En aluksi kokenut ollenkaan vaihtoehtona alkaa kirjoittamaan näistä tuntemuksistani. Suljin painavat asiat sisälleni jotka aina tarpeen tullen purkautuivat ulos, aiheuttaen tuskaa niin itselleni kuin läheisilleni. Mieheni yritti kannustaa minua kirjoittamaan asioita joita mielessäni pyöri mutta koin sen vaikeaksi. Vaikeus ei johtunut siitä, että olisin kokenut itse kirjoittamisen hankalaksi, olenhan jo kirjoitellut toista blogiani hyvän aikaan. Kenties kirjoittamisen vaikeus kumpusi siitä, että vaikeista ja kipeistä asioista olisi jotenkin erilaista kirjoittaa. Raskaampaa. Kunnes yhtenä päivänä se iski. Voisin sittenkin kokeilla. Ehkä se helpottaa, ehkä se auttaa ymmärtämään, ehkä se kehittää ja ehkä se auttaa myös toisia, joilla on samankaltaisia "oireita". Nyt kun olen kirjoitellut hetken aikaa näitä asioita tänne, olen huomannut kuinka paljon se on auttanut minua. On paikka, jonne purkaa ajatukset, pahan olon, vääristyneet käyttäytymismallit sekä kuin myös oivallukset, kehityksen ja uuden oppimisen. Ennenkaikkea, voin seurata matkaani kohti eheytymistä. Uskon, että tulee vielä päivä, jolloin olen kiitollinen itselleni kun vihdoin ja viimein olin tarpeeksi vahva kohtaamaan menneisyyteni ja myöntämään heikkouteni.

Olen kiitollinen miehelleni, joka kannusti minua terapiaan ja kirjoittamiseen sekä kaikesta siitä tuesta ja kärsivällisyydestä mitä hän jaksaa joka päivä osoittaa. Olen kiitollinen myös teille lukijoille, että olette siellä mukana sekä jakamassa omia kokemuksia. Minulle on ollut myöskin valtava helpotus saada tietää, että on muitakin jotka kärsivät ihan samoista asioista, vaikka kurjaahan se on kantaa tälläistä taakkaa. Mutta vertaistuki on mieletöntä <3

Kirjoittaminen avoimesti vaikeista ja hävettävistäkin asioista on kehittänyt minua intuitiivisesti. Esimerkiksi en ennen voinut kuvitella että osaisin kirjoittaa ajatelmia tai runoja. Nykyisin sopivan hetken vallatessa, saatan kirjoittaa tuosta noin vaan runon. Se on kuin kertoisin mielentilani sanojen avulla tai valokuvan yhteydessä mitä kuva minulle kertoo, jonka puen sanoiksi. Luovuus on vapauttavaa.

Olen nyt muutaman viikon ajan ollut mukana Katri Syvärisen Kohtaamisia sydämen kanssa-verkkokurssilla. Kirjoituskurssin tarkoitus on lisätä itsetuntemusta ja oppia kuuntelemaan itseään. Viikoittain saamme uuden meditaatio- ja kirjoitustehtävän. Huomasin heti, että kurssi on kuin tehty minua varten juuri tässä hetkessä. Aiheet ovat koskettaneet minua läheltä, välillä jopa hieman kipeästikin. Edellisviikolla aiheena oli sisäisen lapsen hoivaaminen. Lähestyin kirjoitustehtävää varoen (näin myös suositeltiin, jos taustalla on lapsuuden traumoja) ja huomasin minulla olevan vielä paljon selviteltävää sisäisen lapseni kanssa. Mutta tärkeintä on se, että olen päässyt alkuun. Tajusin, että en osaa olla lempeä sisäistä lastani kohtaan. Syystä koska se aiheuttaa minulle niin valtavaa tuskaa, koska on itse niin hätääntynyt ja peloissaan. En osaa hoivata sitä. Vielä.

Voin lämpimästi suositella Katrin kursseja sekä joogatunteja. Näköjään tämä kurssi oli jo sulkeutunut mutta huomasin marraskuun lopulla alkavan seuraavan Intuitiivisen kirjoittamisen verkkokurssi. Ja pakko myös mainita Katrin tulevasta Uudenvuoden joogaretriitistä Frantsilassa! Luvassa iloja ja taikoja sekä hieman erilaista vuoden vaihteen viettämistä jos rakettien pauke ei innosta. Minä aion ehdottomasti osallistua tähän rauhalliseen ja lempeään joogaretriittiin jos suinkin työt sallivat. Mutta sitä ennen lähden ensi viikoksi viettämään omaa aikaa Thaimaahan joogaretriittiin. Jos haluat seurata retriittielämystäni tuoreeltaan, onnistuu se Instagramissa @nina_kyllikki jonne todennäköisesti kuulumisia kertoilen kuvien muodossa. 

Kirjoituskurssi saatu blogin kautta

Kommentit (1)

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto