Aina silloin tällöin näkee lehtien parisuhdehaastatteluissa kysymyksen "mikä puolisossasi ärsyttää". Aloin miettimään mikä olisi oma vastaukseni jos minulle esitettäisiin tämä kysymys. Luulin että tämä olisi helppoa mutta hämmästyin kun en ollut olevinaan mitään keksiväni. Mietin kuinka se on edes mahdollista. Täytyyhän toisessa nyt jokin luonteenpiirre tai käytös olla, mikä saa minut raivon partaalle. Kävin mielessä arjen asioita lattialla lojuvista sukista jääkaapin järjestykseen. Minä olen meistä se jonka arki pyörii rutiineissa ja suunnitelmallisuudessa. Mieheni ei taas huomisesta huolta pidä. Tämä seikka onneksi täydentää meitä, molemmat olemme osanneet poimia toisiltamme uutta näkökulmaa ja avoimuutta yhteiseen elämään. Minä vähemmän stressiä joka tilanteesta ja hän taas enemmän arjen sujuvaa pyörittämistä. Mutta takaisin kysymykseen. Pohdin myös riitatilanteita, aiheuttaako niissä mieheni jokin käytös ärsytystä. Mutta ei.., en koe että näitä hetkiä lasketaan koska emme käyttäydy silloin "normaalisti" koska on tilanne päällä. Hmm entä se kun hän ei ikinä muista mitään.. ei sekään. Kunnes välähti eräänä iltana katsoessamme Ensitreffit alttarilla sarjaa talleenteelta!

Ja se on, minua ärsyttää usein suunnattomasti mieheni kelaustarkkuus ohjelmia katseltaessa. Hän kelaa ohjelman alkaamaan sekunnin sadasosan tarkkuudella ja jos menee sekunttikin liikaa, kelaa hän taas taaksepäin ja sitten se meneekin jo liikaa ja taas eteenpäin ja minä olen vain että ääh! Hahha. Kerroin tästä hänelle silloin illalla että olin fundeerannut tälläistä asiaa ja hän vastasi, että miten nyt joku tuollainen voi ärsyttää. Luulisi että jokin ihan muu juttu, vaikka esim kun hän mököttää tyhmästi tai jotain. Mietin itsekin, miksi tämä sitten aiheuttaa ärsytystä, niin tulin vain siihen tulokseen koska yleensä olen juuri silloin nälkäinen, minulla on kiire nukkumaan ja muutenkin olen enemmän iltaisin herkemmin ärsyyntyvä koska olen iltatorkku. No entäs sitten toisinpäin. Esitin saman kysymyksen miehelleni. Hetken pohdittuaan hän kertoi, että minussa ärsyttää tapani vängätä aina vastaan kun hän ehdottaa jotain juttuja esim remontointiin liittyen. Mieheni siis väsää kaikennäköistä pientä remppaa talomme kohentamiseen. Hän kun haluaisi rakentaa huolella loppuun asti kun minä sitten taas kuvittelen että kaikki on valmista jos se on jokseenkin sen näköistä kun en ole osannut ottaa tosissaan hänen ehdotusta vielä kohteen viimeistelystä. 

Mutta pointti tässä oli se, että helposti pidämme toisiamme itsestäänselvyytenä. Sitä helposti kuvittelee tietävänsä toisen ajatusmaailman tai luulevan sen olevan melko samanlainen kuin itsellä on. Ei minulla ollut aavistustakaan että suhtautuminen "kevyesti" mieheni remppaehdotuksiin on hänestä ärsyttävää, eikä hänellä taas minun kaukosäädin ärsytystä. Onhan meillä monia asioita mitkä toisinaan ärsyttävät. Niihin vaikuttavat monet seikat juuri sillä hetkellä mutta oleellista on miten niihin suhtautuu. Itse olen huomannut huimaa kehitystä näissäkin asioissa. Osaan välillä kertoa ennen jo mahdollisen riidan syttymistä, että nyt tämä asia pännii ja kohta saatan räjähtää. Tällöin on mahdollisuus vielä toimia ja estää turhanpäiväiset nälkäkiukkuriidat ja mennä itseensä. Että hetkinen, ei tuo tuossa ole se paha, tämä on vain minun ärsytystunteeni mikä nousee pintaan. Eli puhuminen ja avoimuus kunniaan, niistä vaikeammistakin asioista! Saimme erittäin hyvän ja varmasti kasvattavan keskustelun aikaiseksi tästä alkujaan pienestä mutta oleellisesta ajatuksesta. Ja kuin myös sinä iltana katsomastamme ohjelmasta, siinähän oli teemana yhteinen arki ja muistelimme miten meidän arki aikoinaan yhteenmuuton seurauksena alkoi. Ilmeisesti herra huolettoman ja neiti järjestelmällisen luonteet kolahtivat hyvin koska me mukauduimme luontevasti toistemme arkeen.

Loppuun vielä huomautus. Kun mieheni alkoi kertomaan mikä mussa ärsyttää, sekunnin sadasosan ajan mielessäni vajosin hylkäämisen reaktioon kunnes välittömästi nostin itseni sieltä ylös ja pysyin vahvana sekä kuuntelin "negatiivisen" asian itsestäni ja osasin keskustella asioista aikuismaisesti, ilman että kuvittelin hänen ajattelevan minusta vain huonoja piirteitä.

P.s! Kirja-arvonta on suoritettu mutta minulla ei ole voittajan yhteystietoja, joten lähetäthän minulle (Anni) sähköpostia pikapikaa. Muuten suoritan arvonnan uudelleen.

Kommentit (0)

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto