Hylkäämisen tunnelukosta kärsivät ovat yleensä mestareita manipuloimaan. Pitäähän meidän saada uskoteltua muille ettei meidän käytöksessä mitään vikaa ole vaan tilanteet ovat aina siitä toisesta osapuolesta johtuvia. Meidän on keinolla millä hyvänsä tarpeen saada ohjattua se toinen toimimaan niinkuin me haluamme. Tosin emme tätä tietoisesti tee vaikka ei se sen hyväksytympää kuitenkaan ole. Tämä yhdistettynä lapsen uhmanomaiseen käytökseen sekä aikuisen kykyihin toteuttaa se, on yhtälö hyvinkin sietämätön niin itselle ja varsinkin sille toiselle osapuolelle. 

Sain ahaa-elämyksen tästä eilen illalla. Loikoiltiin mieheni kanssa sohvalla kunnes sain "kohtauksen". Tapahtuma sai alkunsa jälleen niinkin pienestä asiasta kun hän kertoi minun mielestäni liian vahvasti mielipiteensä seikasta josta juuri olimme keskustelleet. Koin sen jotenkin vastaiskuna minulle vaikka sitä ei ollut edes tarkoitettu minulle vaan ihan yleisesti aiheeseen. No tästä tietysti seurasi se perus eteneminen näissä tilanteissa. Ehkä noin vartin verran selvitimme asiaa kunnes saimme sopimaan riidan. Huomaan kuitenkin jonkin jääneen kytemään koska tunnen ahdistusta joka vain pahenee. Hetken pohdittuani oivallan sen johtuvan ominaisuudestani mikä tähän tunnelukkoon vahvasti kuuluu. "Sisäinen lapseni" ei vielä ollut hyväksynyt sopua vaan olisi täydellisen huomion toivossa halunnut jatkaa kiukuttelua ja lähteä ovet paukkuen huoneesta odottamaan että tämä toinen tulisi perään lohduttamaan ja paijaamaan sekä ottamaan syyn niskoilleen. Ahdistus poltti rintaani kovaa kun kävin tätä sisäistä taistelua itseni kanssa. Kuinka vaikeaa ja epämiellyttävää asian kanssa painiminen olikaan. Suuri edistys on siinä, että pystyn myöntämään ja kertomaan asiasta miehelleni jolloin tästä ei enää synny sen suurempaa riitaa vaan hetken päästä olin voittanut taisteluni itseni kanssa ja oloni oli normaali.

Nämä oivallukset ja edistysaskeleet antavat suurta toivoa eheytyneestä minusta, joka tulevaisuudessa häämöttää. Terapian ja itsetutkiskelun ansiosta on tämäkin "vaiva" kohta historiaa. Tsemppiä ja lujaa tahtoa muillekin jotka kamppailevat itsensä kanssa syystä taikka toisesta <3

Kommentit (2)

Vierailija

Huh huh...olen kahlannut kaikki blogikirjoituksesi tämän illan aikana läpi, puoli pulloa viiniä ja paketti nenäliinoja...kiitos todella paljon, tämä blogisi on terapiaa minulle <3

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Blogiarkisto