Nyt on pakko tunnustaa - vaikka kuinka yritin suhteemme ensimmäisen ja toisenkin vuoden uskotella itselleni, "tämä suhde kestää, eikä se ikinä muutu tylsäksi, ja varmasti tunnen ikuisesti hullaantumista häneen", se ei sittenkään pitänyt paikkaansa! Nyt hieman yli kolmen vuoden seurustelumme jälkeen, tunsin ensimmäistä kertaa näitä hyvin tyypillisiä pitkän suhteen tunteita omassa parisuhteessani. Juuri niitä kun arki on tylsää, me ei ikinä tehdä mitään, aina ollaan vaan sohvalla, ei huomata tai muisteta toista, ollaan pieruverkkarit jalassa, ulkonäölläkään ei ole enää väliä, ei huvita enää kertoa ja jakaa toiselle mitään, halutkin ovat hiipuneet.. Kyllä te tiedätte.

Olenko nyt sitten pettynyt? Aionko lopettaa suhteen? Rakastanko häntä vielä? Kysymyksiä, jotka valtaavat mielen, saavat hämilleen ja horjuttavat. Oikeastaan ainut kysymys, johon vastausta tarvitaan on; tahdonko. Tahdonko tehdä työtä parisuhteeni eteen? Koska sitähän se on. Harva parisuhde pysyy elämänpituisena ilman mitään kommervinkkejä. Minä nostan hattua heille onnekkaille, jotka siihen pystyvät, mutta meidän suhde ei todellakaan kuulu niihin. 

 

Sattumaa tai ei, mutta nyt kun olen todella paljon vahvistunut hylkäämisen pelosta, enkä sen puoleen saa enää juurikaan "kohtauksia", on yhteiselomme ollut hyvinkin tasaista. Ja hyvä tietysti niin. Mieheni on tyytyväinen siihen, missä me ollaan just nyt. Hän kun on tyypillinen suomalainen mies, joka nauttii sohvalla olosta ja mukavasta arjesta mikä leppoisasti lipuu vuodesta toiseen. Ehkä hänkin joskus vuosien päästä havahtuisi kyseenalaistamaan parisuhteen, mutta siinä vaiheessa saattaisimme olla jo niin erkaantuneita toisistamme, että kummatkin ennemmin luovuttaisi kuin yrittäisi pelastaa suhteen. Minä taas olen hairahtunut unelmoimaan elämästäni jossain muualla - yksin! Mutta nyt, SEIS! Tämä on se kohta, kun unohdetaan tehdä töitä suhteessa. Hetken meinasin itsekin jo luovuttaa, kunnes päätin. Minä tahdon!

Minä haluan ja tarvitsen suhteessamme, että edelleen hullutellaan, tehdään uusia asioita, kävellään käsi kädessä, nauretaan, kerrotaan unelmista ja toiveista, arvostetaan toisiamme, rakastetaan, kosketellaan, halataan, pussaillaan, tunnetaan halua, ollaan yhdessä! Ja kaiken tämän voi tehdä, jos vain tahdomme. Ja me tahdomme!

Minä edellisiltana otin tämän esille. Juuri silloin, kun alkoi ahdistamaan arki-illat, joissa en tuntenut enää voivani hyvin. Halusin heti kertoa hänelle, että minä en lähde käyttämään elämääni hitaasti hiipuvaan suhteeseen. Tämän asian päätin jo, ennen kuin olimme edes tavanneet. Meidän on aina ja aina vain muistettava pitää huolta myös meistä. Parisuhde on todellista tasapainottelua läpi elämän. Sopivassa määrin tarvitaan yksinoloa ja yhdessäoloa. Tarvitaan syy haluta toista, vaikka hän on jo minun - ja tässä auttaa yksinolo. Yhdessäolo luo taas yhteenkuuluvuuden tunnetta - me ollaan tiimi, joka on päättänyt haluta olla yhdessä. 

Ihan konkreettisia "keinoja" millä me nyt lähdemme hoitamaan meitä; 

  • 1-2 arki-iltaa tehdään yhdessä jotain (uusi harrastus meillä ehkäpä paritanssi) ja ulkoilulenkit.
  • Viikonloppuisin tehdään yhdessä ruokaa ja syödään se pöydän äärellä hitaasti nauttien.
  • Suunnitellaan ja sovitaan yhteisistä reissuista, niin pienistä kuin isoistakin.
  • Käydään tuulettumassa treffeillä kerran kuukaudessa (tämäkin oli jo unohtunut)
  • Muistetaan edelleen joka päivä kuunnella toisen kuulumiset 
  • Sekä halaillaan ja pussaillaan (no tämä ei ollut onneksi edes hiipunut vielä, mutta ei se samaltakaan enää tuntunut)
  • Mennään parisuhdekurssille oppimaan lisää työkaluja toimivaan suhteeseen!

Me ollaan osattu onneksemme puhua vaikeistakin asioista avoimesti suhteessamme - ja tämä on jälleen yksi sellainen. Siksi uskon, että me todella voimme olla tiimi, joka porhaltaa yhdessä läpi elämän onnellisina. Koska me päätimme tahtoa.

Kuva: Pixapay.com 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto