnille, niin yritän kaikkeni. Miehelleni sanoinkin että muistuta minua sitten, että näin terapeutti käski nyt tehdä.! Katsotaan kuinka käy, epämukavuudelle altistuminen kuitenkin lopulta voimistaa. Tsemppiä <3

Kommentit (0)

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto